-verkkolehtiJulkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa oli kyse korvausvastuun määräytymisestä tapauksessa, jossa tiedostoja oli jaettu tekijänoikeuden vastaisesti internetyhteydestä, joka oli sen haltijan perheenjäsenten käytettävissä.
Bastei Lübbe AG on äänitetuottaja, jolla on tekijänoikeudet ja lähioikeudet erään kirjan äänitteeseen. Michael Strotzer omisti internetyhteyden, jonka välityksellä tämä äänite jaettiin ladattavaksi rajattomalle määrälle internetvertaisverkon (peer-to-peer) käyttäjiä. Bastei Lübbe kehotti Strotzeria lopettamaan tekijänoikeuden loukkauksen. Strotzer kiisti, että hän olisi itse loukannut tekijänoikeutta, ja väitti, että hänen vanhemmillaan, jotka asuvat hänen kanssaan samassa taloudessa, oli myös mahdollisuus käyttää tätä yhteyttä.
Bastei Lübbe valitti edelleen Münchenin tuomioistuimeen, joka pyysi ennakkoratkaisua EUT:ltä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli, onko tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29 8 artiklassa ja teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskeva direktiivin 2004/48 3 artiklassa tekijänoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi säädettyjen toimenpiteiden tehokkuusvaatimuksen mukaista, jos internetyhteyden, jota käytettiin tekijänoikeuksia loukattaessa, haltijan sallitaan välttävän vahingonkorvausvastuun kyseisistä loukkauksista olettaman perusteella, jos internetyhteyden haltija mainitsee lisätäsmennyksittä perheenjäsenen, jolla oli hänen lisäkseen mahdollisuus käyttää kyseistä internetyhteyttä.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilykset juontuivat julkisasiamiehen mukaan Bundesgerichtshofin oikeuskäytännöstä, jossa oli katsottu, että internetyhteyden haltijalla on toissijainen väitetaakka. Haltija täyttää tämän toissijaisen taakan riittävällä tavalla esittämällä, että muilla henkilöillä, oli itsenäinen mahdollisuus käyttää hänen internetyhteyttään ja että he olivat näin ollen saattaneet syyllistyä väitettyyn tekijänoikeuden loukkaukseen. Jos perheenjäsenellä on ollut mahdollisuus käyttää kyseistä internetyhteyttä, tämän yhteyden haltija ei ole kuitenkaan velvollinen esittämään lisätäsmennyksiä tämän yhteyden käytön ajankohdasta ja luonteesta, kun otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattu avioliiton ja perheen suoja.
Julkisasiamies huomautti, että kansallisissa oikeusjärjestyksissä säädetään usein vastaavista toimenpiteistä, joilla kevennetään loukkauksen kärsineiden tekijänoikeuksien haltijoiden todistustaakkaa, sillä IP-osoitteen haltijan tunnistus ei ole todiste tietyn henkilön vastuusta etenkään silloin, jos useilla henkilöillä oli mahdollisuus käyttää tätä internetyhteyttä. Julkisasiamies huomautti, että direktiivien säännöksissä ei säädetä nimenomaisesti velvollisuudesta säätää tällaisesta olettamasta. Jos tämä toimenpide on kuitenkin keskeinen keino, josta kansallisessa lainsäädännössä säädetään, sitä on sovellettava johdonmukaisesti ja tehokkaasti. Julkisasiamiehen mukaan kansallisilla tuomioistuimilla on ensiarvoisen tärkeä tehtävä arvioida näyttöä ja punnita huomioon otettavia eri intressejä.
Julkisasiamies korosti, että perusoikeuskirjan määräykset sitovat jäsenvaltioita. Tekijänoikeuksiin liittyvissä riidoissa yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskeva oikeus saattaa kuitenkin kilpailla perusoikeuskirjan 17 artiklassa vahvistetun omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden kanssa. Julkisasiamiehen mukaan tilanteessa, jossa eri perusoikeudet kilpailevat keskenään, kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten tehtävänä on huolehtia siitä, että varmistetaan näiden oikeuksien oikeudenmukainen tasapaino.
Julkisasiamiehen mukaan vaikutti siltä, että perusoikeuskirjan kaksi muutakin määräystä voitaisiin ottaa huomioon perusoikeuksia punnittaessa. Ensimmäinen oli perusoikeuskirjan 20 artikla, jossa vahvistetaan yhdenvertaisuus lain edessä. Jos internetyhteyden käyttäminen perhepiirissä mahdollistaisi sen, että olisi helppoa välttää vahingonkorvausvastuu tekijänoikeuksien loukkauksista, tämä johtaisi julkisasiamiehen mukaan siihen, että kohdeltaisiin epäedullisemmin henkilöitä, jotka asuvat yksin.
Toiseksi perusoikeuskirjan 54 artiklassa vahvistetaan tunnustettujen oikeuksien väärinkäytön kielto, joka on sellaisia toimia vastaan, joilla pyritään perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien varjolla tosiasiallisesti estämään perusoikeuksien toteutuminen ja tekemään ne tyhjäksi. Strotzer ilmoitti pääasian oikeudenkäynnissä, että hänen vanhempansa eivät tunne lainkaan ohjelmistoa, jota oli käytetty tämän loukkauksen tekemiseen, eikä heillä ollut tietokoneellaan teosta, joka oli saatettu lainvastaisesti yleisön saataviin. Julkisasiamiehen mukaan oli ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen tehtävänä selvittää, ettei Strotzer käytä väärin oikeutta perhe-elämän suojaan yksinomaan välttääkseen oman vahingonkorvausvastuunsa loukkauksesta.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen mukaan perusoikeuskirjan 7 artiklassa tunnustettua oikeutta perhe-elämän kunnioittamiseen ei voida tulkita siten, että viedään immateriaalioikeuksien haltijoilta kaikki tosiasialliset mahdollisuudet perusoikeuskirjan 17 artiklan vahvistettuun immateriaalioikeuksien turvaamiseen.
(AH)