-verkkolehtiKoko teksti; skannattu, joten voi sisältää virheitä.
27.8.2004/phh
ASIA: Tekijänoikeusrikkomus
VALITUKSET:
T on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. Toissijaisesti T on vaatinut, että hänen maksettavakseen tuomitut tekijänoikeuslain mukainen hyvitys ja korvaus selvittelykuluista joka tapauksessa näyttämättöminä ja perusteettomina hylätään ja että hänen maksettavakseen tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta alennetaan. T on vielä vaatinut, että hovioikeudessa järjestetään suullinen käsittely tietokonedemonstraatiota varten.
K on vaatinut, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. Toissijaisesti K on vaatinut, että hänen maksettavakseen tuomittua hyvitystä ja oikeudenkäyntikulujen korvausta alennetaan ja että selvittelykuluista esitetty vaatimus hylätään kokonaan.
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Käsittelyratkaisu:
Pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään aiheettomana, koska jutun oikeuskysymykset ovat asiakirja-aineiston nojalla ratkaistavissa eikä myöskään todistelu edellytä suullista käsittelyä.
Pääasiaratkaisu:
Käräjäoikeus on velvoittanut T:n ja K:n suorittamaan Inmedia Oy:lle tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisena hyvityksenä 38.950 markkaa. Toisaalta käräjäoikeus on katsonut, että vastaajien menettelystä on aiheutunut asianomistajayhtiölle vahinkoa.
Tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisen hyvityksen on velvollinen suorittamaan myös se, joka ei ole syyllistynyt tuottamukseen teosta oikeudettomasti käyttäessään. Hyvitykseen ei siten sisälly vahingonkorvauksellista ainesta vaan hyvitys määräytyy normaalien käyttökorvausten eli lisenssimaksujen mukaan. T ja K ovat velvolliset suorittamaan tämän hyvityksen loukattuaan asianomistajan tekijänoikeutta käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin.
Vastaajien menettelystä on myös aiheutunut tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaista vahinkoa, jonka he ovat myös velvolliset korvaamaan.
Edellä olevan perusteella T ja K velvoitetaan suorittamaan Inmedia Oy:lle tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisena hyvityksenä ja 2 momentin mukaisena korvauksena yhteensä 38.950 markkaa.
Hovioikeus katsoo, että oikeudenkäyntikuluista tuomittu 40.000 markkaa sisältää myös korvauksen asian selvittelykuluista, joista esitetty erillinen vaatimus hylätään siksi kokonaisuudessaan.
Edellä olevilla ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
TUOMIOLAUSELMA
Syytetty: T
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
KORVAUSVELVOLLISUUS
Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus yhteisellä tuomiolauselmalla.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Valtion varoista suoritetaan asianajaja A:lle kohtuulliseksi harkittuna palkkiona T:n avustamisesta hovioikeudessa arvonlisäveroineen 5.000 markkaa. Valokopiokulut, postikulut, telefaxkulut ja Finlexkulut hylätään yleiskuluina.
TUOMIOLAUSELMA
Syytetty: K
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
KORVAUSVELVOLLISUUS
Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus yhteisellä tuomiolauselmalla.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Valtion varoista suoritetaan varatuomari P:lle palkkiona K:n avustamisesta hovioikeudessa arvonlisäveroineen 1.200 markkaa.
TUOMIOLAUSELMA
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
YHTEISET LAUSUNNOT
T ja K velvoitetaan suorittamaan Inmedia Oy:lle tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisen hyvityksen sijasta sanottuna hyvityksenä ja tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin mukaisena korvauksena yhteensä 38.950 markkaa käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.
T ja K vapautetaan velvollisuudesta suorittaa Inmedia Oy:lle tuomittuja selvittelykuluja 5.490 markkaa korkoineen.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 28.1.1997 § 32 R 96/5455
ASIA
tekijänoikeusrikos
ASIANOSAISET
Syyttäjä: kihlakunnansyyttäjä
Asianomistaja: Inmedia Oy,
Vastaajat:
1 T
2 K,
TUOMIO
Syyttäjän vaatimukset:
Syyttäjä on vaatinut T:lle ja K:lle rangaistusta seuraavasta rikoksesta:
R 119453/95, Li 1 ja L 2
Tekijänoikeusrikos
T ja K ovat ilmeisesti vuodenvaihteessa 1994 – 1995 Helsingissä tahallaan ansiotarkoituksessa valmistaneet Inmedia Oy -nimisen yhtiön vuoden 1994 aikana luomasta 200 asiakirjakaavamallia sisältävästä YritysAvain-asiakirjakokoelma -nimisestä tietokoneohjelmasta, jopa siinä olleita kirjoitusvirheitä myöten, kopion muutoin paitsi, että vastaajien valmistamassa tietokoneohjelmakopiossa asiakirjakaavamallit on sisennetty ja joissakin asiakirjakaavoissa olevia lukuja on muutettu.
T ja K ovat tämän jälkeen alkuvuodesta 1995 alkaen saattaneet edellä tarkoitetusta valmistamastaan tietokoneohjelmakopiosta valmistamiaan asiakirjakaavamalleja sisältäviä levykkeitä, joiden nimeksi T ja K ovat sitä ennen antaneet Key-Word -asiakirjakokoelma ja joiden valmistajaksi T ja K ovat ilmoittaneet tekaistun yrityksen nimen, yleisön saataviin.
vastaajien valmistamia tietokoneohjelmakopioita on sittemmin myyty
30.3.-9.5.1995 ainakin 40.000 markan arvosta.
Lainkohta: Tekijänoikeuslaki 1 §, 2 § ja 56 § 1 momentti 1-kohta
Syyttäjä on tarkentanut syytettä siten, että vastaajat ovat kopioineet YritysAvain-asiakirjakokoelma -nimisestä tietokoneohjelmasta sen sisältämät asiakirjakaavamallit, ei asennusohjelmia.
Syyttäjä on yhtynyt asianomistajayhtiön rangaistusvaatimukseen ja vaatinut tekijänoikeuslain 49 §:n ja 56a § 1/1 momentin mukaan rangaistusta tekijänoikeusrikkomuksesta.
Asiassa suoritetut toimenpiteet
Espoossa on 10.5.1995 vastaajienn asuntoon osoitteeseen () suoritettu kotietsintä ja takavarikko (3300/RTO/R/119453/95) liite 4 § 374.
Takavarikoidut 7.000 markkaa on Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä 17.5.1995 luovutettu 19.5.1995 Espoon nimismiespiirin ulosotto-osastolle.
Käräjäoikeuden välitoimenpide
Käräjäoikeus on pyytänyt asiasta Tekijänoikeusneuvoston lausunnon 29.8.1996. Lausunto 1996:15, annettu 30.10.1996. Lausunto on pyydetty siitä, nauttiiko syytteen kohteena oleva tuote tekijänoikeuslain suojaa joko kokonaisuudessaan tai joltain osin.
Käräjäoikeus on 20.8.1996 §:n 303 kohdalla tuominnut valtion varoista maksettavaksi T:n määrätylle avustajalle asianajaja A:lle oikeuden kohtuulliseksi harkitsemana arvonlisäveron sisältävänä palkkiona 21.960 markkaa ja K:n määrätylle avustajalle varatuomari P:lle oikeuden kohtuulliseksi harkitsemana arvonlisäveron sisältävänä palkkiona 18.300 markkaa.
Asianajaja A on valittanut ratkaisusta.
Helsingin hovioikeus on 15.11.1996 päätöksellään numero 6021 (H 96/274) pysyttänyt alioikeuden päätöksen.
Asianomistaja Inmedia Oy:n vaatimukset
Inmedia Oy (jäljempänä Inmedia) on yhtynyt syytteeseen ja lisäksi katsonut, että tekoa on pidettävä törkeänä ottaen huomioon teosten kappaleiden suuri lukumäärä, toiminnan laajuus ja muut syyt. Muina syinä asianomistaja on pitänyt sitä tapaa, jolla vastaajat ovat saaneet asianomistajan ohjelman käyttöönsä ja tapaa, jolla rikollista toimintaa on harjoitettu. Vastaajat ovat harjoittaneet myyntiä tekaistulla nimellä, mikä asianomistajan mielestä osoittaa, että vastaajat ovat ymmärtäneet toimintansa laittomuuden. Asianomistaja on katsonut, että loukatun tekijänoikeuden kohteena on sähköinen asiakirjakokoelma, joka on asianomistajan rangaistusvaatimuksen tarkoittama tekijänoikeudellinen teos.
Asianomistaja on katsonut vaihtoehtoisesti, että vastaajat ovat loukanneet tekijänoikeuslain 49 §:n tarkoittamaa luettelosuojaa ja näin ollen vastaajat tulisi tuomita joka tapauksessa ainakin tekijänoikeusrikkomuksesta rangaistukseen.
Korvausvaatimukset
Asianomistaja on vaatinut, että vastaajat T ja
K velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan molemmissa mainituissa tapauksissa korvauksia asianomistajalle:
Tekijänoikeuslain 57 § 1 momentin mukaisena hyvityksenä 82 kappaletta á 475 markkaa, yhteensä 38.950 markkaa 13 prosentin korkoineen 10.5.1995 lukien.
Yksikköhinta 475 markkaa perustuu vastaajien ilmoittamiin määriin ja myyntihintaan.
Tekijänoikeuslain 57 § 2 momentin mukaisena korvauksena muusta menetyksestä, haitasta ja kärsimyksestä:
– yrityskuvan huonontamisesta ja markkinoiden oikeudettomasta pienentymisestä yhteensä 45.000 markkaa 13 prosentin korkoineen 10.5.1995 lukien
– Asianomistajalle aiheutuneista selvityskuluista
– Key-Word -tuotteen hankintakuluista 490 markkaa
– selvitystyöstä (60 tuntia å 200 markkaa) 12.000 markkaa
– poliisikuulustelu Helsinkiin päiväraha 154 markkaa, kilometrikorvaus 588 markkaa
eli yhteensä 13.232 markkaa 13 prosentin korkoineen 14.11.1995 lukien.
vaihtoehtoisesti korvauksia vaaditaan siviilioikeudellisella perusteella.
Muut asianomistajan vaatimukset:
Asianomistajayhtiö on vaatinut, että T:lta 17.5.1995 vakuustakavarikkoon otetut ja 19.5.1995 Espoon nimismiespiirin ulosotto-osaston luovutetut 7.000 markkaa palautettaisiin asianomistajalle osana vahingonkorvausta. Rahat on asianomistajan käsityksen mukaan saatu Key-Word -tuotteen myynnistä.
Asianomistajayhtiö on vaatinut, että T:n omistama ja takavarikossa ollut ATK-laitteisto julistettaisiin rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi. Asianomistaja on viitannut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ään.
Asianomistajayhtiö on tekijänoikeuslain 58 §:n nojalla vaatinut takavarikoidun omaisuuden kohtien 1-18 osalta omaisuuden määräämistä hävitettäväksi.
Lisäksi asianomistajayhtiö on vaatinut, että Helsingin käräjäoikeuden pakkokeinoasian 17.5.1996 päätöksen kohteena takavarikoitu omaisuus ja edellämainitut rahat on luovutettava asianomistajalle.
Asianomistaja on vielä pyytänyt, että käräjäoikeus sakon uhalla kieltää vastaajia tai niitä juridisia henkilöitä, joiden toimintaan he osallistuvat, markkinoimasta ja myymästä asianomistajan ohjelmaan verrattavissa olevaa tuotetta.
Inmedia on vaatinut vastaajilta yhteisvastuullisesti oikeudenkäyntikuluja 73.200 markkaa (sisältää arvonlisäveron) korkoineen.
Inmedia on katsonut, että asian vakavuus ja yleinen lainkuuliaisuus huomioon ottaen vastaajille tulisi tuomita vankeusrangaistus.
Asianomistajan näkemys asiasta (Tekijänoikeusneuvoston lausunnon osa):
”YritysAvain-tietokoneohjelman, joka koostuu asennusohjelmasta ja varsinaisista asiakirjoista (2008 asiakirjaa) tarkoituksena Inmedian mukaan on helpottaa yrityksen jokapäiväisten asiakirjojen laadintaa. Inmedia kertoo tuottaneensa omaperäiset asiakirjat itsenäisesti ja omaavansa niihin tekijänoikeuden.
Yritysavaimeen sisältyvien asiakirjojen käyttöön saamiseksi tarvitaan tuotelevykkeeseen sisältyvä tietokoneohjelma, jonka avulla asiakirjat asennetaan kovalevylle käyttöä varten. Asennusohjelma ryhmittelee asiakirjat alihakemistoihin. Asiakkaan omat yhteystiedot siirtyvät asiakirjoihin kyseisille tiedoille määritellyille paikoille automaattisesti asiakirjoja tietokoneen kovalevylle asennettaessa.
Kovalevylle tehdyn asennuksen jälkeen asiakirjat ovat muokattavissa ja täydennettävissä tavallisimmilla tekstinkäsittelyohjelmilla. Esimerkiksi sitaateilla merkittyihin kohtiin kirjoitetaan oikeat tiedot. Kaksoispiste puolestaan tarkoittaa, että kohtaa on täydennettävä sopivilla tiedoilla. Alkuperäiset asiakirjat ovat kirjoitussuojattuja, joten alkuperäisestä mallista muokattu asiakirja on tallennettava aina omalla nimellään.
Inmedia kertoo, että asiakirjojen luomisessa käytettiin apuna liittojen ja yhdistysten tutkimuksia, mietintöjä ja julkaisuja, muita asiakirjamalleja sekä eri yritysten käyttämiä asiakirjatekniikoita ja yksittäisiä asiakirjoja. Inmedia kuitenkin korostaa, että asiakirjat on luotu sen toimesta.
Vastaajien lausumat:
T
T on kiistänyt syytteen ja ilmoittanut, ettei hän ole missään vaiheessa kopioinut kyseistä ohjelmaa. Vastaaja on myöntänyt siirtäneensä YritysAvain-ohjelman tiedostoista tekstit omaan tiedostoonsa ns. ”leikkaa ja liitä” -menetelmällä. Vastaajat olivat tutustuneet myös muihin asiakirjakokoelmiin. Siirron kohteena on ollut YritysAvain-ohjelman sisältämää ns. dataa, joka ei toisin kuin YritysAvain-ohjelman ohjelmakoodi omaa tietokoneohjelmassa tekijänoikeudellista suojaa. Vastaaja ei ole siirtänyt eikä kopioinut ohjelmakoodia ja lisäksi ohjelmat ovat täysin erilaisia. Vastaaja ei ole toiminut tahallisesti.
Vastaaja T on katsonut, ettei tässä tapauksessa ns. teoskynnys ylity.
Lisäksi vastaaja on katsonut, ettei kyseessä ole suuri määrä tietoa, jota tekijänoikeuslain 49 § edellyttää.
T on kiistänyt asianomistajan korvausvaateiden perusteet ja määrät.
T on kiistänyt asianomistajan 7.000 markan rahojen palauttamisvaatimuksen lakiin perustumattomana.
ATK-laitteiston omistaa T:n äiti, joten sitä ei voida tuomita valtiolle menetetyksi.
K
K on kiistänyt syytteen.
K on katsonut, ettei tässä tapauksessa ns. teoskynnys ylity. Vastaaja ei ole valmistanut kopiota YritysAvain-ohjelmakoodista. Vastaaja on siirtänyt ”leikkaa ja liitä” -menetelmällä Yritysavaimesta asiakirjamalleja tekstinkäsittelyohjelmaan, jossa asiakirjamalleja on edelleen muokattu. Yksittäinen asiakirjamalli ei nauti teossuojaa.
Ohjelmakoodit eivät ole olleet miltään osin samanlaisia. Vastaaja K on kiistänyt toimineensa tahallisesti tai törkeän varomattomasti.
Vastaaja on todennut, ettei tekijänoikeuslain 49 §:n luettelosuoja ulotu lomakkeisiin ja kaavakkeisiin.
Vastaaja K on kiistänyt asianomistajan korvausvaateiden perusteet ja määrät. Vastaaja on paljoksunut selvittelykuluja.
Vastaajien näkemykset asiasta (Tekijänoikeusneuvoston lausunnon osa):
”Vastaaja K:n 9.1.1996 päivätyssä kirjelmässä katsotaan, ettei YritysAvain-tietokoneohjelma ole tekijänoikeudella suojattu teos. Näkemystä perustellaan tietokoneohjelmien tekijänoikeussuojaa käsittelevässä vuoden 1987 komiteamietinnössä esitellyillä argumenteilla sekä tietokoneohjelmia koskevalla oikeuskäytännöllä. Vastaajan näkemyksen mukaan yksikään asiakirjamalli ei nauti teossuojaa ja sen vuoksi malleja on voinut muokata ja käyttää toisen ohjelman osana.
Vastaaja T katsoo 9.1.1996 päivätyssä kirjelmässään, ettei tietokoneohjelman mukana olevaa dataa suojata tekijänoikeudella ja ettei sähköisen asiakirjakokoelman idea ole suojattu.
Käräjäoikeuden 18.6.1996 pidetyssä istunnossa vastaaja T:n avustaja totesi, että kopioiduksi väitetty Inmedian tuote sisältää muun muassa asennusohjelman ja tietoa tekstimuodossa. Tekijänoikeudellisesti tuotteen eri osia ei voida erottaa toisistaan ilman, että tuotteen idea ja filosofia unohdetaan.
Vastaaja T:n loppulausunnossa 20.8.1996 todetaan, että YritysAvain-kokoelma ei yllä teostasoon, koska se on tehty ns. ”leikkaa ja liimaa” -menetelmällä eikä luovaa työtä tekemällä. Lausunnossa on myös katsottu, että vastaavat yritystoiminnassa tarvittavat asiakirjamallit löytyvät myös muista kokoelmista. Lainsäädäntö aiheuttaa lisäksi suuria rajoituksia omaperäisyyden ilmenemiselle. Sen vuoksi yksittäisiin asiakirjamalleihin tai niiden muodostamaan kokonaisuuteen ei vastaajan mielestä sisälly niin omaperäisiä elementtejä, että teostaso saavutettaisiin. Luettelosuojaan asiakirjamallit eivät vastaajan mukaan yllä sen vuoksi, ettei niiden kokoaminen ole vaatinut lain edellyttämää työmäärää tai taloudellista panosta.
Vastaaja K:n 30.8.1996 päivätyssä Inmedian lausunnon vastineessa katsotaan, ettei prosessin kuluessa ole päästy selvyyteen siitä, mikä Inmedian tuote loppujen lopuksi on. Yritysavaimen on katsottu olevan muun muassa tietokoneohjelma tai graafinen julkaisu.”
Tekijänoikeusneuvoston lausunto (lopputulos lyhennettynä):
”Tekijänoikeusneuvosto on katsonut, että asiakirjamallitiedostoksi pakattua asiakirjakokoelmaa ja sen sisältämiä yksittäisiä asiakirjoja on tarkasteltava erillään asiakirjojen asentamiseksi tarvittavasta tietokoneohjelmasta.
Tekijänoikeusneuvosto on katsonut, että lausuntopyynnön kohteena olevaan asiakirjamallikokoelmaan kuuluvat yksittäiset asiakirjamallit ovat tavanomaisia ja että myös niiden asettelut ovat tavanomaisia ja pitkälti standardien määräämiä. Yksittäisten asiakirjojen sisältö määräytyy lain säännösten, standardien ja liike-elämässä noudatettavien tapojen mukaan. Asiakirjamalleissa ei ole havaittavissa sellaista itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä, etteikö jonkun muun kuin tekijän voitaisi olettaa päätyvän muodoltaan samanlaiseen lopputulokseen itsenäisesti vastaavaan työhön ryhtyessään. Tekijänoikeusneuvosto katsoo, etteivät kokoelmaan sisältyvät yksittäiset asiakirjamallit, eikä myöskään niiden muodostama kokonaisuus yllä teostasoon.
Tekijänoikeusneuvosto on katsonut, että asiakirjamallien muodostamassa kokonaisuudessa on tekijänoikeuslain 49 §:n edellyttämällä tavalla yhdisteltynä suuri määrä tietoja ja että kokoelma on siten 49 §:ssä tarkoitettu ”muu sellainen työ”, joka on suojattu jäljentämistä vastaan. Sen sijaan yksittäiset asiakirjamallit eivät saa 49 §:n mukaista luettelosuojaa, vaan niitä voidaan vapaasti hyödyntää kokonaisuudesta irrotettuna.”
Näyttö:
Käräjäoikeus toteaa, että se on ymmärtänyt syyttäjän ja asianomistajan syytteen koskevan asiakirja~ mallikokoelmaa, joka on sähköisessä muodossa, eikä itse tietokoneohjelmaa. Tämän vuoksi käräjäoikeus ei ole ottanut huomioon todistajankertomuksia eikä perusteluja siltä osin:
Tekijänoikeusneuvosto on lausunnossaan ollut samalla kannalla.
Kirjallinen näyttö:
Oikeuteen on annettu asiakirjoihin kummankin tuotteen osalta tulostetut asiakirjat.
Takavarikkopöytäkirjojen mukaan vastaajien hallusta on löytynyt YritysAvain-asiakirjakokoelma -ohjelman sisältävä levyke, YritysAvain-mainos ja ohjekirja.
Oikeuteen on annettu Inmedian YritysAvain-ohjelman käyttöoikeustodistus (liite 6 § 13) osoitukseksi vastaajien toiminnan tahallisuudesta.
Asianomistajayhtiön edustajien lausuma:
Asianomistajayhtiön edustajat, toimitusjohtaja S ja hallituksen puheenjohtaja H, ovat kertoneet, että he olivat yhdessä kehittäneet kyseisen tuotteen käyttäen hyväkseen eri asiantuntijatahoja ja yhteistyökumppaneita. Asiakirjamallin kokonaiskustannus oli ollut noin 100.000 markkaa ja lisäksi kahden henkilön työpanos kahdelta vuodelta. Yhtiön-edustajat katsoivat, että ns. teoskynnys ylittyy. yhtiön edustajat ovat saaneet asiakkailta sellaista palautetta, että Key Word -tuote on sekoitettu YritysAvain-tuotteeseen. Yhtiön edustajien mielestä molempien tuotteiden asiakirjamallit ovat olleet samanlaisia (liite 3 § 95; III).
Vastaajien lausumat:
Vastaajat ovat myöntäneet käyttäneensä Inmedian tuotetta apunaan tehdessään omaa tuotettaan ns. leikkaa ja liimaa -tekniikalla.
Vastaajat ovat myöntäneet oman tuotteensa hinnaksi 475 markkaa kappale.
K on esitutkinnassa kuultuna kertonut, että hän oli lokakuussa 1994 ollut muutaman viikon töissä PB-Hansa Oy -nimisessä yhtiössä suoramarkkinointitehtävissä. Eräänä myytävänä tuotteena oli ollut YritysAvain-tietokoneohjelma. K oli pyytänyt saada lupaa tutustua myytävänä olevaan levykkeeseen, ja luvan työnantajaltaan saatuaan K oli vienyt levykkeen T:lle, joka oli sitten tietokoneella näyttänyt, miten tuote toimii. Pian tämän jälkeen Koli kehittänyt idean uuden Key Word -tuotteen valmistamisesta ja sen markkinoinnista.
14 T oli hoitanut idean toteuttamisen. Vastaajat olivat tuohon aikaan asuneet samassa asunnossa. Tuotteen (Key Word) myynti oli alkanut maaliskuun lopussa ja sitä oli myyty noin 80 kappaletta ja rahaa oli myynnistä saatu noin 30.000 markkaa.
T on kertonut, että 8.5.1995 mennessä Key Word -tuotetta oli myyty 84 kappaletta ja myyntituloja oli kertynyt 32.805 markkaa. Key Word -tuotteen suunnittelusta ja valmistamisesta T on kertonut samoin kuin veljensä.
Key Word -tuotteeseen valmistajaksi ja tekijänoikeuksien omistajaksi merkittyä ”Randy Software Ltd” -nimistä yhtiötä ei ole olemassakaan vaan kyse oli ollut ”markkinointikikasta”. T on ilmoittanut olleensa tuotteiden tosiasiallinen valmistaja.
Todistajien lausumat:
Todistaja AH on käytännössä käyttänyt ao. yhtiön kyseessä olevaa YritysAvain-tuotetta. Todistaja AH on ammatiltaan juristi ja hän on perehtynyt tekijänoikeudellisiin kysymyksiin ja erityisesti tietokoneohjelmien ongelmakenttään. AH on kä:~ityksenään arvioinut, että Inmedian tuote yltää teostasoon tai vaihtoehtoisesti se saa ns. luettelosuojaa. AH:n näkemys on, että asennusohjelmaa ja tekstitiedostoja on pidettävä yhtenä kokonaisuutena, jotka toimivat yhdessä ainakin asiakirjatiedostojen asennusvaiheessa.
Tekijänoikeusneuvoston lausunto (lausunnon perustelut):
Tekijänoikeusneuvosto toteaa sille toimitetun aineiston perusteella, että lausuntopyynnössä esitetty tekijänoikeudellinen kysymys koskee tietokonelevykkeelle tallennetun aineiston, asiakirjamallikokoelman, tekijänoikeudellista arviointia eikä asiakirjamallien asennusohjelma, minkä vuoksi tekijänoikeusneuvosto ei ole ryhtynyt selvittämään asennusohjelmaan liittyviä tekijänoikeudellisia kysymyksiä.
Tekijänoikeussuoja:
Tekijänoikeuslain (404/61) 1 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen on tekijänoikeus teokseen. Kirjallisina teoksina suojataan sekä kaunokirjallisia että selittäviä kirjallisia esityksiä. Pykälän 2 momentin mukaan kirjallisena teoksena pidetään myös tietokoneohjelmaa.
Tekijänoikeussuojan edellytyksenä on, että teos yltää niin sanottuun teostasoon. Tällä tarkoitetaan sitä, että teoksen on oltava itsenäinen ja omaperäinen luomistyön tulos. Teostasovaatimuksen katsotaan yleensä täyttyvän, kun teos on niin itsenäinen ja omaperäinen, että kenenkään muun kuin tekijän ei yleensä voitaisi olettaa päätyvän muodoltaan samanlaiseen lopputulokseen itsenäisesti vastaavaan työhön ryhtyessään. Tekijänoikeussuojan kannalta teoksen kirjallisella tai taiteellisella tasolla ei ole merkitystä. Myöskään lopputuloksen vaatimalla työmäärällä tai sen edellyttämillä tiedoilla ei ole vaikutusta tekijänoikeussuojan syntymiseen. Teostason arvioimiseksi ei laissa ole annettu säännöksiä, vaan arviointi tehdään yksittäistapauksissa harkinnan perusteella.
Tekijänoikeuslain 5 §:n mukaan sillä, joka yhdistämällä teoksia tai teoksen osia on aikaansaanut kirjallisen tai taiteellisen kokoomateoksen, on siihen tekijänoikeus, mutta hänen oikeutensa siihen ei rajoita oikeutta ensiksi mainittuihin teoksiin. Kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdyn Bernin yleissopimuksen (Bernin konventio, SopS 79/86) 2 artiklan 5 kappaleen mukaan ”kirjallisten tai taiteellisten teosten kokoelmia, kuten tietosanakirjoja ja kokoomateoksia, jotka sisältönsä valinnan ja järjestelyn perusteella ovat henkisen luomistyön tuotteita, suojataan sellaisinaan, supistamatta kokoelmiin sisältyvien teosten tekijöille kuuluvia oikeuksia.”
Tekijän omaperäisyys ilmenee siten kokoomateoksen aineiston valikoimisessa ja järjestämisessä. Kokoomateoksen edellytyksenä on lisäksi se, että siihen liitetty yksittäinen aineisto itsessään on joko tec –ai teoksen osa. Kokoomateosten tekijän oikeutti käsitelty muun muassa tekijänoikeusneuvostolausunnoissa 1989:12, 1993:9 ja 1994:20.
Teostasovaatimus vaihtelee teostyypeittäin. Esimerkiksi Käyttötaiteen tuotteiden teostasovaatimus on varsin korkea, kun taas kirjallisten teosten teostasovaatimus on alhaisempi.
Samaan aiheeseen tai samaan metodiin perustuvissa kirjallisissa teoksissa saattaa välttämättä esiintyä samankaltaisuutta, jolla ei kuitenkaan ole vaikutusta yksittäisen teoksen teostasoarviointiin. Oikeuskäytännöstä voidaan mainita esimerkkinä korkeimman oikeuden ratkaisu 1964 II 59, jossa rakenteellisesta ja sisällöllisestä samankaltaisuudesta huolimatta molempia oppikirjoja pidettiin itsenäisinä teoksina. Myös tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1994:2 katsottiin, että tekijänoikeussuojan estämättä muissa saman alan oppikirjoissa sai hyödyntää teoksissa olevia ideoita, käsitteitä ja menetelmiä.
Lomakkeet, luettelot ja kaavakkeet eivät yleensä ole niin itsenäisiä ja omaperäisiä, että ne yltäisivät teostasoon. Jos niissä kuitenkin on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, ne voivat saada lain 49 §:n mukaista luettelosuojaa jäljentämistä vastaan.
Sen selvittämiseksi, saako jokin tuote tekijänoikeussuojaa, kyseistä tuotetta on tarkasteltava kokonaisuutena. Myös teoksen osan on itsenäistä suojaa saadakseen yllettävä teostasoon. Jotta esimerkiksi teokseen sisältyvä kaavake, lomake tai luettelo voisi muusta teoksesta irrallaan saada tekijänoikeussuojaa, sen on myös erillisenä teoksen osana yllettävä teostasoon. Sen sijaan sellaisia teoksen osia, jotka eivät yllä teostasoon, saa tekijänoikeuden estämättä käyttää teosyhteydestään irrotettuna.,
Tekijänoikeudella suojataan teoksen ilmaisumuotoa. Sen sijaan lopputuloksen taustalla olevia ideoita, aiheita, periaatteita, algoritmeja tai teokseen sisältyviä yksittäisiä tietoja ei sellaisenaan suojata, vaan uudenlaisessa ilmaisumuodossa ne ovat vapaasti käytettävissä.
Oikeuskirjallisuudessa Pirkko-Liisa Haarmann (Tekijänoikeus, lähioikeudet ja oikeus valokuvaan, 1992, s. 61) on todennut, että teostasovaatimuksen täyttymistä on arvioitava siitä lähtökohdasta, onko tekijä todella itse luonut teoksensa vai onko työskentely tapahtunut olennaisessa määrin annettujen esikuvien ja ohjeiden mukaan. Tässä yhteydessä Haarmann viittaa korkeimman oikeuden ratkaisuun 1971 II 7. Kyseisessä tapauksessa autonkuljettajatutkinnon lomakkeet oli laadittu ulkomaisten esikuvien mukaisiksi ja ministeriön antamien ohjeiden mukaisesti, eivätkä kyseiset lomakkeet siten saaneet tekijänoikeussuojaa.
Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1991:15 katsottiin, että kauppasopimuslomake kokonaisuudessaan siihen liittyvine sopimusehtoineen ylsi kirjallisen teoksen teostasoon. Ilman sopimusehtoja lomake ei olisi yltänyt teostasoon, koska lomakeosa ei ollut muodoltaan itsenäinen ja omaperäinen vaan muistutti yleisesti käytettäviä lomakkeita. Lausunnossa 1994:3 puolestaan katsottiin, että tilauslomake ei yltänyt teostasoon.
Lausunnossa 1993:9 katsottiin, että lomakkeet olivat sanoiltaan ja sanamuodoiltaan tavanomaisia sekä asettelunsa puolesta yksinkertaisia ja etteivät ne siten yltäneet teostasoon. Myöskään erillisten lomakkeiden ei voitu katsoa olevan sellainen itsenäinen ja omaperäinen kokonaisuus, joka olisi saanut tekijänoikeussuojaa teoksena. Lausunnossa todettiin lisäksi, että koska erillisistä lomakkeista ei muodostunut tekijänoikeudella suojattavaa kokonaisuutta eivätkä myöskään yksittäiset lomakkeet olleet teoksia tai teosten osia, ei lain 5 § ollut sovellettavissa.
Tekijän taloudellisista oikeuksista säädetään tekijänoikeuslain 2 §:ssä. Sen mukaan tekijänoikeus tuottaa tietyn tekijänoikeuslain 2 luvussa mainituin rajoituksin yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana. Kappaleen valmistamisena pidetään 2 §:n 2 momentin mukaan myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa.
Tekijän moraalisista oikeuksista säädetään tekijänoikeuslain 3 §:ssä. Sen mukaan tekijän nimi on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti, kun teoksesta valmistetaan kappaleita tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin. Lisäksi säännöksessä kielletään teoksen muuttaminen tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla tai teoksen saattaminen yleisön saataviin sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.
Tekijänoikeus syntyy aina teoksen luoneelle luonnolliselle henkilölle. Tekijä voi kuitenkin luovuttaa oikeutensa kokonaan tai osittain myös oikeushenkilölle. Tekijänoikeuden luovutusta koskevat yleiset säännökset ovat tekijänoikeuslain 27-29 §:ssä. Taloudelliset oikeutensa tekijä voi luovuttaa kokonaan tai osittain. Moraalisista oikeuksistaan tekijä voi 3 §:n 3 momentin mukaan luopua vain, jos kysymyksessä on laadultaan ja laajuudeltaan rajoitettu teoksen käyttäminen. Tekijänoikeuslain 43 §:n mukaan tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuodesta.
Luettelosuoja:
Teosten ja tietojen kokoaminen tietokoneella luettavassa muodossa olevaksi tiedostoksi tai tietokannaksi taikka painetussa muodossa olevaksi kokonaisuudeksi voi vaatia suuria investointeja, ilman että lopputulos yltäisi teostasoon. Tällainen lopputulos voi saada tekijänoikeuslain 49 §:n mukaista suojaa jäljentämistä vastaan. Kyseisen pykälän mukaan luetteloa, taulukkoa, ohjelmaa ja muuta sellaista työtä, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja, ei valmistajan suostumuksetta saa jäljentää ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona työ julkaistiin. Suoja-aika päättyy kuitenkin viimeistään silloin, kun 15 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona työ valmistui.
Tekijänoikeuslain valmistelutöiden mukaan lain 49 §:n luettelosuojasäännöksellä on tahdottu suojata erinäisiä tuotteita, joiden aikaansaaminen vaatii tiettyä vaivaa, ammattitaitoa ja pääomaa ja jotka olematta teoksia tekijänoikeudellisessa mielessä kuitenkin ovat niitä lähellä: valmistelutöissä todetaan, että suojaa jäljentämistä vastaan voidaan pitää perusteltuna edellyttäen, että työhön on erikoisella tavalla yhdistelty suuri määrä tietoja (komiteanmietintö 1957:5, s. 33).
Esimerkkeinä luettelosuojaa saavista töistä voidaan mainita myyntiluettelot, osoitekalenterit, i aikataulut ja erityiset laskentataulukot edellyttäen, että niissä on yhdisteltynä suuri määrä tietoja. Suojaa eivät saa yksinkertaisimmat työt, kuten paikallisaikataulut, taskukalenterissa olevat yhteenvedot erilaisista tilastoista ja muut vastaavat työt. Myös asiakirjamalleista muodostuvaa kokoelmaa voidaan pitää säännöksessä tarkoitettuna ”muuna sellaisena työnä” edellyttäen, että siinä on yhdisteltynä suuri määrä tietoja. Suoja voi kohdistua myös kokoelman osaan, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja.
Luettelosuoja tulee luettelon valmistajan hyväksi. Lain valmistelutöistä ei käy kuitenkaan ilmi, mitä valmistajalla on tarkoitettu. Tekijänoikeuskomitean IV osamietinnössä (komiteanmietintö 1987:8, s. 136-137) on todettu, että luettelon valmistajana pidetään yleensä sitä juridista tai fyysistä henkilöä, joka on taloudellisesti vastuussa luettelon kokoamisesta. Siten luettelosuoja voi alun perin kuulua myös juridiselle henkilölle. Käytännössä suuri osa luetteloista kootaan yrityksissä tai yhteisöissä, joita siten on pidettävä luetteloiden valmistajina. Tältä osin luettelosuoja poikkeaa selvästi tekijänoikeussuojasta, joka voi syntyä alun perin vain fyysiselle henkilöllä.
Luettelosuoja antaa suojaa ainoastaan jäljentämistä vastaan. Kiellettyä on siten luettelon jäljentäminen sellaisenaan tai suurelta osin ilman oikeudenhaltijan lupaa. Sen sijaan luetteloon sisältyviä yksittäisiä tietoja voi käyttää vapaasti.
Tekijänoikeusneuvosto on käsitellyt luettelosuojaa muun muassa lausunnossaan 1987:16, 1989:3 ja 1990:13.
Suojatun aineiston käyttäminen tietokoneen avulla:
Tekijänoikeuslain säännösten perusteella suojattavaa aineistoa voidaan tallentaa erilaisiin tietokonepohjaisiin tietojärjestelmiin sekä saattaa yleisön saataviin näiden järjestelmien avulla. Teoksia tai muita suojan kohteita voidaan levittää esimerkiksi sähköisesti verkkoyhteyden avulla tai fyysisiä tallennusvälineitä, kuten levykkeitä ja CD-ROM-levyjä, levittämällä.
Edellä mainitussa vuoden 1987 komiteanmietinnössä (komiteanmietintö 1987:8, s. 72) on todettu, että WIPO:n ja Unescon yhteistyönä valmistellun kansainvälisen suosituksen mukaan suojattujen teosten luomiseen, tallentamiseen ja käyttöön sovelletaan yleisiä tekijänoikeudellisia periaatteita, sellaisina kuin ne on ilmaistu kansainvälisissä tekijänoikeussopimuksissa. Esimerkkeinä suojatuista teoksista mainitaan seuraavat teoslajit: suojattujen teosten tekstit kokonaisuudessaan tai olennaiset osat teoksista sekä muut koko teoksen ilmaisevat esitykset, lyhennetyt esitykset suojatuista teoksista joko sovituksina tai muunnelmina tai itsenäisinä teoksina, kokoelmat ja kokoomateokset riippumatta tallennetun tiedon laadusta ja siitä materiaalisesta alustasta, johon tieto on tallennettu sekä riippumatta siitä, onko ne saatu aikaan tietojenkäsittelyn avulla, ja indeksit, hakemistot ja muut vastaavat teokset (”thesauri and similar works”), jotka on tarkoitettu tietokonepohjaisten tietokantojen käyttämiseen (s. 73). Tekijänoikeusneuvosto toteaa, että teosten käyttämiseen tietokoneiden avulla soveltuvat siten lähtökohtaisesti samat tekijänoikeuslain säännökset kuin muuhunkin teosten käyttämiseen.
Tietokonepohjaisessa järjestelmässä tapahtuu tekijänoikeudellisesti merkityksellistä teoksen käyttämistä monissa eri tilanteissa. Esimerkiksi teoksen tallentaminen tietojärjestelmään sekä teoksen i toisintaminen aineellisina kappaleina, kuten paperitulosteina, merkitsee kappaleen valmistamista, reprodusointia. Kappaleen valmistamista, joka tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan kuuluu tekijän yksinoikeuteen, on niin ikään tietokoneen muistissa olevan teoksen siirtäminen toisen tietokoneen muistiin.
Tiedostojen ja tietokantojen suoja:
Tietokoneen muistiin tallennettu tieto voi muodostaa tiedoston tai tietokannan. Jos yksittäiset tiedot, jotka kokonaisuudesta irrotettuina eivät yltäisi teostasoon, on järjestetty teostasoon vaadittavaa luovuutta ja omaperäisyyttä osoittavalla tavalla, tiedostoa tai tietokantaa voidaan pitää tekijänoikeuslain 1 §:ssä tarkoitettuna teoksena, johon sovelletaan kirjallisia teoksia koskevia säännöksiä. Tiedoston tai tietokannan sisältämät yksittäiset tiedot eivät tällöin kuitenkaan ole suojattuja.
Tiedosto ja tietokanta, johon sisältyy teoksia tai niiden osia, voi saada tekijänoikeussuojaa lain 5 §:ssä tarkoitettuna kokoomateoksena. Teostason saavuttaminen edellyttää, että teosten valinnassa ja niiden järjestämisessä ilmenee luova ja omaperäinen panos. Kokoomateoksen tekijän oikeus ei rajoita kokoomateokseen otettujen teosten tekijöiden oikeuksia. Säännöksessä tarkoitettu kokoomateos voi olla esimerkiksi sähköisessä muodossa oleva tietosanakirja.
Teosten ja tietojen kokoaminen tiedostoksi tai tietokannaksi voi vaatia suuria investointeja, ilma että lopputulos yltäisi teostasoon ja tulisi siten tekijänoikeudella suojatuksi. Tällainen lopputulos voi saada tekijänoikeuslain 49 §:n luettelosuojasäännöksen mukaista suojaa jäljentämistä vastaan. Tiedostoa tai tietokantaa voidaan pitää säännöksessä tarkoitettuna ”muuna sellaisena työnä”, jos siinä on yhdisteltynä suuri määrä tietoja. Suoja voi kohdistua myös tiedoston tai tietokannan osaan, jossa on yhdisteltynä suuri määrä tietoja. Tekijänoikeuslain 49 §:n 2 momentin mukaan on myös mahdollista, että tiedostoa tai tietokantaa suojataan samanaikaisesti sekä kokoomateoksena tai teoksena että luettelona (komiteanmietintö 1987:8, s. 137).
Tekijänoikeusneuvosto on käsitellyt tiedostojen ja tietokantojen suojaa, lausunnossa 1996:3.
YritysAvain-asiakirjakokoelma:
Tekijänoikeusneuvosto toteaa, että lausuntopyynnön kohteena oleva YritysAvain-asiakirjakokoelma koostuu kahdesta osasta: asiakirjamalleista ja niiden käyttöön saamiseksi tarvittavasta tietokoneohjelmasta. Käräjäoikeuden pöytäkirjoista ja niiden liitteistä käy ilmi, että YritysAvain-asiakirjakokoelmaan sisältyvä asennusohjelma purkaa varastotiedostoista ohjelman käyttäjän määrittelemät asiakirjat tietokoneen kovalevylle yksittäisiksi asiakirjamalleiksi, minkä jälkeen asiakirjamalleja voidaan käyttää yleisimmillä tekstinkäsittelyohjelmilla tavallisten tekstitiedostojen tapaan. Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että asiakirjamallitiedostoiksi pakattua asiakirjakokoelmaa ja sen sisältämiä yksittäisiä asiakirjoja on tarkasteltava asennusohjelmasta erillään.
Tekijänoikeusneuvosto toteaa, että lausuntopyynnössä on ensisijaisesti kyse siitä, nauttiiko YritysAvain-asiakirjakokoelman asiakirjojen muodostama kokonaisuus tai nauttivatko siihen kuuluvat yksittäiset asiakirjat tekijänoikeuslain mukaista suojaa. Tekijänoikeusneuvosto katsoo, ettei asennusohjelman teostason määrittelemisellä ja sen toteamisella, onko ohjelma mahdollisesti tekijänoikeudella suojattu, ole lausuntopyynnön tapauksessa merkitystä.
Asiakirjamallitiedostot on ennen kovalevylle tapahtuvaa asennusta pakattu suojattuun muotoon siten, että niiden käyttöönotto vaatii asennusohjelman käyttämistä. Sen jälkeen kun tiedostot on asennusohjelman avulla siirretty kovalevylle, niitä voidaan tekijänoikeusneuvoston saamien selvitysten mukaan käyttää tekstinkäsittelyohjelmissa ilman asennusohjelmaa. Käyttöoppaan sivulla 2 todetaan: ”Asiakirjat saat tekstinkäsittelyohjelmaasi valmiina dokumentteina, jotka asennusvaiheessa päivitetään sekä omilla että yrityksesi nimi-, osoite- ja muilla yhteystiedoilla.” Asiakirjamallien käytöstä todetaan, että niitä voi käyttää normaalisti omasta tekstinkäsittelyohjelmasta ja että asiakirjat sijaitsevat asennusvaiheessa määritellyssä hakemistossa (s. 7). Asiakirjoja muokataan tekstinkäsittelyohjelmassa kuten muitakin asiakirjoja (s. 8).
YritysAvain-asiakirjamalleihin sisältyy tavallisimpien yrityskäytössä tarvittavien asiakirjojen malleja. Kokoelma sisältää mm. liiketoiminnan perusasiakirjoja (esim. kirje, tarjous, erilaisia kauppakirjojen perusmalleja, kuitti, lasku, erilaisia käräjäoikeudelle osoitettuja hakemusasiakirjoja, tarjouspyyntö, tilaus, reklamaatio, kaupan purku), erilaisia sopimusmalleja, jotka on luotu yhtä perusmallia muokkaamalla, työsuhteeseen liittyviä asiakirjoja, yrityksen hallintoon ja toimintaan liittyviä asiakirjoja (esim. yhtiösopimus, yhtiökokous), valtakirjoja, velkakirjoja, erilaisia lomakkeita sekä yhteensä kymmenen englannin- ja ruotsinkielistä asiakirjaa. Tietokoneen kovalevylle tapahtuvan asentamisen yhteydessä kuhunkin asiakirjamalliin tallentuvat automaattisesti yrityksen yksilöintitiedot. Asiakirjamallia täydennetään lisäämällä asiakirjan vastaanottajan tiedot. Asiakirja saatetaan lopulliseen muotoonsa asiakirjamallia muokkaamalla ja täydentämällä.
Tekijänoikeusneuvosto toteaa, että markkinoilla olevien asiakirjamallikokoelmien eräänä tavoitteena on asiakirjojen laadinnan ja niiden esitystavan yhdenmukaistaminen. Erityisesti liike-elämässä ja tuomioistuimissa käytettäville asiakirjoille on vakiintunut tietty muoto, johon vaikuttavat muun muassa lain säännökset ja alalla noudatettava tapa.
Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että lausuntopyynnön kohteena olevaan asiakirjamallikokoelmaan kuuluvat yksittäiset asiakirjamallit ovat tavanomaisia ja että myös niiden asettelut ovat tavanomaisia ja pitkälti standardien määräämiä. Yksittäisten asiakirjojen sisältö määräytyy lain säännöksien, standardien ja liike-elämässä noudatettavien tapojen mukaan. Lausuntopyynnön kohteena olevissa asiakirjamalleissa ei ole havaittavissa sellaista itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä, etteikö jonkun muun kuin tekijän voitaisi olettaa päätyvän muodoltaan samanlaiseen lopputulokseen itsenäisesti vastaavaan työhön ryhtyessään. Tekijänoikeusneuvosto katsoo, etteivät kokoelmaan sisältyvät yksittäiset asiakirjamallit eikä myöskään niiden muodostama kokonaisuus yllä teostasoon.
Lainvalmistelutöiden mukaan on pois suljettu sellainen mahdollisuus, että yksittäiset asiakirjamallit saisivat tekijänoikeuslain 49 §:n mukaista luettelosuojaa. ”Mitä tulee muihin kaavakelajeihin, kuten esim. sopimus-, testamentti-, liikekirje- ja muihin senlaatuisiin kaavoihin, niin ne ovat periaatteellisesti samanlaisen luomistyön tuotteita kuin kirjalliset teokset, minkä vuoksi niitä on arvosteltava tekijänoikeudellisten sääntöjen mukaan. Näistä syistä kaavake on jätetty pois pykälästä.” (komiteanmietintö 1957:5, s. 33). Sen sijaan on tarkasteltava, kuuluuko asiakirjamallien muodostama kokonaisuus 49 §:n säännöksen piiriin.
Tekijänoikeusneuvosto katsoo, että noin 200 asiakirjamallin muodostamassa kokonaisuudessa on tekijänoikeuslain 49 §:n edellyttämällä tavalla yhdisteltynä suuri määrä tietoja ja että kokonaisuus on siten säännöksessä tarkoitettu ”muu sellainen työ”, joka on suojattu 49 §:n mukaan jäljentämistä vastaan.
Käräjäoikeuden ratkaisu:
Perustelut Teoskynnystä ei sinänsä ole tekijänoikeuslain esitöissä määritelty.
Käräjäoikeus katsoo samoilla edellä kerrotuilla perusteilla kuin tekijänoikeusneuvostokin, ettei YritysAvain-asiakirjamallikokoelman muodostama kokonaisuus yllä teostasoon.
YritysAvain-asiakirjamallien muodostamassa kokonaisuudessa on tekijänoikeuslain 49 §:n edellyttämällä tavalla yhdisteltynä suuri määrä tietoja ja kokoelma on siten 49 §:ssä tarkoitettu ”muu sellainen työ”, joka on suojattu jäljentämistä vastaan.
Käräjäoikeus katsoo oikeuteen annettujen tulostettujen asiakirjamallien yhdenmukaisuuden perusteella vastaajien jäljentäneen suurelta osin YritysAvain-asiakirjakokoelman. Vaikka vastaajat ovat toimineet ansiotarkoituksessa, eivät he ole opiskelijoina harjoittaneet varsinaista liiketoimintaa. Toiminnan laajuus, jäljennösten kappaleiden lukumäärä ja tavoitellun hyödyn määrä huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo, ettei tekoa voida pitää törkeänä. Kysymys on ollut vähäisestä lyhytaikaisesta toiminnasta, jonka vastaajat ovat opiskelijoina osaksi mielenkiinnostaan ”uutta tekniikkaa” kohtaan aloittaneet ajattelematta asiaan syvällisemmin. Tämän vuoksi käräjäoikeus ei pidä vastaajien toimintaa tärkeänä.
Vastaajat ovat kuitenkin itse omankin ilmoituksensa perusteella epäilleet loukkaavansa tekijänoikeuksia ja he ovat olleet niistä tietoisia, minkä vuoksi käräjäoikeus katsoo heidän kummankin toimineen tahallisesta.
Asianomistaja ja syyttäjä ovat vaihtoehtoisesti vaatineet rangaistusta tekijänoikeusrikkomuksesta luettelosuojan (Tekijänoikeuslaki 49 §) rikkomisen perusteella.
Vastaajat ovat myöntäneet myyneensä Key Word -tuotetta 82 kappaletta ja saaneet siitä myyntituloa 475 markkaa kappaleelta eli yhteensä 38.950 markkaa.
Syyksilukeminen:
Käräjäoikeus katsoo asiassa selvitetyksi, että T ja K ovat vuodenvaihteessa 1994-95 Helsingissä tahallaan ansiotarkoituksessa valmistaneet Inmedia Oy:n vuonna 1994 tekemästä 200 asiakirjakaavamallia sisältävästä YritysAvainasiakirjakokoelma sähköisestä tuotteesta jäljennöksiä. Alkuvuodesta 1995 alkaen vastaajat ovat saattaneet nämä Key Word -tuotteen nimellä olleet jäljennökset yleisön saataviin ja näitä jäljennöksiä on sittemmin myyty ajalla 30.3.-9.5.1995 ainakin 82 kappaletta á 475 markan hintaan ja myyntituloina vastaajat ovat siitä myynnistä saaneet 38.950 markkaa.
Käräjäoikeus katsoo vastaajien syyllistyneen tekijänoikeusrikkomukseen. Syyttäjän syyte sekä asianomistajan rangaistusvaatimus muilta osin hylätään.
Korvausvelvollisuus:
Tekijänoikeuslain 60 §:n mukaan se, joka syyllistyy tekijänoikeuslain 49 §:n luettelosuojan rikkomiseen, on korvausvelvollinen tekijänoikeuslain 57 §:ssä säädetyllä tavalla.
Korvausvaatimusten osalta käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että asianomistajayhtiölle on aiheutunut korvattavaa vahinkoa siitä, että yhtiön mahdollisuus hyödyntää YritysAvain-asiakirjakokoelman sähköiseen sovellutukseen liittyviä taloudellisia oikeuksiaan on vähentynyt vastaajien menettelyn johdosta.
I Tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaiseksi hyvitykseksi käräjäoikeus katsoo kohtuulliseksi korvaukseksi jäljennöksistä saadun myyntihinnan eli 82 kappaletta å 475 markkaa eli 38.950 markkaa.
II Käräjäoikeus katsoo, ettei asiassa ole esitetty selvitystä tekijänoikeuslain 57 § 2 momentin mukaisesta kärsimyksestä. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkää tällä perusteella vaaditun korvauksen.
III Selvittelykulujen osalta käräjäoikeus katsoo aiheellisiksi Key Word -tuotteen hankintahinnan 490 markkaa ja selvittelytyön aiheuttamana haittana kohtuulliseksi harkitut 5.000 markkaa eli yhteensä 5.490 markkaa.
Tekijänoikeuslain 57 § 2 momentti.
IV Vakuustakavarikkoon vaadittujen rahojen osalta käräjäoikeus toteaa, että vaade on lakiin perustumaton ja hylkää vaateen.
ATK-laitteiston osalta käräjäoikeus katsoo tässä tapauksessa, ettei ole kyse sellaisesta rikoksen~ tekovälineestä, että käräjäoikeus julistaisi sen valtiolle menetetyksi. Käräjäoikeus hylkää vaatimuksen.
Takavarikoidun omaisuuden hävittämisvaateen osalta käräjäoikeus toteaa, että takavarikko on kumottu kohtien 4, 7, 8, 11, 14 ja 16-18 osalta. Tekijän~ oikeuslain 58 §:n mukaan oikeus voi määrätä tässä tapauksessa takavarikon alaisesta omaisuudesta hävitettäväksi Key Word -tuotteet ja sen valmistamiseen käytetyn YritysAvain-asiakirjaohjelman ohjekirjoineen eli takavarikon kohtien 1-3, 5, 6, 9, 10, 12, 13 ja 15 osalta käräjäoikeus määrää omaisuuden hävitettäväksi.
Käräjäoikeus kieltää vastaajia jatkamasta tai toistamasta kyseistä tekijänoikeusrikkomusta.
Muilta osin kieltotuomion pyyntö hylätään ennenaikaisena ja lakiin perustumattomana.
Asianomistaja Inmedia Oy:n oikeudenkäyntikuluvaade on kohtuuton. Asia on ollut käräjäoikeudessa vireillä seitsemän kertaa ja käsittelyt ovat tosin olleet pitkiä, mutta käräjäoikeus katsoo, että kohtuullinen korvaus tarpeellisista toimenpiteistä on 40.000 markkaa laillisine korkoineen ja ottaen huomioon, että yhtiölle on lisäksi määrätty maksettavaksi erikseen selvittelykuluista.
Tämän vuoksi käräjäoikeus on vaatimukset enemmälti hyläten ratkaissut asian tuomiolauselmista ilmenevällä tavalla.
TUOMIOLAUSELMA
Syytetty: T
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Tekijänoikeusrikkomus 30.3.-9.5.1995
RANGAISTUSSEURAAMUKSET
SAKKO 20 päiväsakkoa á 20 markkaa = 400 markkaa
LAINKOHDAT
1) Tekijänoikeuslaki 49 §, 56a § 1/1 ja 60 §
HYLÄTYT SYYTTEET
Tekijänoikeusrikos 30.3.-9.5.1995
KORVAUSVELVOLLISUUS
Valtion varoista maksetaan T:n määrätylle avustajalle asianajaja A:lle ottaen huomioon aiemmin maksettu palkkio, oikeusministeriön määräysten mukaan oikeuden kohtuulliseksi harkitsemana palkkiona tarpeellisista toimenpiteistä, lausuntoon perehtymisestä 800 markkaa ja esiintymisestä 2.400 markkaa eli yhteensä 3.200 markkaa eli arvonlisäveron sisältävänä palkkiona 3.904 markkaa, mikä jää valtion vahingoksi.
Matkakulut, valokopiokulut, postikulut ja telefax-kulut hylätään toimiston yleiskuluina.
Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus yhteisellä tuomiolauselmalla.
TUOMIOLAUSELMA
Syytetty: K
SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Tekijänoikeusrikkomus 30.3:-9.5.1995
RANGAISTUSSEURAAMUKSET i
SAKKO 20 päiväsakkoa á 20 markkaa = 400 markkaa
LAINKOHDAT
1) Tekijänoikeuslaki 49 §, 56a § 1/1 ja 60 §
HYLÄTYT SYYTTEET
Tekijänoikeusrikos 30.3.-9.5.1995
KORVAUSVELVOLLISUUS
Valtion varoista maksetaan K:n määrätylle avustajalle varatuomari P:lle ottaen huomioon aiemmin maksettu palkkio, oikeusministeriön määräysten mukaisena tarpeelliset toimenpiteet käsittävänä oikeuden kohtuulliseksi harkitsemana palkkiona perehtymisestä 800 markkaa ja esiintymisestä 1.400 markkaa eli yhteensä 2.200 markkaa eli arvonlisäveron sisältävänä palkkiona 2.684 markkaa, mikä jää valtion vahingoksi.
Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus yhteisellä tuomiolauselmalla.
TUOMIOLAUSELMA
YHTEISET LAUSUNNOT
TVK 3300/RTO/R/119453/95 kumotaan ja siinä kohdissa 1-3, 5, 6, 9, 10, 12, 13 ja 15 mainittu omaisuus määrätään hävitettäväksi.
Takavarikko määrätään pidettäväksi voimassa, kunnes päätös on lainvoimainen tai asiasta toisin päätetään.
T ja K velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan valtiolle todistelukustannukset, yhteensä 1.070 markkaa.
T ja K velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan asianomistaja Inmedia Oy:lle – tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisena hyvityksenä 38.950 markkaa laillisine, kuitenkin enintään 13 prosentin korkoineen 10.5.1995 lukien, – selvittelykuluista yhteensä 5.490 markkaa laillisine, kuitenkin enintään 13 prosentin korkoineen 14.11.1995 lukien, ja – oikeudenkäyntikuluina oikeuden kohtuulliseksi harkitsemat 40.000 markkaa laillisine korkoineen 28.2.1997 lukien.
Laillinen viivästyskorko on 7 prosenttiyksikköä yli kulloinkin voimassa olevan Suomen Pankin viitekoron. Viitekorko vuonna 1997 on 4 prosenttia.
Käräjäoikeus kieltää vastaajia jatkamasta tai toistamasta kyseistä tekijänoikeusrikkomusta.