-verkkolehtiTiivistelmä 16.1.2012/hkm
Hans Schwarzkopf GmbH (HS) oli vaatinut, että Marttinen Oy:tä kiellettäisiin käyttämästä kantajan yksinoikeutta loukkaavina tunnuksia ”Einolan” ja ”Einola Kräuter”, sekä että vastaaja velvoitettaisiin korvaamaan kantajalle aiheutuneet vahingot ja kulut. HS:n tunnusmerkeiksi oli rekisteröity sanan ”Kleinol” sisältämät yhdistelmämerkit ja sanamerkki ”Cleinola”. Kantaja väitti myös vakiinnuttaneen käyttöönsä tunnusmerkin ”Kleinolan”. Vastaaja puolestaan oli katsonut, että pääasiassa kampaamoalan liikkeistä muodostuneen ostajakunnan asiantuntemuksen vuoksi merkit eivät muodostaneet sellaista kokonaisuutta, että niitä olisi ollut pidettävä keskenään sekoitettavina. Vastaaja vetosi myös siihen, että sen merkit ”Einolan” ja ”Einola Kräuter” oli johdettu yhtiön johtajan nimestä, eivätkä ne siten voineet olla sekoitettavissa kantajan vieraskielisiin tavaramerkkeihin.
Raastuvanoikeus katsoi, että merkkien dominantti osa ”Einola” suomenkielisestä erisnimestä johdettuina teki merkeistä jo sinänsä huomattavan erottamiskykyisiä. Merkkien ei katsottu olevan sekoitettavissa kantajan merkkeihin.
Hovioikeus (HO) katsoi ensinnäkin, että arvostelussa ostajakunnan keskivertoedustajana oli pidettävä suomenkielistä tavallista kuluttajaa, sillä tuotteita markkinoitiin kampaamoliikkeiden välityksellä myös tavallisille kuluttajille. HO katsoi Marttinen Oy:n tunnusmerkkien muistuttavan sekä visuaalisesti että äänneasultaan HS:n tunnusmerkkejä ja merkkien sisältyvän kantajan merkkeihin olennaisina osina. HO katsoi myös, ettei Eino-nimi merkkien taustalla ollut kokonaisarvostelun kannalta ratkaisevaa. Näihin perusteisiin vedoten HO totesi merkkien olevan sekoitettavissa kantajan merkkeihin ja Marttinen Oy:n loukanneen tuottamuksellisesti HS:n yksinoikeutta tavaramerkkeihin ”Kleinol”, ”Cleinola” ja ”Kleinolan”.
Merkin ”Kleinolan” osalta korkein oikeus (KKO) totesi, ettei tapauksessa ollut tullut selvitetyksi että merkki olisi relevanteissa elinkeino- ja kuluttajapiireissä tullut yleisesti tunnetuksi. Täten KKO katsoi, ettei ollut näytetty perustetta HS:n tällä tavoin vakiinnuttamalla saaneen yksinoikeuden tavaramerkkiin. Merkkien ”Kleinol” ja ”Cleinola” sekoitettavuuden arvioinnissa KKO totesi relevanttia olevan ensinnäkin sen, että merkit tarkoittivat samoja tavaroita ja että lausuttuina ja kirjoitettuina merkit olivat hyvin lähellä toisiaan.
KKO ei muuttanut HO:n tuomiota.
KKO:n ratkaisu kokonaisuudessaan:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1985/19850085t