-verkkolehtiAsiassa oli kyse tekijänoikeudesta ja yksityisyyden suojasta.
Tapauksessa yleisön saataviin oli saatettu merkittävässä määrin tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman tekijän suostumusta. Elokuvia levittävä yhtiö B A/S (jäljempänä B) oli markkinaoikeudessa vaatinut, että teleoperaattori A Oyj (jäljempänä A) velvoitetaan luovuttamaan B:lle yhteystiedot 34 eri teleliittymästä tekijänoikeuslain 60 a §:n nojalla. Markkinaoikeus oli velvoittanut A:n luovuttamaan viiden eri teleliittymän käyttäjän ja tilaajan yhteystiedot hyläten hakemuksen muilta osin.
A:lle ja B:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen. A vaati valituksessaan markkinaoikeuden päätöksen kumoamista ja B:n hakemuksen hylkäämistä kokonaisuudessaan. B vaati valituksessaan markkinaoikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin sen hakemus oli hylätty ja hakemuksen hyväksymistä kokonaisuudessaan.
Korkeimman oikeuden tuli arvioida, oliko B:n hakemuksessa yksilöidyistä teleliittymistä saatettu tekijänoikeuslain 60 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tekijänoikeudella suojattua aineistoa yleisön saataviin tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin ja estikö henkilötietojen käsittelyä ja yksityisyyden suojaa koskeva sääntely sen, että A voidaan velvoittaa luovuttamaan teleliittymien yhteystiedot B:lle.
Asiassa tekijänoikeudella suojattuja teoksia oli jaettu tiedostoina vertaisverkossa BitTorrent-tekniikkaa hyödyntäen. Esitetyn selvityksen mukaan kyseisellä tekniikalla voidaan ladata ja jakaa elokuvateoksia sisältäviä tiedostojen osia nopeasti ja tehokkaasti eri internet-käyttäjien välillä. Tiedostojen lataaminen ja jakaminen edellyttää erillistä tietokoneelle asennettavaa ohjelmaa, joita on saatavilla internetissä ilmaiseksi.
B oli vaatinut A:lta IP-osoitteen perusteella yksilöityjen teleliittymien yhteystietoja, joista oli B:n ilmoittamana ajankohtana saatettu yleisön saataviin jokin neljästä eri elokuvateoksesta, joiden tekijänoikeudet kuuluivat B:lle.
A:n mukaan B:n selvitys sen käyttämän valvontajärjestelmän toimintatavasta ja valvonnan toteuttamisesta oli ollut suppeaa ja puutteellista. Korkein oikeus katsoi kuitenkin B:n esittämän selvityksen perusteella sekä Unionin tuomioistuimen tuomiossa 17.6.2021 M.I.C.M., C-597/19 lausuttu huomioon ottaen, että asiassa oli mahdollista arvioida täyttyvätkö tekijänoikeuslain 60 a §:n mukaisen määräyksen edellytykset kunkin hakemuksen kohteena olevan IP-osoitteen osalta.
Jokaisesta hakemuksen kohteena olevasta IP-osoitteesta oli selvityksen mukaan saatettu yleisön saataviin yksi teos. Tekijänoikeuslain 60 a §:n 1 momentissa tarkoitetun luovuttamismääräyksen antaminen on säännöksen sanamuodon perusteella mahdollista jo yhden teoksen saataville saattamisen perusteella.
Korkein oikeus totesi koepalojen ajallisesta jakautumisesta annetun selvityksen osoittavan sen, miten pitkäkestoista teoksen saataville saattaminen oli kyseisessä valvontatilanteessa ollut. Loukkauksen kestolla ei kuitenkaan voitu katsoa olevan merkitystä tilanteessa, jossa teosten jakaminen on toteutettu hajautetusti hyödyntämällä BitTorrent-tekniikkaa, sillä jo yksittäisen teoksen jakaminen yksittäisellä hetkellä voi osoittaa jakamisen täyttävän tekijänoikeuslain 60 a §:n mukaisen määräyksen edellytykset.
Otettuaan huomioon tekijänoikeudella suojatun aineiston yleisölle saataville saattamisen laajuus erityisesti potentiaalisten käyttäjien todennäköisyyden kannalta arvioituna, aineiston laatu ja teleliittymän käyttäjän menettelyyn liittyvät seikat, korkein oikeus katsoi, että hakemuksen kohteena olevaa aineistoa on tekijän oikeuksien suojan kannalta merkittävässä määrin saatettu yleisön saataviin jokaisesta hakemuksen kohteena olevasta IP-osoitteesta.
Asiassa oli kuitenkin kysymyksessä yksityisyyden suojan piiriin kuuluvien tietojen luovuttaminen toiselle yksityiselle. Yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan yhteystietojen luovuttamispyynnön kohteena olevat IP-osoitteet olivat henkilötietoja, sillä B:n oli tarkoitus yhteystietojen avulla tunnistaa internetyhteyden haltija.
Korkein oikeus katsoi, että tekijänoikeudella suojatun aineiston yleisön saataviin saattaminen oli ollut laajamittaista ja tekijän oikeuksien suojan kannalta haitallista myös suojatun aineiston laadun ja teleliittymän käyttäjän toiminnan kannalta. Kysymys ei ollut erityisen laajasta puuttumisesta teleliittymän käyttäjän yksityisyyden suojaan. Näin ollen yhteystietojen luovuttaminen oli sen tavoitteen mukainen, jolla pyritään tekijänoikeuksien haltijan tiedonsaantioikeuden ja teleliittymien käyttäjien yksityisyyden suojan ja sen osana olevan henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden väliseen oikeudenmukaiseen tasapainoon. Asiassa ei siten voitu katsoa olevan suhteellisuusperiaatteesta johtuvaa estettä yhteystietojen luovuttamiselle.
Korkein oikeus määräsi A:n luovuttamaan B:lle kaikkien hakemuksessa vaadittujen käyttäjien ja tilaajien teleliittymien yhteystiedot.
(SR)