-verkkolehtiTapauksessa kyse tekijänoikeusrikoksesta ja hyvityksen arviointiperusteista. A oli käräjäoikeudessa tuomittu tekijänoikeusrikoksesta ja velvoitettu korvaamaan kantajille hyvityksenä summa, joka vastasi teoskappaleiden myynnin vähentymisen aiheuttavaa tulonmenetystä. Hovioikeudessa kantajat vaativat A.lle rangaistusta tekijänoikeusrikoksesta ja vaativat, että hyvitys tuli suorittaa erikseen kustakin laittomasti saataviin saatetusta teoskappaleesta vähittäishintojen mukaisesti. A kiisti syytteen tekijänoikeusrikoksesta ja vaati sen kumoamista tai toisijaisesti lieventämistä tekijänoikeusrikkomukseksi.
Hovioikeus totesi A:n syyllistyneen vain tekijänoikeusrikkomukseen. Tätä perusteltiin Tekijänoikeuslain esitöillä, joissa oltiin todettu että tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistö soveltuu vain tapauksiin, joissa teon ansiotarkoitus on ollut selvä. A:n toimintaa pidettiin harrastuksenomaisena eikä tämä ollut saanut teosten saataville asettamisesta rahallista vastiketta.
Hyvityksen laskennan lähtökohdaksi hovioikeus katsoi kantajien tapaan jaettujen teoskappaleiden yhteenlasketun vähittäismyyntihinnan. Hovioikeus kuitenkin totesi, että vertaisverkkotoiminnassa suojattujen teosten hyödyntäminen poikkeaa sellaisesta teoksen hyödyntämisestä, jota tavanomaista käyttökorvausta määritettäessä on ajateltu. Hyvityksen tuli lisäksi olla määrältään kohtuullinen ja se tuli laskea tapauksen erityispiirteet ja kokonaisharkinta huomioiden. Hovioikeus arvioi kohtuulliseksi hvyitykseksi 20 prosenttia kantajien vähittäismyyntilaskennan mukaisesta summasta.
/KK