-verkkolehti(Tiivistelmä 29.6.2007 / Aino)
Rikosasiassa asianomistajina olivat R sekä tämän edustamat yhtiöt EKO Management Oy, Europolis Ky sekä Seitsemisen Lähdevesi Ky ja vastaajana oli L. Käräjäoikeudessa syyttäjä oli vaatinut (2003) L:lle rangaistusta teollisoikeusrikoksesta tai vaihtoehtoisesti tavaramerkkirikkomuksesta. Syytteen mukaan vastaaja oli loukannut R:n edustamien yhtiöiden rekisteröityjä toiminimiä ja aputoiminimiä ”Seitsemisen lähdevesi Seitsen”(rekisteröity 1993) ja ”Aqua Seitsen” (rek. 1999) käyttämällä valmistamissaan ja markkinoimissaan lähdevesissä etikettejä ”Aqua Seitsen-lähdevesi” ja ”Aqua Seitsemis-lähdevesi”. Asianomistajat olivat yhtyneet syyttäjän rangaistusvaatimuksiin ja vaatineet lisäksi rangaistusta toiminimen loukkauksesta ja tekijänoikeusrikoksesta tai -rikkomuksesta. Vastaaja oli kiistänyt syytteet ja korvausvaatimukset.
KäO oli katsonut osapuolilla olleen ainakin kesään 2001 saakka yhteistä liiketoimintaa lähdeveden pullottamisessa ja markkinoinnissa. L ei todennäköisesti ollut tullut tietoiseksi R:n rekisteröinneistä, joten hänellä oli perusteltu syy uskoa olevansa oikeutettu käyttämään Seitsemiseen viittaavia tuotemerkkejä ottaen huomioon, että vesilähteet sijaitsivat hänen omistamillaan mailla ja hänelle oli jo 1992 rekisteröity majoitustoimintaan toiminimi ”Seitsemisen Portti”. Näillä perusteilla KäO oli hylännyt syytteet (2004).
Asianomistajat valittivat HO:een. He kiistivät olleensa L:n kanssa sellaisessa sopimussuhteessa, jonka perusteella tällä olisi ollut oikeus käyttää heille kuuluvia merkkejä. L:n EKO Management Oy:ltä tilaama lähdevesipullottamon perustamiseen liittyvä selvitystyö ei ollut sisältänyt etikettien suunnittelua ja valmistusta. Asianomistajat toimittivat HO:een uutena todisteena tekijänoikeusneuvoston lausunnon 2004:13. Vastaaja kiisti syytteet. Hänen mukaansa R oli toiminut hänen suunnittelemassaan vedenpullotustoiminnassa konsulttina sekä myynti- ja markkinointiedustajana, minkä vuoksi hän oli kertonut R:lle luottamuksellisesti liikeideastaan. Tämän jälkeen R oli lojaliteettivelvoitettaan rikkoen hakenut yhtiöilleen useita seitsemisen lähdeveteen liittyviä rekisteröintejä. L:n mukaan hänellä oli ollut oikeus käyttää syytteessä mainittuja tuotenimiä, ja joka tapauksessa häneltä oli puuttunut tahallisuus.
Teollisrikossyytteestä HO lausui, että L oli EKO Management Oy:ltä saamansa kirjallisen tarjouksen perusteella voinut olettaa, että yhtiön tarjoama markkinointisuunnitelma sisälsi myös etiketin suunnittelun. Koska kaupparekisteri on julkinen, L:n voi olettaa olleen tietoinen R:n yhtiöiden toiminimistä. Heidän sopimussuhteensa vuoksi HO kuitenkin katsoi, että vastaaja oli etikettejä käyttäessään toiminut hyvässä uskossa tai voinut olettaa olleensa oikeutettu niiden käyttämiseen. Väitetyistä tekijänoikeusrikoksista HO lausui tekijänoikeusneuvoston tavoin, ettei R:a tai muita asianomistajia voitu pitää oikeina asianomistajina. Ainoa tekijänoikeuslain nojalla suojaa saava elementti oli etikettiin sisältyvä valokuva (49 a §), jonka oikeudenomistajasta ei ollut esitetty näyttöä. Muut syytteet HO hylkäsi vanhentuneina.
HO pysytti KäO:n tuomion.
Tekijänoikeusneuvoston lausunto TN 2004:13:
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeusneuvosto/
tekijaenoikeusneuvoston_lausunnot/2004/liitteet/TN2004_13.pdf