-verkkolehtiTapauksessa oli kyse Laulumaa Huonekalut Oy:n esittämästä kanteesta, jonka mukaan Pohjanmaan Kaluste Oy oli loukannut Laulumaa Huonekalut Oy:lle rekisteröityjä tavaramerkkejä SARA, OLIVIA ja SOFIA käyttämällä huonekalujensa ja kalusteidensa myynnissä ja markkinoinnissa verkkosivuillaan edellä mainittuja tavaramerkkejä esimerkiksi seuraavilla tavoilla: ”Sara Baaripöytä”, ”Olivia Ruokapöytä” ja ”Sofia Istuttava Sohva”. Laulumaa Huonekalut Oy:n mukaan Pohjanmaan Kaluste Oy:n menettelyssä oli ensisijaisesti kysymys tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesta suorasta loukkauksesta tai toissijaisesti saman momentin 2 kohdassa tarkoitetusta samankaltaisuuteen ja sekaannusvaaraan perustuvasta loukkauksesta.
Pohjanmaan Kaluste Oy kiisti väitetyt oikeudenloukkaukset sillä perusteella, että kanteessa tarkoitetut Laulumaa Huonekalut Oy:n tavaramerkit ja niitä vastaavat nimet eivät ole olleet erottamiskykyisiä rekisteröintien hakemishetkellä, eivätkä ne ole tulleet myöhemminkään erottamiskykyisiksi.
MAO:n mukaan asiassa oli ensimmäiseksi arvioitava kanteessa tarkoitettujen Laulumaa Huonekalut Oy:n tavaramerkkien osatekijöiden erottamiskykyä.
Tavaramerkkilain 3 §:n mukaan merkin katsotaan olevan erottamiskykyinen, jos sen avulla voidaan elinkeinotoiminnassa erottaa tavarat toisen tavaroista. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty.
Kanteessa tarkoitetut Laulumaa Huonekalut Oy:n tavaramerkit oli MAO:ssa todistajina kuultujen TH:n ja MA:n kertomusten mukaan suunniteltu graafisesti niille rekisteröinnin hakeneen yhtiön työntekijöiden toimesta. Puheena olevien tavaramerkkien ulkoasu ei siis tämän perusteella perustunut vakiokirjasintyyppien käyttöön.
Asiassa esitetystä asiakirjatodistelusta ilmeni, että huonekalualan elinkeinonharjoittajat olivat jo ennen kanteessa tarkoitettujen Laulumaa Huonekalut Oy:n rekisteröityjen tavaramerkkien hakemisajankohtia yksilöineet huonekaluja käyttämällä naisten etunimiä ja käyttämällä jo tuolloin kyseisiä etunimiä myös tavaroidensa markkinoinnissa. Asiassa esitetty laaja asiakirjatodistelu viittasi MAO:n mukaan lisäksi siihen, että tällainen naisten etunimien käyttö huonekalualan markkinoinnissa erityisesti huonekalujen niminä on nykyään hyvinkin yleistä ja että alan eri toimijat myös käyttävät samoja nimiä. Todistelu viittasi myös siihen, ettei huonekalualan yleinen markkinointitapa nimetä tavaroita naisten etunimillä ole juurikaan muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana.
MAO totesi, että naisten etunimien yleisestä käytöstä puheena olevan alan markkinoinnissa Suomessa seuraa, ettei keskivertokuluttaja miellä tällaisia nimiä kovinkaan helposti merkeiksi, joiden avulla tavaramerkkilain 3 §:ssä todetuin tavoin voidaan elinkeinotoiminnassa erottaa tavarat toisen tavaroista. Tähän nähden naisten etunimet ovat puheena oleville tavaroille Suomessa lähtökohtaisesti erottamiskyvyttömiä tavaramerkkeinä. MAO totesi lisäksi, että Laulumaa Huonekalut Oy ei ollut osoittanut, että kuluttajat tunnistaisivat tavaroiden kaupallisen alkuperän nimenomaan kanteessa tarkoitettuihin sen tavaramerkkeihin sisältyvien nimien Sara, Olivia ja Sofia perusteella.
MAO:n mukaan Pohjanmaan Kaluste Oy oli käyttänyt huonekalujensa markkinoinnissa nimiä Sara, Olivia ja Sofia, mutta ei kanteessa tarkoitettujen Laulumaa Huonekalut Oy:n tavaramerkkien ainoaa edes jossain määrin erottamiskykyistä osatekijää eli niiden muihin kuin vakiokirjasintyyppeihin perustuvia kuviollisia piirteitä. Menettelyssä ei ollut MAO:n mukaan kysymys tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisesta suojatun tavaramerkin käyttämisestä. Näillä perusteilla MAO katsoi, että Pohjanmaan Kaluste Oy ei loukannut Laulumaa Huonekalut Oy:n vaatimuksessa todetuin tavoin sen rekisteröityjä tavaramerkkejä. MAO hylkäsi kanteen.
(EH)