-verkkolehtiHallvard Lerøy A/S (valittaja) vaati, että valituksenalainen päätös kumotaan siltä osin kuin sen rekisteröintihakemus oli hylätty ja että rekisteröiväksi haettu merkki Catch (erityinen kirjoitusasu) hyväksytään rekisteröitäväksi myös luokan 29 tavaroiden osalta.
Valittajan mukaan esteeksi asetettu aikaisempi yhteisön tavaramerkki numero 483404 CATCH oli siirtynyt valittajalle luokan 29 osalta 27.5.2013 rekisteröinnillä numero 11951571, joten valittaja oli saanut aikaisemman oikeuden sanamerkkiin CATCH luokan 29 osalta. Sanamerkin CATCH suoja-ala oli laajempi kuin haetun merkin.
PRH:n mukaan haettu tavaramerkki ja esteeksi asetettua yhteisön tavaramerkkiä numero 9476102 CATCH FRESH aikaisempi valittajan rekisteröinti numero 11951571 eivät olleet identtiset. Haetun tavaramerkin kaikki tavarat, jotka olivat esteeksi asetetun merkin tavaroiden kanssa samoja tai samankaltaisia, eivät myöskään sisältyneet valittajan aiemman tavaramerkin tavaraluetteloon. PRH täten katsoi, että esteeksi asetettua merkkiä aiempi rekisteröinti ei muodostanut valittajalle aiempaa oikeusperustetta.
MaO katsoi, että niin kauan kuin esteeksi asetettu yhteisön tavaramerkki oli rekisterissä, sitä aikaisemman yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin olemassaololla, joka ei edes ollut sama kuin haettu merkki, ei ollut merkitystä käsillä olleessa sekoitettavuusarvioinnissa.
Asiassa oli siten ratkaistava, oliko haettu merkki sekoitettavissa luokan 29 tavaroiden osalta yhteisön tavaramerkkiin numero 9476102 CATCH FRESH (kuvio).
MaO totesi, että kokonaisuutena tarkasteltuina merkit olivat ulkoasultaan keskenään hyvin samankaltaisia. Sana ”Catch” oli kummassakin merkissä kirjoitettu hyvin samantyylisesti. Erot, jotka liittyivät aikaisempaan tavaramerkkiin sisältyvään samalla tyylillä kirjoitettuun sanaan ”Fresh” ja aaltokuvioon, eivät olleet riittävän merkittäviä. Vaikka kyseessä olevat tavaramerkit erosivat toisistaan sanojen lukumäärältä, merkit lausuttiin samankaltaisella tavalla, sillä haettu tavaramerkki sisältyi kokonaisuudessaan haettuun tavaramerkkiin. Ainoa ero merkityssisällössä suhteessa haettuun tavaramerkkiin oli siten täsmennys tuoreudesta. Mikään ei kuitenkaan estänyt, etteivät haetun merkin kattamat tuotteet voisi olla tuoreita. MaO katsoi, että kyseessä olevat merkit olivat samankaltaisia niin ulkoasun, lausuntatavan kuin merkityssisällönkin osalta.
MaO totesi, että kokonaisuutena arvioituna merkit olivat sekoitettavissa, koska kyseessä olevat tavarat olivat samoja tai ainakin samankaltaisia ja kyseessä olevat merkit olivat samankaltaisia.
MaO hylkäsi valituksen.
(MO)