-verkkolehtiTiivistelmä 24.3.2010 /smh
Patentti- ja rekisterihallitus oli (2005) hylännyt Diners Club Nordic AB:n hakemuksen tavaramerkin TEILLE, JOTKA VAADITTE ENEMMÄN rekisteröinnistä tavaroille ”magnetiserade betal- och kreditkort” luokassa 9 ja ”betal- och kreditkort (ej magnetiserade)” luokassa 16 sekä palveluille ”finansiella tjänster” luokassa 36. Merkki oli vailla erottamiskykyä ja muodostui iskulauseesta, joka on yleisesti markkinoinnissa käytettynä pidettävä vapaana.
Yhtiö oli valittanut PRH:n valituslautakuntaan, joka oli (2007) hylännyt valituksen ja pysyttänyt PRH:n päätöksen perusteluineen.
Diners Club Nordic AB valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja vaati sitä kumoamaan tehdyt päätökset. Yhtiön mukaan sen tavaramerkkihakemus voidaan hylätä vain, jos yksiselitteisesti todetaan iskulauseen yleinen käyttö markkinoilla kyseisten tavaroiden ja palveluiden tunnuksena, ja on olemassa vapaanapidon tarve. Tällaisesta käytöstä ei ollut esitetty mitään selvitystä. Vastaavaa iskulausetta tarkoittavat tavaramerkit oli jo myönnetty Ruotsissa ja Tanskassa ilman käyttönäyttöä. Merkki täyttää tavaramerkin rekisteröinnin edellytykset, eikä iskulauseisiin EY:n oikeuskäytännön mukaan tule soveltaa ankarampaa arviointiperustetta kuin muunlaisiin merkkeihin.
Valituslautakunta lausui, että iskulause ei suoraan kuvaile hakemuksen tavaroita ja palveluita, mutta kuluttaja ei käsitä sitä jonkin tietyn elinkeinonharjoittajan tavaramerkiksi vaan yleiseksi mainoslauseeksi.
KHO katsoi, että erottamiskykyä arvioitaessa on otettava tavaramerkkilain lisäksi huomioon EY:n tavaramerkkidirektiivi ja -asetus. Rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan elinkeinonharjoittajan palvelut muista, mutta sen ei tarvitse yhdistää tiettyä elinkeinonharjoittajaa tämän tavaroihin ja palveluihin. Merkin ei tarvitse olla esim. mielikuvituksellinen. Asiassa esitetty selvitys ei osoita, että merkkiä olisi yleisesti käytetty hakemuksen kattamien tavaroiden ja palveluiden markkinoinnissa. Vaikka tavaramerkkilainsäädännön harmonisointi ei sido rekisteröintiviranomaista toisten valtioiden samaa tarkoittavaa tavaramerkkiä kokeviin ratkaisuihin, tulisi muiden jäsenvaltioiden ratkaisutoimintaan yhdenmukaistamistavoitteiden mukaisesti kiinnittää huomiota.
Näillä perusteilla KHO kumosi valituslautakunnan ja PRH:n päätökset sekä palautti asian PRH:lle uudelleen käsiteltäväksi.