-verkkolehtiKantaja (JÄGERMEISTER-merkin omistaja) oli vaatinut vastaajaa kirjeitse peruuttamaan tavaramerkkihakemuksen, jonka jälkeen kantaja oli nostanut tavaramerkinloukkausta koskevan kanteen. Patentti- ja rekisterihallitus oli tämän jälkeen rekisteröinyt vastaajalle tavaramerkit MAISTERI (sanamerkki) ja ALKU Maisteri yrttilikööri (etikettimerkki).
Kantaja oli vaatinut kanteessaan, että vastaaja velvoitetaan maksamaan hyvitystä tunnusmerkkioikeuksien käytöstä sekä korvausta tavaramerkkien loukkauksella aiheutetuista vahingoista. Vaadittu vahingonkorvaussumma koostui osaksi menetystä myynnistä ja osaksi goodwill- ja markkinahäiriöstä.
Kantajan mukaan vastaaja oli myynyt ja markkinoinut loukkaavilla tunnuksilla samoja tuotteita kuin kantaja. Loppukäyttäjät eivät olleet voineet tavaramerkin perusteella erottaa kantajan ja vastaajan tuotteita, ja tästä oli aiheutunut kantajan asiakassuhteiden häiriintymistä. Vastaajan toiminta oli omiaan vahingoittamaan kantajan tavaramerkkien erottamiskykyä ja saattoi mainitut merkit alttiiksi vesittymiselle.
Goodwill-arvon menetyksen määrään oli vaikuttanut kantajan merkkien laaja tunnettuus sekä markkinointiin käytetyt huomattavat panostukset.
Vastaajan, joka toimi myös alkoholituotteiden tukkukauppiaana, mukaan kantajan tuotteen myynnin lasku oli johtunut taloustilanteesta, kuluttajakäyttäytymisen yleisestä muutoksesta sekä alkoholiveron nostamisesta, eikä vastaajan oman tuotteen myynnistä.
KO oli asiaan liittyvässä välituomiossaan (Helsingin KO 15.12.2008, ratkaisun nro 37017, diaarinro 07/26785) todennut Jägermeisterin olevan Suomessa laajalti tunnettu tavaramerkki. Jägermeister oli myös PRH:n ylläpitämässä laajalti tunnettujen tavaramerkkien luettelossa. KO oli katsonut, ettei vastaajan tavaramerkin rekisteröinnillä ole huomattavaa merkitystä arvioitaessa vastaajan tuottamuksen astetta. Vastaajan tarkoitus ei ollut vilpitön, jonka vuoksi kantajalla oli oikeus korvaukseen.
KO:n mukaan oli ilmeistä, että vastaajayhtiö oli hyötynyt kantajan voimakkaasta markkinoinnista. Vastaajayhtiö ei ollut käyttänyt tuotteensa markkinointiin lainkaan varoja. Vastaajan loukkaava toiminta oli heikentänyt kantajan tunnettujen tavaramerkkien erottamiskykyä ja mainetta sekä aiheuttanut vahinkoa kantajan liiketoiminnalle. Vastaajan toimiessa myös alkoholituotteiden tukkukauppiaana ei ollut todennäköistä, ettei vastaaja olisi tiennyt kantajan tuotteen maineesta. Siten vastaajan toiminta oli katsottava tahalliseksi. KO tuomitsi vastaajan sekä hyvitykseen tavaramerkin luokkauksesta, että vahingonkorvauksiin.
(EL)