-verkkolehti(Tiivistelmä 27.7.07/ Aino)
Scania on ruotsalainen mm. kuorma-autoja valmistava yritys. Scania oli vaatinut KäO:tta vahvistamaan, että vastaajat loukkasivat sen rekisteröityjä mallioikeuksia: Covind valmistamalla, markkinoimalla ja myymällä mallioikeuksia loukkaavia varaosia Italiassa sekä viemällä niitä Suomeen ja Ranskaan, Aquitaine Pièces de Rechange (jäljempänä APR) maahantuomalla, markkinoimalla ja myymälä niitä Ranskassa sekä Onnin Auto maahantuomalla, markkinoimalla ja myymällä niitä Suomessa. Kantajan mukaan Helsingin käräjäoikeus oli toimivaltainen käsittelemään kanteet kaikkia vastaajia vastaan tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun Euroopan Neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (jäljempänä TTA) 6 artiklan 1 kohdan perusteella. Kantajan mukaan toimivallan edellytykset täyttyivät, sillä kanteiden välillä oli läheinen yhteys: kyseessä oli saman tai samanlaisen oikeuden loukkaus, sillä Scanialla oli yksinoikeus malleihin kaikissa kyseisissä maissa; vastaajien välillä oli yhteys, sillä Onnin Auto ja APR jälleenmöivät Covindin valmistamia tuotteita; kanteella ja tuomioistuimella oli yhteys, sillä Onnin Auto oli myynyt mallioikeuksia loukkaavia varaosia Suomessa vuodesta 2003.
Convid ja APR olivat kiistäneet Helsingin KäO:n toimivallan asiassa vaatien ensisijaisesti kanteen tutkimatta jättämistä ja toissijaisesti sen hylkäämistä. TTA 6 art. 1 kohdan toimivaltasäännös oli poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan kanne tuli nostaa sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa vastaajalla on kotipaikka.
KäO oli todennut, että TTA:n 6 art. 1 kohdan poikkeussäännöstä tuli tulkita suppeasti ja arvioinnissa tuli huomioida etenkin ristiriitaisten tuomioiden riski. Patenttiloukkauksia koskevassa oikeuskäytännössä oli vastaavanlaisissa tilanteissa vakiintuneesti edellytetty kanteiden, vastaajien sekä kanteen ja tuomioistuinvaltion välistä läheistä yhteyttä. KäO oli katsonut, ettei pelkästään sillä perusteella, että eri maissa loukatut mallit koskivat pääasiassa samoja malleja, voitu kanteilla katsoa olevan niin läheistä yhteyttä, että poikkeussäännös soveltuisi. Kanteiden välinen läheinen yhteys oli olemassa vain Onnin Autoa ja Covindia vastaan nostetuilla kanteilla siltä osin, kun Covindia vastaan nostettu kanne perustui sen Suomeen viemien Suomessa rekisteröityjen mallien loukkaukseen, sillä kanteet koskivat samojen kansallisten mallien loukkausta.
KäO:n mukaan pelkästään se, että itsenäiset jälleenmyyjät hankkivat tuotteensa samalta jakelijalta, ei luonut näiden välille läheistä yhteyttä. Kannetta ei voitu näin ollen nostaa APR:ää vastaan Onnin Auton kotipaikassa. Onnin Auto ja Covind taas olivat niin välittömässä suhteessa valmistaja-jakelijaketjussa, että niiden välillä oli läheinen suhde, ja kanteen nostaminen Covindia vastaan Suomessa oli mahdollista.
KäO:n mukaan kanteella ja suomalaisella tuomioistuimella oli riittävän läheinen yhteys ainoastaan siltä osin, kun Covindia vastaa nostettu kanne perustui Suomessa rekisteröityjen mallien loukkauksiin. KäO ei sen sijaan pitänyt itseään toimivaltaisena käsittelemään Covindia vastaan nostettua kannetta Italiassa ja Ranskassa rekisteröityjen mallien loukkauksista, eikä APR:ää vastaan nostettua kannetta laisinkaan, sillä kyseiset kanteet perustuivat eri (kansallisten) mallien loukkauksiin. TTA:n forumsäännökset eivät KäO:n mukaan sivuuttaneet kansallista prosessilakia, jonka perusteella ratkaistaan mahdollisuus erillisten kanteiden yhteiseen käsittelyyn eli subjektiiviseen kumulaatioon. Kansalliset toimivaltasäännökset edellyttävät kanteilta samaa perustetta, mitä ei Covindin kohdalla ollut Italian ja Ranskan osalta eikä APR:n kohdalla laisinkaan.
Scania valitti HO:een vaatien KäO:n tuomion kumoamista. Sen mukaan KäO:n tulkinta toimivaltakysymyksestä johti siihen, että kansalliset säännökset olivat ristiriidassa yhteisön säännösten kanssa. Toissijaisesti Scania vaati, että mikäli KäO:n päätöstä ei muuteta, osapuolet tulee velvoittaa vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, tai Scanian korvattavaksi tulee määrätä ainoastaan oikeudenkäyntiväitteen tekemisestä aiheutunut osa vastaajien kuluista, sillä oikeustila oli toimivaltaa koskevassa kysymyksessä täsmentymätön.
HO hyväksyi KäO:n päätöksen ja perustelut kansainväliseen toimivaltaan liittyvien kysymysten osalta. Kansallista toimivallan osalta HO totesi, ettei subjektiivisen kumulaation edellytysten tarkastelemisella ollut merkitystä, sillä säännös ei koske kansainvälisen toimivallan määräytymistä. Kansallinen laintasoinen säädäntö ei voi muutoinkaan sivuuttaa asetuksentasoista EY-säädäntöä. Oikeudenkäymiskaaren kansallista toimivaltaa koskevat säännökset saattoivat tulla sovellettavaksi vain siltä osin, kun Helsingin käräjäoikeudella on TTA:han perustuva toimivalta käsitellä asiat yhdessä. Koska KäO:kin oli kuitenkin katsonut, ettei toimivaltaa ollut, ei HO muuttanut KäO:n päätöksen lopputulosta tältäkään osin. HO pysytti KäO:n tuomion sekä velvoitti Scanian vastaamaan Covindin ja APR:n oikeudenkäyntikuluista myös HO:ssa.