-verkkolehtiAsiassa oli kyse valituksesta verkkotunnuksen peruuttamista koskevassa asiassa. B Oy oli 10.9.2003 vaatinut 1.9.2003 A Oy:lle myönnetyn verkkotunnuksen mb.fi peruuttamista ja siirtoa itselleen. Peruuttamisvaatimuksen tueksi oli viitattu tavaramerkkirekisteröintiin nro 222969, jolla B Oy:lle oli 15.2.2002 rekisteröity sanatavaramerkki MB palveluille luokissa 38 ja 41. Rekisteröinti perustui 25.8.1998 tehtyyn hakemukseen.
Viestintäviraston varattua A Oy:lle tilaisuuden esittää hyväksyttävän syyn oikeudelleen verkkotunnukseen mb.fi yhtiö oli viitannut toiminimeensä, joka oli merkitty kaupparekisteriin 15.5.2002, sekä toiminimen iskuosaan MB, jota oli esitetty käytetyn jo vuodesta 1988 alkaen. Yhtiö oli sittemmin viitannut tavaramerkkirekisteröintiin nro 231384, jolla A Oy:lle oli 29.10.2004 rekisteröity sanatavaramerkki MB palveluille luokissa 35 ja 36. Rekisteröinti perustui 30.1.2004 tehtyyn hakemukseen.
Viestintävirasto oli peruuttanut päätöksellään 25.4.2005 A Oy:lle myönnetyn verkkotunnuksen mb.fi ja siirtänyt sen B Oy:lle. A Oy oli valittanut päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen ja vaatinut Viestintäviraston päätöksen kumoamista. Helsingin hallinto-oikeus oli valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen. A Oy vaati valituksessaan KHO:lle, että hallinto-oikeuden ja Viestintäviraston päätökset kumotaan. B Oy vaati, että A Oy:n valitus hylätään ja Helsingin hallinto-oikeuden päätös pysytetään.
KHO katsoi, että Viestintäviraston tulkintaa, jonka mukaan verkkotunnus voidaan peruuttaa, jos sen haltijan oikeus verkkotunnukseen ei ole yhtä vahva kuin verkkotunnuksen peruuttamista vaatineen oikeus, ei voida pitää verkkotunnuslain mukaisena. Verkkotunnuksen peruuttaminen verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla oli KHO:n mukaan verkkotunnuksen haltijan oikeuteen vakavammin vaikuttava toimi kuin verkkotunnuksen määräaikainen sulkeminen lain 11 §:n 1 momentin 4 nojalla. Koska Viestintäviraston ei verkkotunnuslakia koskevien perustelujen mukaan tulisi edes määräajaksi sulkea verkkotunnusta, jos haltija esittää oikeudellisesti relevantin perusteen oikeudelleen, ei verkkotunnuksen haltijalta voida KHO:n mukaan edellyttää oikeudellisesti relevanttia perustetta vahvemman perusteen esittämistä oikeudelleen verkkotunnuksen peruuttamista koskevassa tapauksessa.
KHO katsoi, että verkkotunnuksen haltija A Oy, joka oli esittänyt verkkotunnuksen perustuvan muun muassa sen omasta toiminimestä johdettuun oikeuteen ja toiminimensä iskuosaan eikä verkkotunnuksen peruutusta vaatineen suojattuun nimeen tai merkkiin, oli esittänyt verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun hyväksyttävän perusteen oikeudelleen. Viestintäviraston toimivaltaan ei kuulunut arvioida eri tunnusmerkkioikeuksien keskinäistä vahvuutta vaan sen toimivalta rajoittui tapauksiin, joissa on ilmeisen selvää, että peruutettavaksi vaadittu verkkotunnus perustuu oikeudettomasti peruuttamista vaatineen suojattuun nimeen tai tunnukseen.
KHO totesi, että asiassa kyseessä olevassa tilanteessa ei voitu pitää verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteluissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen selvänä, että verkkotunnus mb.fi perustui oikeudettomasti B Oy:n rekisteröityyn tavaramerkkiin nro 222969 MB. A Oy:n oli näin ollen katsottava esittäneen verkkotunnuslain 12 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun hyväksyttävän perusteen oikeudelleen. Viestintäviraston ei olisi tullut asiassa esitetyn perusteella peruuttaa verkkotunnusta eikä siirtää sitä B Oy:lle.
KHO kumosi Helsingin hallinto-oikeuden ja Viestintäviraston päätökset sekä palautti asian Viestintävirastolle verkkotunnuksen mb.fi palauttamiseksi A Oy:lle.
(JT)