-verkkolehti5.6.2006 / Ville Savela
Warner-Lambert Company LCC ja Pfizer Oy olivat vaatineet käräjäoikeutta kieltämään turvaamistoimena Ranbaxy Laboratories Limitediä loukkaamasta Warner-Lambertin patenttia nro 94958 saattamalla vaihdantaan ja käyttämällä atorvastatiinia sisältävää Pfizerin Lipitor-lääkkeen rinnakkaisvalmistetta. Kantajat vaativat tuomioistuinta tehostamaan kieltoa miljoonan euron uhkasakolla. Ranbaxy oli ilmoittanut aikovansa tuoda Suomeen atorvastatiinikalsiumtuotteita, jotka oli valmistettu patentin suojaamalla menetelmällä. Vastaaja oli kiistänyt turvaamistoimihakemuksen perusteet, koska patentin tuotesuoja ei ulottunut Intiassa valmistetulla patentoidulla välituotteella valmistettuun lopputuotteeseen.
Ratkaisussaan KäO oli vedonnut korkeimman oikeuden ratkaisuihin (ks. alla). Ensiksikin turvaamistoimen myöntäminen merkitsisi ennakkoratkaisujen mukaan hakijan saavan jo oikeudenkäynnin aikana täysimääräisesti nauttia sitä oikeutta, jota hän kanteellaan oli vaatinut (etukäteisnautinta). Siksi hakijan oikeuden todennäköisyydelle eli vaade-edellytyksen täyttymiselle oli asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa. Toisekseen (ks. KKO:2003:118) summaarisessa turvaamistoimiasiassa ei tullut tutkia loukkaavatko Ranbaxyn tuotteet patenttia. Ranbaxyn vetoamien seikkojen vuoksi patentin loukkausta ei ollut näytetty todennäköiseksi, joten KäO ei nähnyt edellytyksiä turvaamistoimen myöntämiselle.
Kantajat valittivat hovioikeuteen, jossa ne toistivat vaatimuksensa. Heidän mukaansa patentinloukkausta ei voinut kiertää siirtämällä välituotteen valmistus ulkomaille. Pfizer oli esittänyt summaarisessa turvaamistoimiasiassa riittävän näytön vaade-edellytyksen olemassaolosta, ja todistustaakka oli siirtynyt Ranbaxylle. Ranbaxy kiisti, että sen käyttämä valmistusmenetelmä oli sama kuin kannepatentissa, ja totesi, ettei patenttisuoja ulottunut välituotteeseen.
Myös HO otti ratkaisussaan huomioon, että turvaamistoimen myöntäminen merkitsisi hakijan ennakkonautintaa, minkä takia sen edellytykset ovat tavallista tiukemmat. Toisin kuin KäO tuomioistuin arvioi, että patenttioikeuden loukkaaminen oli todennäköisempää kuin se, että loukkausta ei ole. Lisäksi Pfizerille loukkauksesta koituva vahinko myyntitulojen menetyksestä olisi suurempi kuin Ranbaxylle tarpeettomasta turvaamistoimesta aiheutuva vahinko, josta hakija sitäpaitsi olisi ankarassa vastuussa. Ranbaxylla ei ollut myyntilupaa tuotteelle Suomessa.
Näillä perusteilla HO määräsi Ranbaxylle miljoonan euron uhkasakolla tehostetun kiellon loukata valittajan patenttia. Eri mieltä oleva jäsen olisi vaatinut Pfizeria asettamaan asianmukaisen vakuuden ulosottomiehelle, jotta turvaamistoimi olisi velvoittava Ranbaxya kohtaan.
Korkeimman oikeuden edellä mainitut turvaamistointa koskevat ratkaisut:
KKO:1998:143 (annettu 25.11.1998, urheilijan kilpailukielto)
KKO:2000:94 (annettu 2.10.2000, työoikeus, saarto)
KKO:2003:118 (annettu 2.12.2003, hyödyllisyysmalli)
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/