-verkkolehtiTiivistelmä 23.1.2012/hkm
The Gillette Company ja Gillette Group Finland Oy vaativat LA-Laboratories Ltd Oy:tä (LA) vastaan nostamassaan kanteessa, että tätä kiellettäisiin jatkamasta suomalaisten tavaramerkkien GILLETTE ja SENSOR loukkaamista. Vastaaja oli käyttänyt tavaramerkkejä markkinoimiensa partakoneenterien pakkauksissa osoittamaan terien sopivan yhteen Gilletten valmistamien varsiosien kanssa. LA katsoi, että valittua merkintätapaa käytettiin helpottamaan ostotapahtumaa, ja merkintöjen kieltäminen olisi kohtuutonta kuluttajia kohtaan.
Käräjäoikeus totesi ensinnäkin, että LA:n markkinoimia teriä oli pidettävä tuotteen luonteen vuoksi sen pääosina. Käräjäoikeus katsoi, että tavaramerkkilain 4 §:n 2 momentin poikkeussäännöstä olisi tulkittava suppeasti, sillä kyseisessä säännöksessä tarkoitettiin ainoastaan vara- ja lisäosia, ei päätuotetta. Käräjäoikeuden perusteluiden mukaan kantajan tuotteet olivat erittäin vahvan markkina-aseman, yksilöllisen laadun ja itsenäisen mainosfunktion omaavia tuotteita, joiden luonnetta mm. vääränlainen markkinointi voisi vahingoittaa. Käräjäoikeus katsoi LA:n loukanneen lievän tuottamuksellisesti kantajan yksinoikeutta rekisteröityihin tavaramerkkeihin.
Hovioikeus (HO) puolestaan katsoi, että erikseen myytävää partakoneen terää oli pidettävä TavaramerkkiL 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuna varaosana. Kuluttajalle tieto yhteensopivuudesta Gillette Companyn markkinoimiin tuotteisiin oli oleellista, joten LA:lla oli perusteltu tarve viitata tuotteissaan GILLETTE- ja SENSOR-tavaramerkkeihin. Viittausta ei HO:n mukaan ollut myöskään tehty siten, että se olisi aikaansaanut vaikutelman valmistajan ja Gillette Companyn välisestä liikeyhteydestä. HO kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen.
Korkein oikeus (KKO) pyysi asiassa ennakkoratkaisua Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta, sillä se katsoi asiassa olevan kysymyksen tavaramerkkidirektiivin (89/194/ETY) 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan oikeasta soveltamisesta. Tämän mukaan merkin haltija ei saa kieltää käyttämästä merkkiä, milloin merkin käyttäminen on tarpeen tavaran tai palvelun, erityisesti lisätarvikkeiden tai varaosien, käyttötarkoituksen osoittamiseksi, jos merkkiä käytetään hyvää liiketapaa noudattaen.
EY-tuomioistuin totesi, että tavaramerkin käyttämisen hyväksyttävyys riippuu siitä, onko tavaramerkin käyttäminen tarpeen tavaran käyttötarkoituksen osoittamiseksi. KKO piti arvioinnissaan ratkaisevana sitä, olisiko yhteensopivuutta koskeva tieto ollut ilmoitettavissa kuluttajalle jollain muulla tavoin. KKO tuli siihen tulokseen, että yhteensopivuuden ilmoittaminen myyntipakkauksessa oli ollut käytännössä ainoa keino ilmoittaa yleisölle yhteensopivuudesta ymmärrettävästi ja kattavasti. KKO katsoi myös, että viittaus oli tehty hyvää liiketapaa noudattaen.