-verkkolehtiParamount Pictures Corporation (valittaja) vaati, että valituksenalainen päätös kumotaan ja asia palautetaan PRH:lle tavaramerkin numero 252379 MISSION POSSIBLE rekisteröinnin kumoamista varten. Tavaramerkki oli rekisteröity luokkien 1, 2, 4, 5, 6, 7, 8, 11, 17, 19, 20, 21, 22, 24, 27 ja 34 tavaroille sekä luokkien 36, 39 ja 45 palveluille sekä tietyille palveluille luokissa 35 ja 37. Aikaisempi, esteeksi asetettu tavaramerkki numero 9472515 MISSION IMPOSSIBLE oli rekisteröity luokkien 14 ja 25 tavaroille, tietyille tavaroille luokissa 9, 16, 18 ja 28 sekä tietyille palveluille luokissa 35 ja 41.
Valittajan mukaan tavaramerkki MISSION POSSIBLE oli sekoitettavissa valittajan laajalti tunnettuun yhteisön tavaramerkkiin numero 9472515 MISSION IMPOSSIBLE. Merkit olivat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan hyvin samankaltaisia, lähes samanlaisia. Ilmaisu ”mission possible” sisältyi kokonaisuudessaan aikaisempaan merkkiin MISSION IMPOSSIBLE. Pelkkä im-tavu ei riittänyt poistamaan sekoitettavuutta merkkien kesken. Sekaannusvaara merkkien välillä oli ilmeinen ja merkin MISSION POSSIBLE rekisteröinti ja käyttö merkitsisivät valittajan tavaramerkin erottamiskyvyn vesittymistä ja haittaa merkin maineelle.
PRH:n mukaan merkkien sekoitettavuutta harkittaessa oli tavun ”im” lisäksi otettu huomioon merkkien eri merkityssisältö ja tavaroiden eroavuudet. Aikaisempaa merkkiä ei ollut otettu kokonaisuudessaan merkkiin MISSION POSSIBLE eikä sillä, että tämä jälkimmäinen sisältyi kokonaan aikaisempaan merkkiin, ollut asiassa merkitystä.
Rautakesko Oy vaati, että valitus hylätään. Aikaisempi tavaramerkki koski täysin erilaisia tavaroita ja palveluja kuin valituksen kohteena ollut tavaramerkki MISSION POSSIBLE. Ainoastaan luokka 35 oli sama kuin jälkimmäisessä merkissä ja senkin sisällä palvelut olivat täysin erilaisia. Vaikka tavarat ja palvelut joltain osin olisi katsottu samankaltaisiksi, olivat merkit riittävän erilaisia, jotta ne eivät voineet olla sekoitettavissa. Merkkien toisten sanojen erot ja erityisesti eri merkityssisällöt riittivät erottamaan merkit toisistaan. Valittajan toimittama aineisto ei osoittanut, että MISSION IMPOSSIBLE olisi ollut laajalti tunnettu tavaramerkki Suomessa.
MaO totesi, että vaikka kummankin merkin kattamat palvelut kuuluivat samaan luokkaan 35, olivat ne täysin erilaisia. Ainoastaan tavaramerkin MISSION POSSIBLE kattamia luokan 6 ”metallikalvoja” oli pidettävä samankaltaisina aikaisemman tavaramerkin MISSION IMPOSSIBLE kattamien luokan 16 ”muovikalvojen” kanssa, joten sekoitettavuutta arvioitiin ainoastaan näiden tavaroiden osalta.
MaO katsoi, että kokonaisuutena arvioiden tavaramerkki MISSION POSSIBLE ei ollut luokan 6 kattamien ”metallikalvojen” osalta sekoitettavissa aikaisemman tavaramerkin MISSION IMPOSSIBLE kattamiin luokan 16 ”muovikalvoihin”. Vaikka kyseessä olevat tavarat ja merkit olivat jossain määrin samankaltaisia, ei kohdeyleisö kuitenkaan erehtynyt tavaroiden alkuperästä, koska se ymmärsi merkkien sisältämät sanaleikit ja siten niiden eron.
MaO arvioi vielä nauttiko tavaramerkki MISSION IMPOSSIBLE laajalti tunnetun merkin suojaa merkin MISSION POSSIBLE kattamia tavaroita ja palveluja vastaan. MaO totesi, että valittajan esittämä aineisto ei sisältänyt myyntilukuja Suomen osalta. Elokuvia Suomessa esitettäessä oli käytetty myös nimeä Vaarallinen tehtävä. MaO katsoi, ettei esitetty aineisto kokonaisuutena arvioiden riittänyt osoittamaan, että merkittävä osa aikaisemman tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palvelujen kohderyhmästä Suomessa olisi tuntenut merkin MISSION IMPOSSIBLE asiassa merkityksellisenä ajankohtana.
MaO katsoi, ettei tavaramerkin MISSION IMPOSSIBLE ollut esitetty olevan laajalti tunnettu tavaramerkki asiassa merkityksellisenä ajankohtana Suomessa.
MaO hylkäsi valituksen.
(MO)