-verkkolehtiAsiassa oli kyse mattomallien käytön tekijänoikeuden loukkauksen arvioinnista tekijänoikeusrikoksen (R 95/156) ja tekijänoikeuden loukkaukseen perustuvasta hyvitys- ja korvausvaatimuksen (L 96/3308) osalta.
Asianomistaja A oli perustanut yhdessä vastaaja B:n kanssa Cecart Oy –nimisen yhtiön, joka asetettiin konkurssiin 16.9.1993. A suunnitteli mattomalleja, joita Cecart Oy valmistutti ja markkinoi mallien mukaisina. Vastaaja B:llä oli lisäksi Delipap Oy –niminen yhtiö, jonka markkinoinnista vastasi C sekä tämän toimen lisäksi C vastasi myös Cecart Oy:n markkinoinnista. A kielsi kirjallisesti 11.12.1992 Cecart Oy:tä hyödyntämästä hänen suunnittelemiaan mattomalleja, sillä Cecart Oy oli rikkonut A:n kanssa tehtyä mattomallien käyttöoikeussopimusta syksyllä 1992.
B ja C olivat ajanjaksolla 13.12.1992-30.6.1996 tuoneet ja saattaneet maahan yleisön keskuuteen levitettäväksi A:n suunnittelemien ja tekijänoikeuden piiriin kuuluvien mattomallien pohjalta silkkimattoja ensin Cecart Oy:n ja myöhemmin Delipap Oy:n toimeksiannosta. Asianomistaja vaati, että menettelyä on pidettävä törkeänä ottaen huomioon mattojen suuri määrä ja niiden huomattava taloudellinen arvo sekä toiminnan jatkuvuus ja laajuus. Lisäksi vastaajat olivat jättäneet palauttamatta alkuperäiset mallipiirustukset A:lle tämän antaman kirjallisen kiellon jälkeen, mikä täyttäisi törkeän kavalluksen tunnusmerkit.
Vastaajat B ja C kiistivät tekijänoikeusrikossyyteen ja vahingonkorvausvaatimukset sekä vaativat niiden hylkäämistä. B vetosi vastauksessa siihen, että mattomallien käyttöoikeussopimusta ei ole ollut mahdollista purkaa ilman tuomioistuimen lainvoimaista päätöstä, sillä kyseessä on ollut käyttöoikeussopimusta laajempien oikeuksien luovutus Cecart Oy:lle ja mattomalliprojektin alkuvaiheessa A on ollut tietoinen Cecart Oy:n tekemästä sopimuksesta Delipap Oy:n kanssa eikä A ole kieltänyt tällöin Delipap Oy:tä käyttämästä mattomalleja. Mattomallien suunnittelu on ollut A:n työtehtävä, joten suhdetta Cecart Oy:öön voidaan pitää työsuhteen kaltaisena. C kiisti, että hänellä olisi ollut tekemässä päätöksiä mattojen suhteen, sillä kaikki määräykset ovat tulleet B:ltä eikä hänellä ole ollut määräysvaltaa mattomallien osalta, koska hän ei kuulu Delipap Oy:n hallintoelimeen.
Tekijänoikeusloukkaukseen perustuvan hyvitys- ja korvausvaatimuksen osalta kantajat A ja Ceci Söderlund Ky vaativat, että Delipap Oy velvoitetaan suorittamaan kohtuullisena hyvityksenä mattomallien oikeudettomasta käyttämisestä, kateisiin jääneistä mallipiirustuksista sekä mattomallien laajamittaisesta, kansainvälisestä luvattomasta käytöstä sekä henkisen kärsimyksen perusteella korvausta tekijänoikeuslain 57 §:n nojalla. Lisäksi kantajat vaativat hävitettäväksi matot, jotka loukkaavat tekijänoikeutta. Vaatimus perustui siihen, että mattoja oli valmistettu käyttöoikeussopimuksen vastaisesti muuntelemalla sekä jokainen kiellon jälkeen valmistettu matto oli valmistettu oikeudettomasti. Vastaaja Delipap Oy perusteli vastineessa, ettei asiassa ole syyllistytty tekijänoikeuslain vastaiseen menettelyyn eikä hyvitysvaatimuksen laskentaperusteet perustuneet lakiin. Mallit olivat annettu Cecart Oy:lle täysin omistusoikeuksin, joten mallien takaisinluovutusvelvollisuutta ei ole.
KO katsoi, että A:n suunnittelemat mattomallit ovat teoksia, joihin A:lla on tekijänoikeuslain 2 §:n mukaisesti yksinomainen oikeus. Asiassa ei näytetty, että A olisi luovuttanut mattomallien tekijänoikeuden Cecart Oy:lle tai, että A olisi toiminut Cecart Oy:n työntekijänä tai työsuhteeseen verrattavissa oloissa, jolloin mattomallien tekijänoikeudet olisivat siirtyneet yhtiölle. A oli luovuttanut ainoastaan käyttöoikeuden malleihin. Sillä ei katsottu olevan merkitystä, että A:n antama kielto olisi kumoutunut A:n osallistuessa messuille markkinoimaan mattoja, vaan kiellon jälkeen yhtiöiden menettely tilaamalla ja toimittamalla mattoja on ollut ansiotarkoituksessa tapahtuvaa tekijänoikeutta loukkaavaa menettelyä. Tekijänoikeuslain tarkoittama ansiotarkoitus ei tarkoita ainoastaan omaan lukuun tehtävää ansiota, vaan yhtiön ansiotarkoitus täyttää lain tarkoittaman kriteerin.
Asiassa jäi näyttämättä toteen, että tekijänoikeutta olisi loukattu tilaamalla ja toimittamalla suunnittelumalleista poikkeavan värisiä ja kokoisia mattoja tai laiminlyömällä A:n tarkastusmahdollisuus taikka muuten käyttöoikeussopimuksen vastaisesti. Vastaajien ei katsottu syyllistyneen törkeään kavallukseen, koska mallipiirustuksien ei katsottu jääneen Cecart Oy:lle tai Delipap Oy:lle.
Tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisen kohtuullisen hyvityksen osalta KO määräsi Delipap Oy:n korvaamaan mallien käyttämisestä saadusta hyödystä yhteisvastuullisesti B ja C:n sekä lisäksi markkinahäiriönä aiheutuneen vahingon, sillä A menetti asiakassuhteita menettelyn vuoksi. Korvausvaatimus mallipiirustusten kateisiin jäämisestä hylättiin perusteettomana. Tekijänoikeuden loukkauksen katsottiin aiheuttavan A:lle henkistä kärsimystä, josta määrättiin korvaus.
KO määräsi vastaajat Delipap Oy:n, B:n ja C:n korvaamaan yhteisvastuullisesti korvauksen tekijänoikeuden loukkauksesta. B tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen tekijänoikeusrikoksesta ja C:n syyksi luettiin tekijänoikeusrikoksesta sakkorangaistus.
Tiivistelmä 19.2.2019/LT