-verkkolehtiAsiassa oli kyse ensinnäkin siitä, nauttiko väitekäsittelyssä käsiteltyjen patenttivaatimusten mukainen keksintö vaadittua etuoikeutta ja oliko patenttihakemusta muutettu siten, että patenttia haettiin johonkin, mikä ei ole käynyt ilmi alkuperäisestä hakemuksesta. Toiseksi asiassa oli arvioitava, oliko keksintö esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Kolmanneksi asiassa oli kyse siitä, oliko keksintö uusi ja keksinnöllinen siihen nähden, mikä oli tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.
Suomen Saaristovarustamo Oy (jäljempänä valittaja) oli hakenut 28.1.2011 patenttia keksinnölle ”yhteysalus ja menetelmä yhteysaluksen käyttämiseksi öljyntorjuntakäyttöön”. Patenttihakemuksella oli pyydetty etuoikeutta 28.1.2010 tehdystä patenttihakemuksesta FI 20100029. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) myönsi 15.8.2017 antamallaan päätöksellä patentin keksinnölle. Kuljetus-Savolainen Oy (jäljempänä myös vastaaja) esitti 14.5.2018 väitteen patenttia vastaan ja vaati, että PRH kumoaa patentin. Sittemmin PRH kumosi patentin 6.8.2020 antamallaan päätöksellä.
Valittaja vaati, että markkinaoikeus (MAO) kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen ja pysyttää patentin voimassa myönnetyssä muodossa tai toissijaisesti jonkin markkinaoikeudelle toimitetun vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman mukaisessa muodossa. Valittaja esitti, että PRH oli virheellisesti katsonut, ettei keksintö ole uusi ja keksinnöllinen verrattuna siihen mikä on tullut tunnetuksi viitejulkaisuista T2, T3, T10, T11, T13 ja T17. Valittaja esitti, että myös vaihtoehtoisissa patenttivaatimusasetelmisssa esitetty keksintö on uusi ja eroaa olennaisesti aiemmin tunnetusta tekniikasta.
Vastaaja vaati, että MAO hylkää valituksen ensinnäkin siksi, ettei itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 esitetty keksintö nauti etuoikeutta, sillä patenttivaatimuksen käsittämä piirteiden yhdistelmä ei ole esitetty etuoikeushakemuksessa kokonaisuudessaan. Toiseksi patenttivaatimukset 1 ja 6 käsittävät sellaista materiaalia, jota ei ole esitetty perusasiakirjassa. Vastaaja esitti myös, ettei keksintöä ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies kykenisi sen perusteella käyttämään keksintöä. Lisäksi vastaajan mukaan valittajan keksintö ei ole uusi ja keksinnöllinen esitettyihin viitejulkaisuihin nähden.
MAO arvioi keksinnön patentoitavuutta erikseen jokaisen patenttivaatimusasetelman osalta aloittaen ensisijaisesta patenttivaatimusasetelmasta, jonka osalta MAO:n tuli muiden edellytysten lisäksi arvioida, nauttiko patentti sille vaadittua etuoikeutta. Pariisin yleissopimuksen 4 artiklan H kappaleen mukaan etuoikeutta ei voida evätä sillä perusteella, että jotkin keksinnön osat, joita etuoikeusilmoitus tarkoittaa, eivät ole olleet alkuperäisessä hakemusmaassa tehdyissä patenttivaatimuksissa, kunhan nämä osat muuten ilmenevät täsmällisesti hakemuskirjoista kokonaisuudessaan. Ottaen huomioon itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet c ja d, jotka käyvät täsmällisesti ilmi etuoikeushakemuksesta kokonaisuudessaan, MAO katsoi, että itsenäisen patenttivaatimuksen 1 uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioitaessa keksintö katsotaan tehdyksi etuoikeushakemuksen tekemispäivänä.
Lisätyn materiaalin osalta MAO kuitenkin katsoi, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman 1 ja 6 patenttivaatimuksia on muutettu siten, että patentti haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt ilmi hakemuksesta, kun hakemus on tehty. MAO perusti ratkaisunsa siihen, ettei perusasiakirjan patenttivaatimusasetelmassa ollut esitetty patenttivaatimuksiin 1 ja 6 sisältyviä piirteitä c), d), g), h), i), j), l) ja m). Koska lisätty materiaali muodostaa esteen keksinnön patentoitavuudelle, MAO:n ei ollut tarpeen arvioida muiden edellytysten täyttymistä ensisijaisen patenttivaatimusasetelman osalta.
Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman lisäksi MAO arvioi, oliko keksintö patentoitavissa valittajan esittämien vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien mukaisessa muodossa. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman tavoin MAO totesi, että ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, seitsemännen ja kahdeksannen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman itsenäistä patenttivaatimusta 1 on muutettu siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt ilmi hakemuksesta, kun hakemus on tehty. Sen sijaan kuudennen vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman osalta MAO totesi, ettei patenttivaatimukset 1 ja 6 sisällä sellaista lisättyä materiaalia, joka muodostaisi esteen keksinnön patentoimiselle. Täten MAO:n tuli arvioida, täyttikö kuudes patenttivaatimusasetelma myös muut patentoitavuuden edellytykset.
Selityksen riittävyyden osalta MAO totesi, että keksintö on esitetty patenttivaatimusasetelmassa 1, 2, 4 ja 5 niin selvästi, että alan ammattimies kykenee selityksen perusteella käyttämään keksintöä.
Asiassa MAO arvioi keksinnön uutuutta LORS-järjestelmän myyntiin, alusten julkiseen käyttöön ja viitejulkaisuihin T1, T2, T5, T8, T24, T26, T28, T30, T35, T38, T40 ja T45 nähden. MAO totesi, ettei mikään edellä mainittu viitejulkaisu tai seikka muodosta estettä kuudennen patenttivaatimusasetelman uutuudelle. Keksinnöllisyyttä koskevassa arvioinnissa MAO päätyi sen sijaan siihen, että alan ammattimies olisi viitejulkaisujen T11 ja T12 sekä yleistietämyksen perusteella päätynyt itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun. Täten kuudennessa patenttivaatimusasetelmassa esitetty keksintö ei olennaisesti eroa jo tunnetusta tekniikasta.
Edellä esitetyin perustein MAO totesi, ettei yksikään valittajan esittämistä patenttivaatimusasetelmista ollut hyväksyttävissä. Täten MAO hylkäsi valittajan vaatimukset kokonaisuudessaan.
(NN)