-verkkolehtiAstraZeneca vaati valituksessaan, että KO:n tuomio kumotaan ja kielletään Ranbaxya tarjomasta, saattamasta vaihduntaan tai käyttämästä esomepratsolimagnesiumia vaikuttavana aineena sisältäviä geneerisiä tuotteita.
Kannepatentti 117755 kuvasi menetelmän uuden lääkeaineen esomepratsolimagnesiumin valmistamiseksi, joka oli AztaZenecan valmisteen vaikuttava aine. Ranbaxylle oli myönnetty kaksi myyntilupaa tuotteille, joiden vaikuttava aine oli sama.
HO totesi, että AstraZenecan kannepatentti oli lainvoimaisesti kumoutunut Helsingin hovioikeuden päätöksellä 17.10.2013, ratkaisun nro 2751. Tämän vuoksi on ollut selvää, ettei AstraZenecalla ole ollut patentin suojaamaa yksinoikeutta kuvattuun valmistusmenetelmään. HO:n ratkaistavaksi jäi kuitenkin, oliko AstraZenecalla ollut asiassa patenttilain 63 §:ssä tarkoitettu vahvistusintressi kanteen nostamisen hetkellä, jolloin kannepatentti oli vielä ollut voimassa.
Patenttilain 63 §:n 1 momentin mukaan patentinhaltija tai se, jolla käyttö- tai pakkoluvan perusteella on oikeus käyttää hyväksi keksintöä, voi ajaa vahvistuskannetta siitä, nauttiiko hän patentin perusteella suojaa toista vastaan, jos asiassa ilmenee epäselvyyttä ja siitä aiheutuu hänelle haittaa.
HO totesi, että AstraZenecan kannepatentti oli ollut voimassa, kun kanne nostettiin. Edellytyksen kanteen nostamiselle olivat olleet olemassa. HO katsoi, että patenttilain mukaisessa haitta-arvioinnissa tulee antaa merkitystä lääkealan erityispiirteille. Lääkealan luonteen johdosta on ymmärrettävää, että yhtiöillä on tarve saada mahdollisimman aikaisessa vaiheessa selvitettyä loukkaako kilpailevassa tuotteessa käytetyn vaikuttavan aineen valmistusmenetelmä patentilla suojattua valmistusmenetelmää.
Ranbaxy oli 20.11.2009 ilmoittanut AstraZenecalle olevansa tietoinen kannepatentista. Ranbaxy ei ollut aikonut tuoda markkinoille vastaavia tuotteita.
HO:n mukaan haitta-arviointi on tehtävä kanteen nostamisen hetkellä vallinneiden sekä sitä edeltäneiden olosuhteiden perusteella. Ranbaxy oli tosiasiassa toiminut ilmoittamallaan tavalla eli se ei ollut tuonut geneerisiä tuotteita Suomen markkinoille. Lääkealan erityispiirteiden vaikutus huomioon ottaen oli sinänsä voinut olla uhka siitä, että Ranbaxy alkaa tuoda tuotteitaan Suomeen. HO katsoi, ettei uhka ollut todellinen, kun otettiin huomioon Ranbaxyn yllä kuvattu ilmoitus.
HO totesi, että AstraZenecalla ei ollut asiassa vahvistusintressiä, koska asianosaisten välillä ei ollut sellaista oikeussuhdetta, jonka olemassaolo tai ei-olemassaolo voitaisiin ratkaista. HO Pysytti KO:n tuomion ja hylkäsi AstraZenecan kanteen.
(EL)