-verkkolehtiTapauksessa A:lle oli rekisteröity kansallinen tavaramerkki SODASTREAM sekä EU-tavaramerkit SODASTREAM ja SODA-CLUB. A oli saattanut Suomessa markkinoille juomien hiilihapotuslaitteissa käytettäviä uudelleentäytettäviä hiilidioksidipulloja, joihin oli kaiverrettu A:n tavaramerkki ja kiinnitetty A:n etiketti. B Oy (jäljempänä B) oli myynyt ja markkinoinut Suomessa MySoda-merkkisiä hiilihapotuslaitteita, joihin ei sisältynyt hiilidioksidipulloa. B oli saanut kuluttajien palauttamana A:n hiilidioksidipulloja ja poistanut niistä A:n etiketin ja korvannut sen omalla vaaleanpunaisella tai valkoisella etiketillään jättäen kuitenkin näkyviin A:n kaiverretun tavaramerkin. B oli myynyt uudelleen täytettyjä pulloja.
A oli nostanut kanteen markkinaoikeuteen (jäljempänä MAO) koskien B:n toimintaa ja vaatinut MAO:ta muun muassa vahvistamaan, että B oli Suomessa loukannut A:n yksinoikeutta tavaramerkkeihin. A oli vedonnut kanteen perusteena siihen, että sillä oli perusteltu aihe vastustaa B:n menettelyä. MAO oli vahvistanut, että B oli vaaleanpunaisten etikettien osalta elinkeinotoiminnassaan loukannut A:n kansallista tavaramerkkiä ja EU-tavaramerkkejä. Lisäksi MAO oli kieltänyt B:tä jatkamasta tai toistamasta tätä menettelyä sakon uhalla.
Tapauksessa sekä A:lle että B:lle myönnettiin valituslupa. A vaati, että MAO:n välituomio kumotaan ja A:n vahvistus- ja kieltovaatimukset hyväksytään siltä osin kuin kysymys on valkoisten etikettien käyttämisestä. B vaati, että MAO:n välituomio kumotaan siltä osin kuin B:n on siinä vahvistettu vaaleanpunaisten etikettien osalta loukanneen A:n tavaramerkkioikeuksia ja B Oy:tä on kielletty sakon uhalla jatkamasta tai toistamasta kysymyksessä olevaa menettelyä. Korkein oikeus (jäljempänä KKO) esitti päätöksellään 9.3.2021 nro 388 ennakkoratkaisupyynnön Euroopan unionin tuomioistuimelle (jäljempänä EUT), joka antoi ratkaisun 27.10.2022 tuomiolla asiassa C-197/21.
Ratkaisussaan KKO käsitteli sitä, oliko A:lla tavaramerkkioikeuksiensa sammumisesta huolimatta ollut perusteltu aihe vastustaa B:n menettelyä sillä perusteella, että A:n etikettien korvaaminen B:n omilla etiketeillä ei ollut unionin oikeudessa tavaramerkkien osalta sovellettujen Bristol-Myers Squibb -edellytysten mukaisesti välttämätöntä hiilidioksidipullojen jälleenmyyntiä varten. Näiden edellytysten mukaan tavaramerkillä varustettujen tavaroiden uudelleenpakkaamisen tai -merkitsemisen tulisi olla välttämätöntä tavaroiden myymiseksi ja tavaramerkin haltijan lailliset intressit tuli taata. Mikäli tätä näitä edellytystä ei sovellettaisi B:n menettelyyn, tulisi KKO:n arvioida tavaramerkin käytön vastustamisen perusteltuna aiheena se, aiheutuuko kuluttajille menettelystä virheellinen mielikuva A:n ja B:n taloudellisesta yhteydestä.
KKO ratkaisussaan totesi, että EUT:n antaman vastauksen perusteella B:n menettelyä ei tapauksessa ollut perusteltua arvioida Bristol-Myers Squibb -edellytysten perusteella. Tällöin KKO:n mukaan asiassa ei ollut tarpeen ratkaista, oliko A:n etikettien poistaminen ja B:n omien etikettien kiinnittäminen sen uudelleen täyttämiin hiilidioksidipulloihin ollut välttämätöntä pullojen jälleenmyyntiä varten. Tapauksessa tuli arvioida A:n oikeutta vastustaa B:n menettelyä siltä kannalta, aiheutuuko B:n menettelystä B:n ja A:n taloudellista yhteyttä koskeva virheellinen mielikuva.
KKO totesi, että arvioitaessa kuluttajille tavaramerkin haltijan ja jälleenmyyjän välisestä taloudellisesta yhteydestä syntyvää virheellistä mielikuvaa on huomioitava kaikki jälleenmyyjän toimintaan liittyvät olosuhteet. EUT oli ratkaisussaan todennut, että tämän arvioinnin kannalta merkityksellistä on muun muassa uusiin etiketteihin sisältyvien tietojen laajuus. Nämä tiedot, eivät saa synnyttää sellaista vaikutelmaa, että pullon uudelleentäyttäjän ja alkuperäisen tavaramerkin haltijan välillä olisi taloudellinen yhteys. Huomioitavaa on myös se, että tyhjien pullojen uudelleentäyttöä koskevien olosuhteiden osalta on oletettava, että kuluttaja, joka kääntyy suoraan muun toimijan kuin alkuperäisen tavaramerkin haltijan puoleen saadakseen tyhjän pullon täytetyksi, kykenee helpommin havaitsemaan sen, ettei toimijan ja tavaramerkin haltijan välillä ole yhteyttä. Näitä seikkoja KKO huomioi arvioidessaan erikseen B:n vaaleanpunaisia ja valkoisia etikettejä.
KKO totesi, että kuluttajien voidaan pullojen palautuskäytännön perusteella olettaa olevan tietoisia siitä, että pulloja kierrätetään uudelleen myytäväksi. KKO kuitenkin katsoi, että kuluttajien ei voida päätellä tottuneen tähän B:n alalla vakiintuneeksi väittämään menettelyyn. Kuluttajien ei voida päätellä ymmärtävän pulloon kaiverretun tavaramerkin viittaavan pullon alkuperäiseen liikkeeseen laskijaan ja etiketin pullon uudelleen täyttäjään.
B:n brändiä esiin tuovassa etiketissä ei ollut selvennetty B:n ja A:n välisen taloudellisen suhteen erillisyyttä. Näin ollen KKO katsoi, etteivät vaaleanpunaisen etiketin merkinnät siten kokonaisuutena arvioiden vaikuta kuluttajan näkökulmasta selkeiltä ja yksiselitteisiltä pullon alkuperän ja sen täyttäjän välisen taloudellisen suhteen osalta. Lisäksi hiilidioksidipullojen jakelusuhteet aiheuttavat kuluttajien keskuudessa sekaannusvaaraa, koska myynnistä ei huolehdi pulloja uudelleen täyttävä taho, kuten B, vaan jakelijoina toimivat vähittäismyyjät. Näin ollen KKO katsoi, että vaaleanpunaisen etiketin tiedot B:n ja A:n välisestä taloudellisesta suhteesta eivät olleet selkeät ja yksiselitteiset. Tällöin kuluttajalle oli syntynyt virheellinen mielikuva siitä, että B:n ja A:n välillä oli taloudellinen yhteys ja A:lla oli ollut perusteltu aihe vastustaa B:n menettelyä.
Puolestaan B:n valkoisten etikettien tuotetietoja koskevaan kohtaan oli sisältynyt B:n ja A:n välisen taloudellisen yhteyden poissulkeva ilmoitus. Suurelta osin tämän johdosta KKO katsoi, että valkoisten etikettien tietoja voitiin pitää kuluttajien näkökulmasta kokonaisuutena arvioiden selkeinä ja yksiselitteisinä.
KKO siis katsoi, että A:lla oli perusteltu aihe vastustaa Suomen markkinoilla sellaisten hiilidioksidipullojen myyntiä ja markkinointia, jotka oli varustettu niiden pintaan kaiverretulla tavaramerkillä SODASTREAM tai SODA-CLUB ja joihin B oli vaihtanut vaaleanpunaisen etikettinsä. B oli tältä osin loukannut A:n yksinoikeutta. A:lla ei kuitenkaan ollut perusteltua aihetta vastustaa B:n menettelyä valkoisilla etiketeillä varustettuihin pulloihin liittyen, eikä A:n tavaramerkkiä ollut siltä osin loukattu.
KKO ei muuttanut MAO:n välituomion lopputulosta miltään osin. KKO kuitenkin palautti asian MAO:een tavaramerkin loukkaukseen perustuvaa hyvitystä ja vahingonkorvausta koskevien vaatimusten käsittelemiseksi.
(MP)