-verkkolehti(Tiivistelmä 6.7.2007 / Aino)
Pertti Palmroth on suomalainen kenkäsuunnittelija, jolle on rekisteröity sanamerkit ”palmroth” (1992) ja ”PERTTI PALMROTH WATERPROOF” (1996) luokkaan 25 (jalkineet). Sittemmin oikeus merkkien käyttämiseen on luovutettu Hamken Oy:lle. Vastaajat Tero Palmroth ja Focusmer Oy ovat markkinoineet valmistamiaan kenkiä tunnusmerkeillä NG sekä Next Generation, ja tässä yhteydessä suunnittelija on ilmoitettu muodossa ”design Tero Palmroth”.
KäO:ssa kantajat olivat väittäneet vastaajien menettelyn loukkaavan tavaramerkkioikeuksiaan ja vaatineet sen kieltämistä. Pertti Palmrothin nimi oli alalla vakiintunut ja erottamiskykyinen, ja merkin ”design Tero Palmroth” käyttäminen aiheutti sekaannusta. Vastaajat olivat kiistäneet vaatimukset. Kenkiä oli markkinoitu omilla merkeillä NG ja Next Generation, minkä lisäksi oli ilmoitettu niiden suunnittelija. Sekoittumisvaaraa ei ollut.
KäO:n mukaan Pertti Palmroth on asianomaisissa elinkeino- ja kuluttajapiireissä yleisesti tunnettu. Tero Palmrothin suunnittelemia kenkiä oli todisteiden mukaan markkinoitu Suomessa jo 1970-luvulla, ja hänen nimensä on tullut alalla jossain määrin tunnetuksi. Oman nimen käyttämiseen ei liittynyt keinotekoisuutta kuten ennakkoratkaisussa KKO 1990:53. Vastaajien tuotteita oli kokonaisuutena arvioitaen markkinoitu siten, ettei menettelyä ollut pidettävä hyvän liiketavan vastaisena. Samankaltaisuuden aste riippui siitä, miten hallitsevana yhteistä osatekijää ”Palmroth” oli pidettävä. Sekaannusvaara on kyseessä silloin, jos yleisö luulee tuotteiden olevan peräisin samasta yrityksestä tai taloudellisesti sidoksissa olevista yrityksistä. Jalkineiden ostajat ovat yleensä hyvin merkkitietoisia ja tekevät harkittuja valintoja. Ei ollut luultavaa, että kuluttajat uskoisivat kaikkien tuotteiden, joiden markkinoinnissa esiintyy sana ”Palmroth”, olevan peräisin samasta yrityksestä. Vastaajien markkinoinnissa oli käytetty suunnittelijan oikeaa sukunimeä, minkä yhteydessä oli käytetty myös erottavaa etunimeä. Nimi ei ollut markkinoinnissa esillä erityisen huomiota herättävästi, eikä sitä ollut käytetty yksin, vaan varsinaisten tuotemerkkien yhteydessä. Vastaajien markkinoinnin ja kantajien tavaramerkkien samankaltaisuutta kokonaisvaltaisesti arvioiden ne yhden sanan samankaltaisuudesta huolimatta erosivat toisistaan. Koska vastaajien harjoittama markkinointi ei loukannut kantajien oikeuksia, KäO oli hylännyt kanteen.
Kantajat valittivat HO:een toistaen vaatimuksensa. Kantajien mukaan nimi Palmroth oli kenkäalalla niin vakiintunut, että se muodosti kuluttajien mielessä tuotetunnuksen hallitsevan osan. Vastaajat olivat toimineet hyvän liiketavan vastaisesti luomalla vaikutelma, että kantajien ja vastaajien välillä oli liikesuhde. Tuotetunnut ”Next Generation” viittasi siihen, että kyseessä olisi Pertti Palmrothin toiminnan jatkaminen ja sukupolvenvaihdos. Myös vastaajien internet-sivuillaan käyttämän ilmaisu ”Partola Shoefactories” oli harhaanjohtava, sillä vastaajilla ei ollut kenkätehdasta Partolassa.
HO muutti tuomion perusteluja ainoastaan ”Partola Shoefactories” -ilmaisun osalta. Ilmaisu oli sinänsä harhaanjohtava, mutta koska sen ei voida katsoa olevan omiaan vaikuttamaan kenkien kysyntään tai vahingoittamaan toista elinkeinonharjoittajaa, ei vastaajien menettelyä voitu pitää hyvän liiketavan vastaisena. HO pysytti KäO:n tuomion.