-verkkolehtiTiivistelmä 8.2.2012/hkm
Valio Oy (Valio) oli käyttänyt leviterasvojensa tunnuksina rekisteröityjä tavaramerkkejä VOIMARIINI ja OIVARIINI. Tavaramerkkiä VOIMARIINI yhtiö oli käyttänyt yli 25 vuoden ajan, kunnes EU-säännöksistä johtuen se oli siirtynyt käyttämään merkkiä OIVARIINI vuodesta 2005 alkaen. Valiolle oli myös vuonna 1996 rekisteröity tavaramerkki MARIINI. Arla Ingman Oy Ab:lle (Arla) oli vuonna 2005 rekisteröity tavaramerkki INGMARIINI, jota yhtiö oli alkanut käyttää leviterasvan tunnuksena. Valio vaati vahvistettavaksi vedoten tavaramerkkilain 6 §:n 1 ja 2 momentteihin, että Ingman loukkasi sen rekisteröityjä tavaramerkkejä käyttämällä merkkiä INGMARIINI.
Helsingin käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 31.5.2006, jonka mukaan Valion tavaramerkit eivät saaneet suojaa TmerkkiL 6.2 §:n perusteella. Perusteluissaan käräjäoikeus totesi, että kyseisiä merkkejä oli pidettävä TmerkkiL 6.2§ ja tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan tarkoittamina laajalti tunnettuina merkkeinä, sillä merkittävä osa kohdeyleisöstä tunnisti ne. Riidatonta asiassa oli myös se, että Valion ja Ingmanin tavaramerkkien tarkoittamat tuotteet olivat samoja tai samankaltaisia. Käräjäoikeus totesi EY-tuomioistuimen tulkintaan tukeutuen myös, että merkkien samankaltaisuutta arvioitaessa riittävänä oli pidettävä, että kohdeyleisö yhdisti tunnukset toisiinsa. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, että Ingmanilla oli ollut TmerkkiL 6.2 §:n tarkoittama hyväksyttävä syy käyttää tavaramerkkiä INGMARIINI, sillä merkkiin oli sisällytetty lyhenne yhtiön toiminimestä ja tavaramerkki oli linjassa yhtiön aikaisempien merkkien kanssa.
Helsingin hovioikeus (HO) katsoi käräjäoikeuden perusteluiden kanssa yhteneväisesti, että Valion merkit eivät olleet sekoitettavissa TmerkkiL 6.1 §:n tarkoittamalla tavalla Ingmanin merkin INGMARIINI kanssa. HO kuitenkin katsoi, että merkkejä oli pidettävä TmerkkiL 6.2 §:n tarkoittamalla tavalla toisiinsa sekoitettavina. Laajalti tunnettujen merkkien ollessa kyseessä arvioinnissa oli pidettävä riittävänä sitä, että kohdeyleisö yhdisti merkit toisiinsa. Merkkien lähes identtisten päätteiden -MARIINI ja – RIINI vuoksi HO katsoi merkkien olevan siinä määrin samankaltaisia, että kohdeyleisö yhdisti merkit toisiinsa. Tämän vuoksi merkin INGMARIINI käyttämistä oli pidettävä hyväksyttävänä vain siinä tapauksessa, että sille olisi hyväksyttävä syy.
HO katsoi, että sekoitettavuuden aiheuttavat päätteet -MARIINI ja -RIINI viittasivat tavaran laatua kuvaavaan sanaan margariini, ja tämän vuoksi päätteiden tuli HO:n mukaan olla kaikkien käytettävissä. Laatuun viittaavaa loppuosaa ei myöskään HO:n mukaan voitu pitää riittävän erottamiskykyisenä keksittynä tavaranimityksenä. Se, että merkissä oli käytetty osaa yhtiön toiminimestä, ja se että tavaramerkki INGMARIINI oli linjassa yhtiön aikaisempien merkkien kanssa, muodostivat Ingmanille hyväksyttävän syyn käyttää tavaramerkkiä. HO pysytti 1.3.2008 antamallaan tuomiolla käräjäoikeuden päätöksen asiassa.
Korkein oikeus (KKO) katsoi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tavoin, etteivät merkit INGMARIINI, VOIMARIINI ja MARIINI olleet sekoitettavissa TmerkkiL 6 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla. Toiseksi ratkaistavana oli kysymys siitä, olivatko merkit VOIMARIINI ja OIVARIINI TmerkkiL 6 §:n 2 momentin tarkoittamia laajalti tunnettuja tavaramerkkejä, ja loukkasiko merkin INGMARIINI käyttö mahdollisesti näitä tavaramerkkejä. KKO katsoi alempien oikeuksien tapaan, että molemmat merkit VOIMARIINI ja OIVARIINI olivat TmerkkiL 6.2 §:n ja tavaramerkkidirektiivin tarkoittamalla tavalla laajasti tunnettuja merkkejä. KKO totesi, että sovellettaessa TmerkkiL 6 §:n 2 momenttia asiaa on tarkasteltava valistuneen keskivertokuluttajan näkökulmasta käsin. Tällöin on arvioitava, syntyykö INGMARIINI merkistä mielikuva samankaltaisuudesta Valion tavaramerkkien VOIMARIINI ja OIVARIINI kanssa, käyttäen arvioinnissa yhteisöjen tuomioistuimen kehittämiä kriteerejä.
KKO katsoi, että merkkien välillä vallitseva samankaltaisuus johtui lähinnä merkkien yhteisestä loppupäätteestä -RIINI tai -ARIINI, josta syntyvää samankaltaisuusvaikutelmaa ei voitu pitää korkeana. KKO katsoi merkkien samankaltaisuutta vastaan puhuvan ensinnäkin, että merkkien samanlainen pääte antoi keskivertokuluttajalle lähinnä vain viitteen tavaran laadusta. KKO totesi myös, että merkkien alkuosien erilaisuuden vuoksi merkkejä oli pidettävä toisistaan selvästi eroavina, ja että keskivertokuluttaja myös mieltäisi Valion ja Ingmanin olevan toisistaan erillisiä maitotuotteiden valmistajia Suomessa. KKO katsoi ratkaisussaan, että merkin INGMARIINI käyttäminen ei loukannut TmerkkiL 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla Valion oikeutta. Merkit eivät olleet sillä tavalla sekoitettavissa, että keskivertokuluttaja yhdistäisi tavaramerkit keskenään. KKO ei muuttanut HO:n tuomiota.
KHO:n ratkaisu
http://www.iprinfo.com/page.php?page_id=78&action=showDetails&cat_id=4&id=936&type=1