-verkkolehtiM oli suomentanut kustannusosakeyhtiö Tammelle kirjan. Kustantaja oli tehnyt suomennokseen joitakin muutoksia kääntäjälle maksetun korvauksen jälkeen. Painovaiheessa kääntäjän nimi oli jäänyt puuttumaan valmiin teoksen kansilehdeltä. Tammi oli painattanut kääntäjän tiedot erilliselle lisäsivulle, joka oli lisätty kirjojen väliin. Arviolta noin 200 teosta oli ehditty myydä ilman lisäsivua. Kustantaja oli tehnyt suomennokseen erilaisia muutoksia, joista osaan ei oltu pyydetty M:n nimenomaista hyväksyntää ennen painatusta. Kysymykseksi muodostui hovioikeudessa siten se, onko M:n tekijänoikeutta käännökseen loukattu ja se, onko hän oikeutettu hyvitykseen ja korvaukseen nimitiedon poisjäännin vuoksi.
M esitti, että Tammi on loukannut M:n tekijänoikeutta sekä suomennosta muuttamalla ja julkaisemalla sen ennen M:n nimenomaista hyväksyntää, että jättämällä kantajan nimen pois teoksesta ja vaati Tammelta korvausta tekijänoikeuden loukkauksesta 12.000 euroa.
Vastaaja vastaa kantajaan nähden myös ulkoistamiensa palveluiden tasosta. Kun suomentajan nimen puuttumista ei ollut huomattu useista oikolukuvedoksista huolimatta, tuomioistuin katsoi Tammen menetelleen tuottamuksellisesti. Tammi oli kuitenkin ryhtynyt torjumaan vahinkoa heti sen paljastuttua, joka puhui tahallisuutta vastaan.
Suomennoksen muuttamisen osalta tuomioistuin totesi riidattomaksi sen, että kääntäjällä on tekijänoikeus käännökseensä. Käännöksen on oltava omaperäinen, jotta se saisi suojaa. Oikeuskäytännössä on edellytetty käännöksen olennaista muuttamista, jotta muutosten voitaisiin katsoa loukkaavan tekijän kirjallista ja taiteellista arvoa sekä omalaatuisuutta. Tapauksessa esitetyn todistelun mukaan M:n tekemä käännös oli jossakin määrin monimutkaisempi, ehkä joka alkuperäistä teosta, kuin Tammen kustannustoimittajan tekemä versio. Versioiden välillä oli käyty neuvotteluja ja tehty kompromisseja, mutta lopullinen yhteisymmärrys oli jäänyt epävarmaksi. Arvioitavaksi tuli käännösten vastaavuus suhteessa alkuperäisen teoksen henkeen: kustannustoimittajan käännös oli kieleltään normatiivisempi, kun taas M oli pyrkinyt kunnioittamaan alkuperäisen teoksen tyyliä, joka sisälsi sekä tietokirjallista että runomuotoista tyyliä.
Käännökseen tehtyjen muutosten osalta tuomioistuin katsoi, että Tammella on ensisijaisesti sopimussuhde alkuperäiseen kirjoittajaan. Käännöksen tulee vastata mahdollisimman hyvin alkuperäisen teoksen henkeä, ja kääntäjä on eräänlainen ”aliurakoitsija”. Tapauksessa käännös oli todistajien mukaan jopa alkuperäistä teosta monimutkaisempi. Kun käännöksessä esiintyvien eri sanojen sopivuutta yhteyteensä oli arvioitava ulkopuolisen objektiivisen katsojan näkökulmasta, tuomioistuin katsoi, ettei M:n respektioikeutta ollut loukattu.
KO määräsi Tammen maksamaan M:lle korvausta nimen poisjäännistä aiheutuneesta kärsimyksestä 700 euroa ja kohtuullista hyvitystä 200 euroa. Päävaatimus tekijänoikeuden loukkauksesta katsottiin vanhentuneeksi velan vanhentumisesta annetun lain 4, 7 ja 21 §:n nojalla, koska M:n katsottiin saaneen tiedon rikkomuksesta kirjan ilmestyttyä 2001. Siihen perustuva vaatimus oli kuitenkin esitetty vasta 2009 ja siten myöhään. HO hyväksyi KO:n tuomiolauselman. Lisäksi hovioikeus katsoi, että nimen mainitseminen asiallisella paikalla olisi vaikuttanut M:n maineeseen ja tunnettuisuuteen. Siten nimen poisjäännillä oli M:lle paitsi moraalisia, myös taloudellisia vaikutuksia. Hovioikeuden mukaan kohtuullinen korvaus M:lle aiheutuneesta haitasta on 300 euroa. Siten hovioikeus tuomitsi Tammen maksettavaksi 300 euroa muusta haitasta sen lisäksi, mitä käräjäoikeus oli tuominnut aiemmin.
(EL)