-verkkolehtiTiivistelmä 21.7.2010 / IAL
S oli ollut Ahlströmin palveluksessa 1971-1984. 1980 S oli osallistunut yhtiön tiloissa pidettyyn Pyroflow/Supersmelter -kokoukseen, joka keskittyi kiertoleijureaktorin rakenteiden kehittämiseen- Kokouksessa S oli esittänyt kaksi kehittämisehdotusta, joita yhtiö ei kuitenkaan ollut tuolloin hyödyntänyt.
Ahlström oli myöhemmin (1991) hakenut patenttia keksintöön ”kiertoleijureaktori”, joka myönnettiin (1992) numerolla 86964 ja jonka keksijöiksi oli merkitty T, R ja H. Keksinnön mukainen ensimmäinen kaupallinen ”Pyroflow Compact”-kattila oli aloittanut toimintansa (1992) Kuhmossa ja ensimmäinen teollista kokoluokkaa oleva kattila oli rakennettu (1993) Kokkolaan. Samaan aikaan näiden kattiloiden rakentamisen kanssa Tampella power oli kehittänyt S:n keksintöön perustuvaa Cymic kattilaansa niin, että ensimmäinen Cymic-kattila oli tilattu (1993) Lieksaan. Sekä Ahlströmin että Tampellan kattilat oli esitelty Helsingissä pidetyssä kongressissa (1993).
S väitti saaneensa tiedon Ahlströmin patentista 1994. Hänen mukaansa kattilassa oli käytetty ideaa, jonka S oli esittänyt Pyroflow/Supersmelter -kokouksessa (1980). S:n mukaan idea oli esitetty ja hahmoteltu kokousmuistiossa, joka oli ollut siten riittävä keksintöilmoitus. Ahlström ei ollut kuitenkaan ottanut keksintöä itselleen keksintöilmoituksen jälkeen, eikä keksintöä ollut S:n mukaan sopimuksella erikseen siirretty.
S oli vaatinut käräjäoikeutta vahvistamaan tämän olevan patentilla 86964 suojatun keksinnön keksijä, siirtämään tämän patentin S:lle, vahvistamaan, ettei Ahlströmillä ollut oikeutta patenttiin, sekä korvaamaan S:n oikeudenkäyntikulut.
Ahlström väitti, että S:n oli alan aktiivisena ammattilaisena täytynyt olla keksinnöstä tietoinen heti sen myöntämisen jälkeen, minkä perusteella S:n kanne paremmasta oikeudesta keksintöön olisi vanhentunut. Yhtiö totesi, etteivät kokousmuistiossa esitetyt ideat olleet kokonaan S:n ja väitti, että S oli kiinnostunut keksinnöstä vasta kun se havaittiin toimivaksi. Yhtiö totesi myös, että S oli hyvin tietoinen keksintöilmoitusten tekemistä koskeneesta käytännöstä yhtiössä, minkä perusteella hän ei voinut väittää kokousmuistion sisältävän asianmukaista keksintöilmoitusta.
Käräjäoikeus oli antanut välituomion ja ottanut siinä kantaa kysymykseen siitä, oliko kanne vanhentunut.
Oikeus piti S:n kertomusta patentin tiedoksisaannista vasta 1994 uskottavana. Käräjäoikeus ei kuitenkaan pitänyt loogisena sitä, ettei S ollut kiinnostuksesta selvittänyt Ahlströmin mahdollisia kattilatekniikkaan liittyviä patenttihakemuksia kun yhtiö oli rakentanut matalalla profiililla Kuhmoon uutta laitosta. Oikeuden mielestä S:n olisi tullut olla ansioituneena tiedemiehenä kiinnostunut tekniikan kehityksestä ja mahdollisista uusista patenteista etenkin siitä syystä, että kattilatekniikka oli ollut esillä sekä Helsingin kongressissa 1993 että San Diegon konferenssissa 1993.
Käräjäoikeus oli vedonnut ratkaisussaan todistustaakkaa koskevaan oikeuskirjallisuuteen. Vaikka S oli esittänyt luotettavan selvityksen siitä, miten hän oli saanut tiedon patentista, Ahlström oli esittänyt vastanäyttöä, jonka perusteella S oli oikeuden mielestä saanut tiedon patentista viimeistään kesällä 1993. Koska todistustaakkaa oli arvioitava kokonaisuutena, Ahlströmin ei tarvinnut osoittaa tiettyä tiedoksisaantiajankohtaa. Oikeus oli hylännyt kanteen vanhentuneena.
S oli valittanut ratkaisusta Helsingin hovioikeuteen, jonka mielestä Ahlströmin oli näytettävä väitteensä toteen. Sen käräjäoikeudessa esittämät seikat eivät yksinään tai yhdessä ja riittävän varmasti osoittaneet, että S olisi saanut tiedon patentin myöntämisestä tai että hänen olisi täytynyt siitä tietää. Siksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden välituomion ja palautti asian käräjäoikeuteen.