-verkkolehtiTiivistelmä 8.4.2011 / MA
Yksityishenkilö Y oli hakenut patenttia keksintöön ”Kuivakäymälän istuin yleisilmanpoistajana”. Keksinnön kohteena oli sovitelma kuivakäymälän ilmanvaihtoa varten. Kuivakäymälä käsitti käymälähuoneen sisään sovitetun käymäläistuimen, jonka istuinmalja oli sovitettu viemäriputken avulla olemaan yhteydessä ulkoilmaan tuuletetun jätesäiliön kanssa. Keksinnössä oli hakemuksen mukaan uutta ja omalaatuista se, että käymäläistuimen istuinmaljaan, viemäriputkeen tai jätesäiliöön oli muodostettu poistoilma-aukko käymälähuoneen yleistuuletusilman johtamiseksi pois käymälähuoneesta. Poistoilma-aukko voi sijaita myös jätesäiliön poistoilmaputkessa. Selityksen perusteella keksinnön mukaisessa sovitelmassa huoneen yleistuuletus oli järjestetty samalla ilmanpoistojärjestelmällä kuin istuimen tuuletus. Edelleen selityksen perusteella keksinnön mukaisessa sovitelmassa kiinteän jätteen säilytystilan alipaine jaettiin istuimelle meneväksi imuksi ja yleisilmanpoistoon meneväksi imuksi. Jako voitiin tehdä käymäläistuimessa, viemäriputkessa, kiinteän jätteen säilytystilassa tai kiinteän jätteen säilytystilan tuuletusputkessa.
Patentti- ja rekisterihallitus oli hylännyt (2008) hakemuksen. PRH oli päätöksensä perusteluissa viitannut patenttilain 2 §:n 1 ja 2 momenttiin ja katsonut, ettei keksinnön mukainen sovitelma kuivakäymälän ilmanvaihtoa varten eronnut olennaisesti aiemmin US-patenttijulkaisusta 2520657 ja DE-patenttijulkaisusta 43248 tunnetusta tekniikasta.
Hakija oli valittanut päätöksestä PRH:n valituslautakuntaan. Valituslautakunta oli todennut, että koska vaatimuksessa 1 ei ollut mainittu poistoilma-aukon yhteyttä käymälähuoneeseen, keksintöä ei ollut määritelty vaatimuksessa 1 riittävän täsmällisesti.
Julkaisussa US 2520657 oli lautakunnan mukaan esitetty kuivakäymälän ilmanvaihtosovitelma, jossa raikasta ilmaa tulee käymälähuoneeseen huoneen yläosassa olevien aukkojen ja oven rakojen kautta ja ilma menee käymäläistuimen kautta viemäriputkea pitkin kiinteän jätteen säilytystilaan ja sieltä edelleen jätetilan tuuletusputken kautta ulos. Tässä ilma kulkee käymäläistuimesta jätetilaan päin ja ilmanvaihto tapahtuu muutenkin hakemuksen vaatimuksen 1 tavoin, sillä kun poistoilma-aukkoon ei ole yhdistetty käymälähuoneen katonrajasta alkavaa poistoilmaputkea, niin silloin ei ole oleellista eroa siinä, onko istuinmaljassa poistoilma-aukko vai ei.
Julkaisussa DE 43248 oli esitetty käymäläistuimen ilmanvaihtosovitelma, jossa jätesäiliötuuletus tapahtuu istuimen kannessa olevan putkiston kautta, joka johtaa ilman tuuletusputken avulla ulos. Lisäksi tuuletusputkeen oli yhdistetty huoneen yläosan ilmanvaihtoputki. Istuimen kannen ja istumalevyn välissä oli tiivistävä guttaperkka rengas (guttaperkka on kumipuusta saatava elastomeeri eli kimmoisa polymeeri), joten hajut eivät tulleet huoneeseen. Sekä hakemuksessa että edellä mainitussa julkaisussa oli esitetty kuivakäymälän huoneen yleistuuletus samalla ilmanpoistojärjestelmällä kuin istuimen tuuletus. Valituslautakunta oli katsonut, että DE-julkaisun perusteella alan ammattihenkilölle oli varsin ilmeistä käyttää huoneen yläosan ilmanvaihdon tehostamiseen yläosasta järjestelmän poistoputkeen johtavaa ilmanpoistoputkea. Täten vaatimusten mukainen kuivakäymälän ilmanvaihto ei ollut eronnut olennaisesti tunnetusta tekniikasta. Valituslautakunta oli hylännyt valituksen ja pysyttänyt PRH:n päätöksen lopputuloksen.
Y oli valittanut päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja esittänyt täsmennetyt patenttivaatimukset, joissa vaatimuksen 1 tunnusmerkkiosaan oli lisätty määrite ”käymälähuoneeseen yhteydessä oleva” sekä vaihtoehtoiset täsmennetyt patenttivaatimukset, joissa 1-vaatimuksen johdanto-osaan oli lisäksi lisätty tunnusmerkki, jonka mukaan ”ilma on sovitettu kulkemaan käymäläistuimesta jätesäiliöön” Keksintö oli näin määriteltynä ilmaistu patenttilain 8 §:n 2 momentin edellyttämällä täsmällisyydellä.
Valituksessaan ja vastaselityksessään hakija oli korostanut, ettei julkaisu DE 43248 ilmavirtauksen suunnasta päätellen voinut olla tarkoitettu koskemaan kuivakäymälää ja ettei mainitusta julkaisusta ilmenevää tekniikkaa siten ollut ilmeistä yhdistää julkaisun US 2520657 opetukseen. KHO:n mukaan alan ammattimiehen osaamista ei kuitenkaan voitua pitää niin rajoitettuna, ettei kuivakäymälätekniikkaa kehittävä ammattilainen osaisi hakea ideoita myös vesikäymälöitä koskevista ratkaisuista. Julkaisu DE 43248 voitiin siten ottaa asiassa huomioon siitä riippumatta, tarkoittiko se kuiva- vai vesikäymälää. Kun ongelmana oli käymälähuoneen yläosan tuuletus, oli valituslautakunnan lausunnossaan esittämällä tavalla todennäköistä, että alan ammattihenkilö DE-julkaisun antaman esimerkin perusteella havaitsisi mahdollisuuden parantaa US-julkaisun mukaista järjestelmää lisäämällä huoneen yläosaan jätesäiliön poistoputkeen yhteydessä olevan poistoilmaventtiilin ja päätyisi kysymyksessä olevan patenttihakemuksen mukaiseen ratkaisuun.
KHO oli hylännyt valituksen ja pysyttänyt valituslautakunnan päätöksen.