-verkkolehtiRiitapatentin FI 118434 kohteena oli tuloilmaikkuna. Keksinnön tarkoituksena oli aikaansaada aiempaa yksinkertaisempi tuloilmaikkuna, jossa oli kesä- ja talvikäyttöasento. Dir-Air Oy (Dir-Air) vaati, että KO:n tuomio kumotaan ja Biobe Oy:lle (Biobe) myönnetty patentti julistetaan mitättömäksi. Dior-Air vaati lisäksi, että Biobe velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen. Dir-Airin mukaan riitapatentin vaatimuksella 1 suojattu keksintö ei tuonut mitään toiminnallista parannusta tuloilmaikkunaratkaisuihin eikä ratkaissut mitään toiminnallista ongelmaa.
Dir-Airin mukaan tuloilmaikkuna ei ollut uusi eikä keksinnöllinen. Estejulkaisuista ilmeneviä tietoja voitiin keksinnöllisyysarvioinnissa yhdistää ja alan ammattimies olisi julkaisujen perusteella päätynyt Dir-Airin mukaan riitapatentin mukaiseen ratkaisuun.
Biobe vaati, että valitus hylätään ja että Dir-Air velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut. Biobe totesi vastauksessaan, että keksinnöllä ratkaistava ongelma saattoi olla jo aiemmin ratkaistu, jos ongelman ratkaisuksi voitiin esittää uusi tapa, joka oli aikaisempia tehokkaampi ja edullisempi.
KO oli hylännyt Dir-Airin vaatimuksen riitapatentin julistamisesta mitättömäksi patenttilain 52 §:n nojalla katsoen jääneen näyttämättä, että riitapatentin suojaama keksintö ei olisi ollut 5.10.2005 uusi ja keksinnöllinen. HO:ssa oli Dir-Airin valituksen johdosta kyse siitä, täyttääkö riitapatentissa kuvattu keksintö patenttilain 2 §:n uutuutta ja keksinnöllisyyttä koskevat vaatimukset.
HO totesi uutuusarvioinnissaan, että keksintö oli uusi suhteessa estejulkaisuihin, joihin Dir-Air valituksessaan vetosi. Riitapatentin keksinnöllisyyttä tarkastellessaan HO arvioi lähimmän tunnetun tekniikan tasoa, patentin ratkaisemaa ongelmaa sekä sitä, oliko ratkaisu alan ammattimiehelle ilmeinen. HO totesi, että riitapatentissa oli sinänsä tunnettuja elementtejä yhdistelemällä saatu aikaan yksittäisten elementtien teknisestä vaikutuksesta poikkeava yhteisvaikutus, jolla oli saavutettu patenttivaatimuksesta ja – selityksestä ilmeneviä etuja ja siten ratkaistu tekniikan tason ongelmia. Alan keskiverto ammattimiehelle ei olisi riitapatentin hakemispäivänä ollut ilmeistä ryhtyä yhdistelemään eri julkaisuja ja niistä ilmeneviä tunnettuja elementtejä riitapatentissa kuvatuin tavoin toisiinsa.
HO näin ollen katsoi, että riitapatentissa tarkoitettu ratkaisu oli patenttilain 2 §:ssä edellytetyin tavoin uusi ja keksinnöllinen.
HO pysytti KO:n päätöksen.
(MO)