-verkkolehtiAsiassa oli kysymys siitä, oliko vastaaja antanut suostumuksensa kuva- ja filmimateriaalin julkaisemiseen ja oliko T.M. luovuttanut tekijänoikeuslain 45 §:ään perustuvat taloudelliset oikeudet yhtiölle. Lisäksi, mikäli katsottaisiin, että oikeudet oli luovutettu, oli kysymys siitä, oliko T.M:llä ollut oikeus kieltää kuva- ja filmimateriaalin levittäminen ja tarjoaminen ns. katumisoikeuden perusteella.
Oitis com Oy:n (valittaja) mukaan T.M. (vastaaja) oli antanut yhtiölle oikeudet videoon ”Mr Lothar ja Tampereen tyttö”. Valittajan mukaan vastaaja oli hakeutunut kuvauksiin eikä häntä ollut painostettu allekirjoittamaan julkaisusopimusta eikä hän ollut kieltänyt elokuvan julkaisemista ennen julkaisua. Osapuolille oli ollut selvää, että elokuvan julkaiseminen oli ollut kuvauksen ja vastaajan allekirjoittaman julkaisusopimuksen tarkoitus. Yhtiö oli tarjoutunut luovuttamaan vastaajalle kaikki oikeudet materiaaliin korvausta vastaan, mutta tämä ei rahapulaansa vedoten ollut siihen halukas.
T.M. katsoi, että yhtiö loukkasi menettelyllään hänen taloudellisia ja moraalisia tekijänoikeuslakiin perustuvia oikeuksia tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. T.M:n ja yhtiön välinen julkaisusopimus ei ollut ollut pätevä ja kyseessä oli yksityiselämään liittyvän tiedon julkaisemista. T.M:n katsoi, että kyseessä oli ollut koekuvaus eikä hän ollut missään vaiheessa saanut omaa kappalettaan sopimuksesta tai mahdollisuutta tutustua sopimukseen. T.M. oli harhautettu kuvauksiin käyttämällä termiä ”koekuvaus” ja uskottelemalla, ettei mitään julkaistaisi ilman T.M:n hyväksyntään. Tarkoitus oli ollut tehdä myöhemmin varsinainen julkaisusopimus. T.M. ei ollut saanut kuvauksista korvausta. Lisäksi T.M:n mukaan hänellä oli katumisoikeuden perusteella oikeus mielensä muuttamiseen. Hän oli useita kertoja tuonut esiin suhtautumisensa esiintymiseen aikuisviihdekuvastossa. T.M. oli hyvissä ajoin ennen teoksen julkaisemista ilmoittanut kielteisen kantansa asian suhteen. Se, että hän oli äärimmäisessä hädässä tarjoutunut ostamaan kaikki teoskappaleet, ei tarkoittanut, että yhtiöllä olisi ollut teoskappaleiden levittämiselle hänen hyväksyntänsä.
KäO oli tuominnut yhtiön lopettamaan teoskappaleiden ja verkossa tarjottavien versioiden levittäminen ja tarjoaminen ja yhtiö oli velvoitettu hävittämään kaikki sen hallussa vielä olevat teoskappaleet.
HO katsoi, että julkaisusopimuksen tulkinnassa oli otettava huomioon sopimuksen sanamuoto, sopimukseen johtaneet neuvottelut ja muu tulkinta-aineisto, jolla on merkitystä selvitettäessä asianosaisten tarkoitusta ja sopimuksen sisältöä. Sillä, joka vetoaa sopimuksen sanamuodosta poikkeavaan tarkoitukseen, on asiassa näyttötaakka. Tekijänoikeuksien luovutussopimusten osalta on vakiintuneesti pidetty lähtökohtana ns. suppean tulkinnan periaatetta.
Asiassa oli riidatonta, että T.M. oli allekirjoittanut julkaisusopimuksen, jonka perusteella hän luovuttaa omalta osaltaan kaikki oikeudet julkaista video ja kuvasarja. Lisäksi sopimuksessa malli vakuuttaa, että hän on tietoinen siitä, että kyseessä olevat kuvat ja filmimateriaali voidaan hänen puolestaan julkaista vapaasti. Lisäksi T.M.:n käymä Facebook-keskustelu viittaa siihen, että T.M. on antanut oikeudet materiaalin ”käyttöön”, joka asiayhteys huomioon ottaen tarkoittaa kuvattavan materiaalin julkaisemista kuvien tai videon muodossa. Lisäksi T.M:n lähettämästä sähköpostista on ilmennyt, että hän on ollut kiinnostunut esiintymään kysymyksessä olevan alan kuvissa ja videoissa.
HO katsoi, ettei ollut perusteita tulkita julkaisusopimusta vastoin sen selvää sanamuotoa. Yhtiölle oli siten luovutettu oikeudet julkaista sopimuksessa yksilöidyt video ja kuvasarja. Katumisoikeuden suhteen HO totesi, että kyseessä oli tilanne, joka muistuttaa olosuhteiden muuttumiseen perustuvaa sopimussisällön muuttumistilannetta. Tekijällä on katumisoikeus, kun sopimuksesta vetäytymisen syyt ovat objektiivisesti perusteltuja. Kriteerinä on käytetty sitä, että jos tekijä olisi ollut tietoinen syiden olemassa olosta, hän ei olisi tehnyt sopimusta. Tekijän tulee kuitenkin tällöin lunastaa valmistetut kappaleet tai muuten korvata sopimuskumppaninsa kulut. HO katsoi, ettei sopimuksesta vetäytymiselle voi olla perusteena se, että kyseessä on ollut kaupalliseen aikuisviihdealaan kuuluva teos.
HO hylkäsi kanteen. Oikeudenkäyntikulujen osalta HO punnitsi asiaa kokonaisuutena ja katsoi, että T.M:n velvollisuutta korvata yhtiön oikeudenkäyntikulut asiassa tulee alentaa. HO kumosi KäO:n kanteen muilta, osin paitsi todistajanpalkkioiden osalta.