-verkkolehtiTapauksessa oli kyse siitä, oliko A:n ja B:n yhteisön tavaramerkkeihin ja yhteisömalleihin kohdistunut menettely teollisoikeusrikoksena rangaistava, kun he olivat tuoneet maahan tuoteväärennöksiksi väitettyjä tuotteita.
Käräjäoikeus oli katsonut syyttäjän syytteen johdosta selvitetyksi, että A ja B olivat tahallaan loukanneet C Inc:n yksinoikeutta tuomalla maahan 1 000 höyrymoppia, jotka olivat olleet yhteisön tavaramerkeillä ja yhteisön mallioikeuksilla rekisteröityjen H2O MOP -tavaramerkkituoteperheen höyrymoppien kopioita. A ja B olivat lisäksi tahallaan loukanneet D GmbH:n yksinoikeutta tuomalla maahan 1 320 monitoimipilkkojaa, jotka olivat olleet yhteisön tavaramerkeillä ja yhteisön mallioikeuksilla rekisteröityjen Nicer Dicer – tavaramerkkituoteperheen monitoimipilkkojien kopioita.
A ja B olivat valittaneet hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että tavaramerkki- ja yhteisömalliasetukset eivät sisältäneet rikosoikeudellisia määräyksiä eikä niiden perusteella voitu katsoa, että yhteisön tavaramerkki ja yhteisömalli rinnastuisivat kansallisiin oikeuksiin rikosoikeudellisessa suhteessa. Teollisoikeusrikoksen rangaistussäännöstä ei voitu laillisuusperiaate huomioon ottaen tulkita siten, että säännöksen nojalla rangaistavaa olisi myös yhteisön tavaramerkin tai yhteisömallin loukkaaminen. Hovioikeus hylkäsi syytteen ja vapautti A:n ja B:n tuomitusta rangaistuksesta.
Syyttäjä teki valituksen KKO:lle ja vaati, että A ja B tuomittaisiin kahdesta teollisoikeusrikoksesta.
Rikoslain 49 luvun 2 §:n mukaisesti teollisoikeusrikoksesta tuomitaan muun ohella se, joka loukkaa tavaramerkkiä tai mallioikeutta tavaramerkkilain tai mallioikeuslain säännösten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa taloudellista vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.
Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Lain esitöiden mukaan kyseinen rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tarkoittaa muun muassa sitä, ettei tuomioistuin rangaistussäännöstä soveltaessaan saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää tai korjata lakia analogiapäätelmään turvautumalla.
KKO totesi, että teollisoikeusrikoksena rangaistava tavaramerkin tai mallioikeuden loukkaaminen on rajattu tiettyjen kansallisten lakien säännösten vastaiseen menettelyyn. Lain sanamuodon mukaan tavaramerkkiasetuksen tai yhteisömalliasetuksen vastainen menettely ei ole rangaistavaa. KKO totesi lisäksi, ettei tavaramerkkilakiin tai mallioikeuslakiin sisälly säännöksiä, joiden mukaan kyseisiä lakeja sovellettaisiin yhteisön tavaramerkkiin ja yhteisömalliin rikosvastuun kannalta merkityksellisellä tavalla.
Asiassa oli KKO:n mukaan arvioitava, voitiinko yhteisön tavaramerkin ja yhteisömallin loukkauksen rangaistavuus johtaa muista oikeuslähteistä.
KKO totesi, että tavaramerkkiasetuksen mukaan yhteisön tavaramerkkiin kohdistuviin loukkauksiin sovelletaan kansallisen tavaramerkin loukkauksia koskevaa lainsäädäntöä. Yhteisömalliasetuksessa ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta säätää rikosoikeudellisia seuraamuksia. Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että silloinkin, kun unionin asetuksessa ei ole erityisiä säännöksiä sen rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista, jäsenvaltiolla on velvollisuus huolehtia siitä, että unionin oikeuden rikkominen sanktioidaan vastaavilla edellytyksillä kuin samankaltainen kansallisen oikeuden rikkominen. KKO:n mukaan rikoslain 49 luvun 2 §:ää ei ole kuitenkaan muutettu tavaramerkkiasetuksen tai yhteisömalliasetuksen voimaantulon johdosta eikä myöhempienkään muutosten yhteydessä.
KKO totesi unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön viitaten, että unionin direktiivillä tai asetuksella ei kuitenkaan voi itsessään ja jäsenvaltion sisäisestä lainsäädännöstä riippumatta olla rikosoikeudellista vastuuta määrittävää tai sitä ankaroittavaa vaikutusta. Siten tavaramerkkiasetuksella tai yhteisömalliasetuksella ei ollut rikosvastuuta perustavaa merkitystä.
Suomessa voimassaolevan TRIPS-sopimuksen mukaan jäsenten tulee säätää rikosprosessista ja rangaistuksista sovellettavaksi ainakin niihin tapauksiin, joissa on kysymys kaupallisessa laajuudessa tapahtuvasta harkitusta tavaramerkkiväärennösten kaupasta tai tekijänoikeuspiratismista. KKO totesi, ettei rangaistusäännöstä oltu muutettu myöskään TRIPS-sopimukseen liittyneiden kansallisten lainsäädäntömuutosten yhteydessä, joten sen määräykset eivät vaikuttaneet rikosvastuun edellytysten arviointiin.
KKO katsoi, että yhteisön tavaramerkin ja yhteisömallin tahallisen loukkaamisen rinnastamista rikoslain 49 luvun 2 §:n rangaistussäännöksestä ilmenevään menettelyyn ei voitu perustaa kyseiseen säännökseen, tavaramerkkejä ja mallioikeuksia koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön eikä tavaramerkki- tai yhteisömalliasetukseen.
KKO totesi, että teollisoikeusrikoksen säännöstä ei voida lain kirjaimen ulkopuolelle menemättä tai analogiapäätelmään turvautumatta ja siksi laillisuusperiaatetta sivuuttamatta tulkita siten, että säännöksen nojalla rangaistavaa olisi myös yhteisön tavaramerkin tai yhteisömallin loukkaaminen.
KKO katsoi, ettei teollisoikeusrikoksen rangaistussäännös kata yhteisön tavaramerkin ja yhteisömallin loukkaamista, joten A:n ja B:n syytteessä kuvattu menettely ei ollut teollisoikeusrikoksena rangaistava. KKO ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
(AH)