-verkkolehtiAsiassa oli kyse tekijänoikeuden loukkauksen arvioinnista sekä hyvityksen ja korvauksen määräämisestä.
MK (jäljempänä kantaja) vaati, että markkinaoikeus vahvistaa Wild Blue Ky:n (jäljempänä vastaaja) loukanneen kantajan tekijänoikeutta valmistamalla teoksesta ”Ossin ompelukirja – vaatteita pikkupiskeille” kappaleita ilman asianmukaista kustannussopimusta tai kantajan lupaa. Kantajan mukaan teoksen levitysoikeus ei ollut siirtynyt vastaajalle Kustannusyhtiö Perhemediat Oy:n (jäljempänä Perhemediat Oy) ja vastaajan välisen kauppakirjan perusteella, sillä kustannussopimus ei ole ollut luovutettavissa kolmannella ilman kantajan suostumusta. Lisäksi kantaja vaati, että markkinaoikeus (jäljempänä MAO) kieltää vastaajaa jatkamasta tekijänoikeuden loukkausta, velvoittaa vastaajan hävittämään jäljellä olevat kappaleet sekä määrää vastaajan suorittamaan hyvitystä ja korvausta tekijänoikeuden loukkauksesta.
Vastaaja vaati MAO:ta hylkäämään kanteen sillä perusteella, ettei vastaaja ollut loukannut kantajan tekijänoikeutta. Vastaajan mukaan teoksen julkaisuoikeus on siirtynyt vastaajalle Perhemediat Oy:n konkurssipesän ja vastaajan välisellä kauppakirjalla vuonna 2014. Joka tapauksessa julkaisuoikeus on siirtynyt vastaajalle viimeistään silloin, kun kantaja on hyväksynyt uuden painoksen julkaisun vuonna 2016 ja vastaanottanut vastaajan tilittämät rojaltit. Vastaajan mukaan kantajan hyvitys vaatimus on lisäksi kohtuuton, sillä se ei vastaa tavanomaisesti perittää käyttökorvausta ilman vahingonkorvauksellista elementtiä. Vastajaa esitti lisäksi, että kantajan korvausvaatimus on perusteeton, koska asiassa ei ole esitetty näyttöä vahingon perusteesta tai määrästä.
Asiassa MAO arvioi ensin, oliko teoksen julkaisuoikeus siirtynyt vastaajalle kauppakirjan tai kantajan hyväksynnän perusteella. MAO nosti esille, että Perhemediat Oy:n ja vastaajan välisessä kauppakirjassa on mainittu, että kaupankohde käsittää yksittäisten kirjojen, kuten kissa- ja koirakirjojen julkaisuoikeudet. Kauppakirja ei kuitenkaan sisällä mainintaa esillä olevan teoksen julkaisuoikeuden siirtymisestä. MAO katsoi siten, ettei teoksen julkaisuoikeus ollut siirtynyt kantajalle kauppakirjan perusteella.
Kantajan hyväksynnän arvioinnissa MAO nosti esille, että tekijänoikeudellisia sopimuksia tulee tulkita suppeasti. Tämä merkitsee sitä, ettei tekijänoikeuden luovutusta koskevaan sopimukseen sisälly muuta kuin mitä sopimuksesta käy selvästi ilmi. Asiassa kantaja ja vastaaja olivat käyneet sähköpostin välityksellä keskustelua kustannusasioiden järjestelyistä. Esitetyn todistelun perusteella MAO katsoi, ettei kantaja ollut ilmaissut halukkuuttaan sitoutua sopimukseen vastaajan kanssa tai luovuttaa teosta koskevia oikeuksiaan vastaajalle. Tämän perusteella MAO totesi, ettei kantaja ollut hyväksynyt vastaajaa teoksen kustantajaksi. Koska vastaajalla ei ollut julkaisuoikeutta kauppakirjan tai kantajan hyväksynnän perusteella, vastaajan katsottiin loukanneen kantajan taloudellisia oikeuksia teokseen.
Moraalisten oikeuksien loukkauksen osalta MAO katsoi, ettei teosten eri painosten välillä ole niin merkityksellisiä eroja, että kantajan moraalisia oikeuksia voitaisiin katsoa loukatun. Arvioinnissaan MAO viittasi vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan ainoastaan törkeänlaatuinen teoksen muuttaminen loukkaa tekijän moraalisia oikeuksia. Lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon teoksen luonne, tekijän teoksessaan ilmentämä ideologia ja tarkoitusperät sekä teoksen tavanmukainen käyttötapa- ja yhteys.
MAO totesi, että vastaaja on velvollinen suorittamaan kantajalle hyvitystä sillä perusteella, että vastaaja on käyttänyt esillä olevaa teosta tekijänoikeuslain 2 §:n vastaisesti. Oikeuskäytännön mukaan hyvityksen määrään lähtökohdaksi otetaan vastike, jolla käyttäjä olisi voinut hankkia luvan teoksen käyttöön. Asiassa hyvityksen määrän lähtökohdaksi otettiin kantajan ja Perhemediat Oy:n välisessä kustannussopimuksessa sovittu rojaltin määrä, seitsemän prosenttia. Hyvityksen määrittämisessä MAO otti lisäksi huomioon sen, ettei kantajan ja vastaajan välillä ollut sopimusta teoksen kustantamisesta.
Kantajan korvausvaatimuksen osalta MAO katsoi, ettei kantaja ollut yksilöinyt menetystä, kärsimystä tai muuta haittaa, jota oli aiheutunut kantajan taloudellisten oikeusien loukkauksesta. Täten kantajalle ei katsottu aiheutuneen sellaista kärsimystä tai haittaa, joka tulisi korvata hyvityksen lisäksi. Lisäksi MAO määräsi vastaajan hävittämään tekijänoikeuslain vastaisesti valmistetut teoskappaleet ja niiden valmistamiseen käytettävät teoksen painoladelmat ja taittotiedostot. MAO:n mukaan tämä oli perusteltua, sillä kustannusalalla toimivana yhtiönä vastaajan olisi tullut selvittää oikeutensa teoksen käyttöön.
Kokonaisuudessaan MAO totesi, että vastaaja on loukannut kantajan taloudellisia oikeuksia. Tämän perusteella MAO kielsi vastaajaa jatkamasta kappaleiden valmistusta ja niiden saattamista yleisön saataviin sekä määräsi vastaajan suorittamaan hyvitystä ja hävittämään jo valmistetut teokset, painoladelmat ja taittotiedostot. Lisäksi MAO velvoitti vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Muilta osin MAO hylkäsi kantajan valituksen.
(NN)