-verkkolehtiTeliaSonera Finland Oyj (kantaja) vaati, että MaO kieltää DNA Oy:tä (vastaaja) vähintään 100.000 euron sakon uhalla käyttämästä matkaviestinverkkonsa tai siinä tarjottavien hyödykkeiden markkinoinnissa ilmaisuja ”Suomen nopein liikkuva laajakaista”, ”Suomen nopein liikkuva laajakaista sinulle, joka haluat nettiin 4:n G:n nopeudella” tai näihin rinnastettavissa olevia ilmaisuja, joissa väitetään vastaajan matkaviestinverkon olevan Suomen nopein tai sen matkaviestinverkossa tarjottavien tiedonsiirtopalvelujen olevan Suomen nopeimpia.
Kantajan mukaan vastaajan käyttämä markkinointiväite ”Suomen nopein liikkuva laajakaista” oli totuudenvastainen ja harhaanjohtava. Markkinointiväite perustui Oy Omnitele Ab:n (jäljempänä Omnitele) tekemään, kehittynyttä 4G LTE -teknologiaa merkittävästi hitaampien, 3G-verkkojen tiedonsiirtonopeuksien vertailututkimukseen, johon oli viitattu vastaajan televisiomainoksen lopussa pienellä kirjasinkoolla ja erittäin lyhyen ajan. Ottaen huomioon tietoliikennemarkkinan herkän kehitysvaiheen ja nopeuden merkityksen tehokkaana myyntivalttina muodostuisivat harhaanjohtavan markkinoinnin hyödyt vastaajalle suuriksi.
Vastaaja vaati, että MaO hylkää kantajan hakemuksen. Vastaajan käyttämät kiellettäväksi vaaditut markkinointi-ilmaisut eivät olleet totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia. Markkinointi-ilmaisut olivat tulleet toteennäytetyiksi luotettavien ja puolueettomien tutkimustulosten avulla, joihin vastaaja oli markkinoinnissaan viitannut asianmukaisesti.
MaO katsoi, etteivät Omnitelen suorittamat tutkimukset yleispätevällä tavalla osoittaneet, että vastaajan verkko olisi ollut Suomen nopein tai että vastaaja tarjoaisi kysymyksessä olevassa markkinoinnissa esitetyin tavoin Suomen nopeimpia liikkuvan laajakaistan palveluja. Vastaaja oli siten perustanut markkinointinsa sellaisiin käsityksiin, jotka eivät saa riittävää tukea vertailututkimuksista. Vastaaja ei ollut muutoinkaan kyennyt näyttämään toteen tosiasiaväitteiksi katsottavien ilmaisujensa paikkansapitävyyttä. DNA:n vertaileva markkinointi oli siten ollut totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa.
MaO:n mukaan oli selvää, että alalla vallitsevan uusien verkkoteknologioiden kehitysvaiheen ja kilpailutilanteen vuoksi liikkuvan laajakaistan nopeimmuutta ja siten tosiasiallisesti myös laadullista paremmuutta koskevat ilmaisut olivat jo luonteensa puolesta omiaan vaikuttamaan kysymyksessä olevien palveluiden kysyntään.
MaO katsoi, että vastaajan markkinointi oli ollut kantajan esittämän suhteen lain vastaista. Kieltovaatimus oli siten hyväksyttävä. MaO asetti 100.000 euron uhkasakon.
(MO)