-verkkolehtiTiivistelmä 15.6.2006 / Joni
E.I. du Pont de Nemours and Company oli hakenut tavaramerkkirekisteröintiä sanalle DUPONT lukuisille tuotteille 29 eri luokassa. Sekä Patentti- ja rekisterihallitus että sittemmin PRH:n valituslautakunta olivat hylänneet hakemuksen, koska haettu merkki koostui ainoastaan sanasta, joka on Suomessakin esiintyvä sukunimi. Yhtiöllä ei ollut suoraa oikeutta DUPONT-sukunimeen, eikä se myöskään tavaramerkkinä ollut niin vakiintunut, että sen ei olisi enää käsitetty tarkoittavan sukunimeä.
Yhtiö valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen vaatien päätöksen kumoamista. Kantaja vetosi siihen, että yhtiön perustajan sukunimi oli Du Pont, ja yhtiö oli voinut sisällyttää nimen tytäryhtiönsä toiminimeen. Lisäksi DUPONT oli Suomessa vakiintunut tavaramerkki, jonka käsitettiin tarkoittavan yhtiön tunnusta eikä sukunimeä.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että TMerkkiL 14 § 4 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä Suomessa, mikäli se on omiaan aiheuttamaan käsityksen, että kysymys on toisen sukunimestä. Vaikka Dupont-nimisiä ei ole Suomessa kovin paljon, tämä ei vaikuta päätökseen, koska sukunimen yleisyydellä ei ole merkitystä. Nimi on myös niin yleinen ulkomailla, että se tälläkin perusteella on katsottava tunnetuksi sukunimenä Suomessa. Yhtiön aiemmat tavaramerkkirekisteröinnit eivät koske nimeä yhteen kirjoitettuna (ts. DUPONT versus DuPont / du Pont). Yhtiö ei ole myöskään pystynyt osoittamaan oikeuttaan sukunimeen yhteenkirjoitetussa muodossa. Haettu tavaramerkki saattaa muualla olla tunnettu yhteen kirjoitettuna, mutta Suomessa se ei ole niin tunnettu merkkinä, että sukunimimerkitys jäisi sen varjoon.
Yhtiö haki toissijaisesti KHO:ssa tavaramerkkirekisteröintiä sanalle DuPont. KHO piti merkkien visuaalista eroa ja siksi myös hakemuksen muutosta niin suurena, että tuomioistuimella ei TMerkkiL 23§ perusteella ollut valtuuksia tutkia tätä saman hakemuksen yhteydessä.
Näillä perusteilla KHO hylkäsi valituksen.