-verkkolehtiTaustaa:
Cardinal Information Systems Oy (jäljempänä CIS) oli mobiilitelevisioihin ja digitalisaatioon liittyvää ohjelmistokehitystä harjoittava yhtiö, joka asetettiin konkurssiin 31.10.2007. Yksityishenkilö A oli CIS:n hallituksen varsinainen jäsen sekä yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttänyt henkilö. Kaksi viikkoa CIS:n konkurssiin asettamisen jälkeen 14.11.2007 A perusti uuden ohjelmistoyhtiön Scilla Systems Oy:n (jäljempänä Scilla). Tämän jälkeen 20.11.2007 A vahvisti oikeaksi CIS:n pesäluettelon, johon ei ollut velallisyhtiön omaisuudeksi merkitty yhtään ohjelmistoa tai ohjelmistotuotetta. CIS:n konkurssipesä myi 8.8.2008 yhtiön ohjelmistotuotteet Icareus Media Service Oy:lle (jäljempänä Icareus) 40 000 eurolla.
Asian käsittely käräjäoikeudessa:
A:ta syytettiin Helsingin käräjäoikeudessa sekä törkeästä velallisen petoksesta että tekijänoikeusrikoksesta. Syytteen mukaan A oli hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä konkurssimenettelyssä salannut CIS:n omaisuutta ja/tai antanut vääriä ja harhaanjohtavia tietoja velkojien kannalta merkityksellisistä seikoista vahvistaessaan oikeaksi pesäluettelon, johon ei ollut merkitty yhtiön omaisuudeksi sille taloudellisesti merkityksellisiä ohjelmistoja. A loukkasi menettelyllään Icareukselle ohjelmistokaupan seurauksena siirtyneitä tekijänoikeuksia tietokoneohjelmiin ja muihin kirjallisiin teoksiin.
KäO tuomitsi A:n törkeästä velallisen petoksesta. Sen mukaan nimenomaan velallisella on velvollisuus antaa tiedot varoistaan ja veloistaan. Pesänselvityksessä oli herännyt epäilys siitä, että A ei ollut ilmoittanut kaikkea yhtiön omaisuutta konkurssipesälle, joten tältä oli vielä ennen pesäluettelon allekirjoittamista erikseen tiedusteltu, pitikö luettelo sisällään kaiken CIS:n omaisuuden. Tiedusteluista ja puutteellisen pesäluettelon vahvistamista seuraavien uhkien kertomisesta huolimatta A kiisti ohjelmistojen olemassa olon ja vahvisti pesäluettelon oikeaksi.
CIS:n vahingonkorvausvaatimuksen osalta KäO katsoi, että riidanalaisista ohjelmistoista olisi ilman A:n menettelyä voinut saada vähintään 100 000 euron kauppahinnan. 8.8.2008 solmittu ohjelmistokauppa oli kuitenkin tehty vain 40 000 eurosta, koska kauppaa tehtäessä oli tiedossa, että A jatkoi salaamillaan ohjelmistoilla samanlaista liiketoimintaa kuin aikanaan CIS:ssä. Liikkeessä olevat laittomat ohjelmistokopiot alensivat kauppahintaa niin, että CIS:n konkurssipesälle aiheutui ainakin 60 000 euron suuruiset tappiot.
KäO katsoi tuomiossaan, että riidanalaiset ohjelmistotuotteet ja ohjelmistokokonaisuuksiin liittyvät käyttöohjeet sekä tekniset esitteet ylittivät teoskynnyksen, ja olivat näin ollen tekijänoikeudella suojattuja. Ohjelmistokaupan seurauksena tekijänoikeudet siirtyivät Icareukselle, jolla oli yksinoikeus määrätä teoksista. A oli ansiotarkoituksessa ja tekijänoikeuslain vastaisesti siten, että hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa Icareukselle, loukannut tämän oikeutta kirjalliseen teokseen ja siten syyllistynyt tekijänoikeusrikokseen.
Icareuksen esittämän hyvitysvaatimuksen KäO hyväksyi katsoen, että Scilla oli myynyt Icareuksen tekijänoikeudella suojattuja ohjelmistoja lähes 400 000 euron edestä. Lisäksi A tuomittiin maksamaan Icareukselle rikoksen aiheuttamia selvityskuluja.
Asian käsittely hovioikeudessa:
A ja Scilla valittivat asiassa HO:en vaatien syytteiden ja korvausvaatimusten hylkäämistä tai ainakin korvausmäärien alentamista. A väitti, että hän ei ollut voinut salata CIS:n ohjelmistoja pesänselvityksessä, koska pesänhoitaja oli ollut niiden olemassa olosta tietoinen. Lisäksi A väitti, että KäO ei arvioinnissaan ollut huomioinut sitä, että CIS:n ohjelmistoissa oli käytetty avointa lähdekoodia. Avoimen lähdekoodin käyttämisestä seurasi A:n mukaan se, että ohjelmistoja tuli jakaa vastikkeetta, ja niiden tuli olla vapaasti kaikkien saatavilla. CIS:llä ei A:n väittämän mukaan voinut olla tekijänoikeutta ohjelmistoihin, jotka sisälsivät avointa lähdekoodia.
Syyttäjä vaati HO:ssa, että A:n ja Scillan valitukset hylätään. Vastuuta pesäluettelon puutteellisuudesta ei syyttäjän mukaan voinut siirtää pesänhoitajalle, vaan velvollisuus selvittää konkurssipesään kuuluva omaisuus oli A:lla. Scillan myymät ohjelmistot pohjautuivat CIS:n ohjelmistoihin, joten A oli syyllistynyt tekijänoikeusrikokseen, koska tällä ei ollut lupaa Scillan toiminnassa käyttää hyväkseen kyseisiä ohjelmistoja. CIS:n ohjelmistoja oli lisäksi jaettu suljettuna, ei avoimen lähdekoodin alla.
HO:n mukaan asian keskeinen riitaisuus liittyi siihen, oliko CIS:n konkurssipesällä ollut oikeus luovuttaa riidanalaisia ohjelmistoja Icareukselle vastiketta vastaan. CIS:llä oli ennen konkurssin alkamista ollut yksinomainen oikeus levittämiensä ohjelmistojen kehitystyöhön, myyntituottoihin sekä muihin liitännäisiin palveluihin, koska ohjelmistoja oli levitetty edelleen suljetun lähdekoodin tuotteina.
A vaati valituksessaan syytteen törkeästä velallisen petoksesta hylkäämistä, koska CIS:llä ei A:n mukaan avoimen lähdekoodin käytön vuoksi ollut tekijänoikeutta riidanalaisiin ohjelmistoihin. Ohjelmistot eivät avoimen lähdekoodin vuoksi olleet sellaista konkurssipesään kuuluvaa varallisuutta, jota olisi voitu vastikkeellisesti luovuttaa velkojien saatavien suorittamiseksi.
TekijäL 1 §:n mukaan tekijänoikeus on sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Tietokoneohjelmaa on pidettävä kirjallisena teoksena. Ennen oikeudenkäyntiä annetussa, asiaa koskevassa Tekijänoikeusneuvoston (jäljempänä TN) lausunnossa todettiin, että CIS:n käyttämä lähdekoodi oli ollut omaperäistä ja itsenäistä, joten ohjelmistot saivat tekijänoikeussuojaa. Lisäksi lausunnossa todettiin, että ohjelmistoissa oli todennäköisesti vähäisessä määrin käytetty avointa lähdekoodia. HO:ssa kuullun asiantuntijatodistajan mukaan avoimen lähdekoodin hyödyntämisellä ei kuitenkaan ole vaikutusta siihen, kenelle ohjelmistojen tekijänoikeus kuuluu. Tekijänoikeus kuuluu sille, joka on luovan työn tekijä. Avoimen lähdekoodin käytöllä voi olla sopimusoikeudellisia vaikutuksia, mutta CIS:n tekijänoikeuden syntymisen kannalta sen käytöllä ei ole ollut merkitystä. Näin ollen HO katsoi, että CIS:llä oli ollut tekijänoikeus riidanalaisiin ohjelmistoihin.
Tekijänoikeusrikoksen arvioinnissaan HO viittasi aikaisemmin mainittuun TN:n lausuntoon, jossa oli todettu, että Scillan ja CIS:n ohjelmistot eivät olleet täysin identtisiä, mutta ne sisälsivät suuren määrän identtistä koodia. Asiassa kuullun asiantuntijatodistajan mukaan identtiset koodit voivat olla seurausta joko siitä, että molemmat koodit on kopioitu samasta lähteestä tai siitä, että toinen koodeista on kopioitu toisesta koodista. HO:n mielestä todennäköinen selitys oli, että Scillan käyttämä koodi oli CIS:n koodin kopio. Sen puolesta, että A oli Scillan liiketoiminnassa oikeudettomasti myynyt ja edelleen kehittänyt ohjelmistoja, joiden tekijänoikeus oli siirtynyt Icareuksella, puhuivat myös muun muassa A:n asiakkailleen lähettämät sähköpostiviestit.
HO totesi ratkaisussaan, että se hyväksyi KäO:n tuomion syyksilukemisen osalta. Asiassa ei myöskään ollut aihetta muuttaa A:lle tuomittua rangaistusseuraamusta taikka Scillalle tuomittua yhteisösakkoa.
HO kuitenkin alensi A:lle KäO:ssa tuomittujen yksityisoikeudellisten korvausvaatimusten määrää, koska asiassa esitettiin uusia todisteita. Näiden mukaan eräs korvausperusteena olleesta kaupoista oli peruuntunut, minkä lisäksi toinen korvauksen määrään vaikuttanut kauppasopimus oli solmittu ennen kuin tekijänoikeudet siirrettiin Icareukselle. HO katsoi, että näistä ohjelmistokaupoista saadut kauppahinnat tuli vähentää KäO:n tuomitsemasta korvaussummasta.
HO päätyi alentamaan myös Icareukselle KäO:ssa maksettavaksi tuomittujen selvitys- ja hoitokulujen määrää, koska osa näistä kuluista oli katsottava normaaleiksi oikeudenkäyntiin valmistautumiskustannuksiksi. HO:n mielestä vaatimuksen perusteena käytettyä tuntiveloitusta oli myös pidettävä kohtuuttoman suurena.
(MM)