-verkkolehtiMetso Power Oy (ent. Kvaerner Power Oy, jäljempänä Metso) oli Suomessa voimaan saatetun eurooppapatentin FI/EP 1226388 haltija. Kannepatentilla suojattu keksintö oli leijupetikattilan arina. Kannepatentti oli myönnetty 23.2.2005, sen voimassaolo päättyy 26.5.2020 ja sen etuoikeuspäivä oli 29.10.1999.
KO oli vahvistanut, ettei Andritzin leijukattilan pohjan arinarakenne loukannut Metson mainittua patenttia. Kannepatentin tarkoituksena oli saada aikaan uudenlainen leijupetikattilan arinarakenne, jonka avain pinta-ala voitiin tarvittaessa tehdä suureksi kattilan toiminnan häiriintymättä. KO totesi, että kannepatentin arinarakenne tehosti leijukerroksen kuulumattoman, karkean petimateriaalin poistoa. KO totesi keksinnöllisen tehostamisen tapahtuvan käyttämällä kourumaista arinarakennetta, jossa kouru muodostui ainakin kahdesta vastakkaisesta kaltevasta punnasta kourun pitkillä sivuilla. Avoimen pinta-alan kasvattaminen vähensi kourujen määrää.
Andritzin arinassa oli tasaisten osuuksien lisäksi kaltevia pintoja sisältäviä taskumaisia poistoyhteyksiä. Molemmat edellä mainitut olivat hakemisajankohdan tunnettua tekniikkaa. Sen sijaan Andrizin arinan tietyntyyppinen alapuolinen rakenne ei KO:n mukaan kuulunut kannepatentin suoja-alaan.
Oikeuskäytännössä on katsottu, etteivät patentoidun keksinnön ja loukkaavaksi väitetyn laitteen ainoastaan epäolennaiset erot saata laitetta patenttisuojan ulkopuolelle. KO oli katsonut, että Andritzin laitteesta puuttui riittävästi kannepatentin keksinnöllisyysvaatimuksen toteuttavia piirteitä eikä se näin loukannut kannepatenttia.
Loukkauskanne hylättiin ja Metso velvoitettiin korvaamaan Andritzin oikeudenkäyntikulut.
Metso Power Oy (Metso) valitti HO:een ja vaati, että KO:n tuomio kumotaan ja Andritz Oy:n (Andritz) vaatimukset hylätään.
Andritz vaati, että Metson valitus hylätään. Metso oli vasta HO:ssa vedonnut siihen, että kannepatentin itsenäisen vaatimuksen ja Andritzin arinan välillä oli vain epäolennainen ero ja että loukkaus oli siten vähintään ekvivalenttinen.
Asiassa oli riidatonta, että Andritzin leijupetikattilan pohjan arinarakenne täytti kaikki Metson kannepatentin 1226388 johdanto-osan tunnusmerkit sekä tunnusmerkkiosan kolmesta tunnusmerkistä yhden.
Ratkaistavaksi kysymykseksi muodostui, oliko Andritz kirjaimellisesti tai ekvivalenssitulkinnan perusteella loukannut kannepatenttia valmistamalla ja toimittamalla asiakkailleen tarjoamaansa arinaratkaisua.
Suomessa voimaansaatettujen eurooppapatenttien suoja-alaa tulkittaessa tuomioistuimen on sovellettava lisäksi Euroopan patenttisopimuksen (EPC) 69 artiklaa ja sen tulkintapöytäkirjaa, joka on patenttisopimuksen erottamaton osa. Mainitun sopimuksen, samoin kuin patenttilain 39 §:n mukaan patenttisuojan laajuus riippuu patenttivaatimuksista.
HO totesi, että patentin selityksessä viitatun julkaisun mukaan kaltevien pintojen käyttäminen ja niiden asettaminen tiettyyn, tavallisesti alle 25 asteen kulmaan, on tunnetun tekniikan mukaista. HO katsoi, ettei Andritzin arinaratkaisu loukannut kirjaimellisesti Metson vastaavaa.
Ekvivalenssitulkinnan mukaan patentin suoja-ala kattaa myös sellaiset elementit, jotka eivät loukkaa patenttivaatimuksia kirjaimellisesti, mutta jotka ratkaisevat teknisen ongelman olennaisesti samanarvoisesti kuin patenttivaatimuksessa esitetyt elementit.
Kannepatentilla oli tarkoitus saada aikaan uudenlainen leijupetikattilan arinarakenne, jonka avoin pinta-ala voitiin tarvittaessa tehdä suuremmaksi kattilan toiminnan häiriintymättä. Arinan vapaata pinta-alaa kasvattamalla kiintoainetta voitiin poistaa laajalta alueelta arinan päältä. HO katsoi, että Andritzin arinalla ei ollut ratkaistu kiintoaineen tehokasta poistamista olennaisesti samanarvoisesti kuin kannepatentilla suojatulla keksinnöllä.
HO:n mukaan Andritz oli osoittanut, että oli tunnetun tekniikan mukaista käyttää poistokourussa pystysuoria ja kaltevia seinämiä. Kun patentilla ei voi saada suojaa tunnetun tekniikan mukaisia ratkaisuja vastaan ekvivalenssiopin perusteella, HO pysytti KO:n tuomion.
(EL)