-verkkolehtiVille Savela / 7.6.2006
Pfizer Inc. ja Pfizer Oy olivat vaatineet käräjäoikeutta kieltämään 500 000 euron sakon uhalla Hexalia loukkaamasta patenttia nro 68806 markkinoimalla ja myymällä Sertralin Hexal -tuotetta. Tuote oli rinnakkaisvalmiste kantajien Zoloft-lääkkeelle, ja molempien vaikuttava aine oli sertraliini. Kantajan mukaan Hexalin menetelmä sertraliinin valmistamiseksi oli ekvivalentti suhteessa patentin suojaaman menetelmään. Vastaaja oli kiistänyt turvaamistoimivaatimuksen. KäO oli katsonut, että hakemuksen hyväksyminen olisi merkinnyt, että hakija olisi saanut jo oikeudenkäynnin aikana nauttia sitä oikeutta, jota hän pääasiassa vaati (etukäteisnautinta). KKO:n ratkaisujen (ks. alla) mukaan hakijan oikeuden todennäköisyydelle oli tässä tilanteessa asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa. Lisäksi kysymys hakijan oikeuden todennäköisyydestä vastapuolta kohtaan (vaade-edellytys) ei kuulunut tutkittavaksi summaarisessa turvaamistoimiasian käsittelyssä vaan pääasian yhteydessä. Koska kantajien oikeus oli tullut Hexalin vetoamien seikkojen takiakin epävarmaksi, KäO oli hylännyt turvaamistoimihakemuksen.
Kantajat valittivat hovioikeuteen ja toistivat vaatimuksensa. Heidän mukaansa Hexalin menetelmässä olevat erot olivat ammattimiehelle ilmeisiä, ja ne oli tehty vain patentin kiertämiseksi. KäO oli myös tulkinnut KKO:n ratkaisuja virheellisesti asettaessaan liian korkeat todennäköisyysvaatimukset, jotka eivät täyttäneet teollis- ja tekijänoikeuden noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin (2004/48/EY) ja TRIPS-sopimuksen tehokkuusedellytyksiä. Koska patentin lisäsuojatodistuksen voimassaolo lakkaisi 30.10.2005, asia tuli käsitellä kiireellisenä.
Vastauksessaan valitukseen Hexal totesi, että myös Pfizer tunnusti sen ja Hexalin menetelmien erilaisuuden. Hexalin menetelmällä oli myös eurooppapatentti, mikä puhui vahvasti menetelmien ekvivalenssia vastaan sekä Hexalin menetelmän keksinnöllisyyden ja uutuuden puolesta.
Hovioikeus perusteli ratkaisunsa pitkälti samoin kuin käräjäoikeus. HO katsoi, että koska turvaamistoimen myöntäminen merkitsisi etukäteisnautintaa, kiellolle olisi asetettava huomattavasti suuremmat vaatimukset kuin saamisen todennäköisyydelle takavarikkoasiassa. Summaarisessa menettelyssä ei myöskään kuulunut tutkia, oliko patenttiloukkaus käsillä. Asianosaisten valmistusmenetelmiä vertailtuaan oikeus katsoi, että oli vähintään yhtä mahdollista, että Hexalin menetelmä ei loukannut Pfizerin patenttioikeutta kuin että loukkaus olisi tapahtunut. Pfizer oli sitäpaitsi jättänyt turvaamistoimihakemuksen varsin myöhään sen jälkeen, kun oli saanut tiedon Hexalin menetelmästä ja aikeista, eli kun Hexal oli nostanut vahvistamiskanteen siitä, että kannepatentti ei ollut esteenä sen liiketoiminnalle. Siksi kielto aiheuttaisi Hexalille kohtuutonta haittaa.
Koska patentin lisäsuojatodistuksen voimassaoloaikakin oli päättynyt ratkaisuun mennessä, HO katsoi, ettei turvaamistoimen myöntämiselle ollut edellytyksiä ja pysytti käräjäoikeuden tuomion.
Korkeimman oikeuden edellä mainitut turvaamistointa koskevat ratkaisut:
KKO:1998:143 (annettu 25.11.1998, urheilijan kilpailukielto)
KKO:2000:94 (annettu 2.10.2000, työoikeus, saarto)
KKO:2003:118 (annettu 2.12.2003, hyödyllisyysmalli)
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/