-verkkolehtiValio Oy (kantaja) vaati, että MaO kieltää Bunge Finland Oy:tä (vastaaja) 150.000 euron sakon uhalla käyttämästä markkinoinnissaan tunnusta KEIJURIINI tai oleellisesti samankaltaista tunnusta rasvalevitteille. Lisäksi kantaja vaati, että vastaajaa kielletään käyttämästä rasvalevitteiden markkinoinnissa ilmauksia ”Keiju teki riinit!”, ”Nyt myös riininä”, ”Ja toisin kuin muissa riineissä, Keijuriinissa on runsaasti omega-3-rasvahappoja…” tai muita oleellisesti samankaltaisia ilmauksia, joissa sanaa ”riini” käytetään levitteiden markkinoinnissa kuvailevalla, ei tavaramerkinomaisella tavalla, samalla vesittäen VOIMARIINI-, OIVARIINI- ja RIINI-tavaramerkkien erottamiskykyä.
Kantajan mukaan se oli luonut mittavilla markkinointipanostuksilla merkittävän goodwill-arvon omaperäisille tunnuksilleen VOIMARIINI ja OIVARIINI. Kuluttajat tunnistivat ja tunsivat mainitut tunnukset nimenomaan kantajan voikasvirasvaseoslevitteen tavaramerkkeinä. Vastaajan menettelyssä oli kysymys maineen norkkimisesta, sillä vastaaja oli ilman hyväksyttävää syytä pyrkinyt markkinoinnissaan hyödyntämään kantajan tavaramerkkien arvostusta, vetovoimaa, mainetta ja tunnettuutta.
Bunge Finland Oy (vastaaja) vaati, että MaO hylkää kantajan hakemuksen. Sana ”riini” oli muodostunut yleissanaksi, jolla kuvailtiin kyseisiä rasvaseoksia. Vastaaja oli käyttänyt sanaa riini täysin tavanomaisella ja yleiskielen mukaisella tavalla sen kuvailevassa merkityksessä. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustuvassa oikeudenkäynnissä ei voitu vastaajan mukaan ratkaista, oliko kantajalla oikeus tavaramerkkiin RIINI vai ei. Koska kantajalla ei ollut yksinoikeutta kiistanalaiseen sanaan, kysymys ei voinut olla norkkimisesta.
MaO:n mukaan tässä asiassa arvioitavana oli vastaajan markkinointi kokonaisuutena, ei pelkästään tavaramerkkioikeudellisin perustein arvioitava tavaramerkkioikeutta koskeva riita-asia. MaO totesi korkeimman oikeuden tapaukseen 2004:4 viitaten, että tavaramerkkioikeudelliset seikat olivat huomioon otettavina ainoastaan esikysymyksen luonteisesti.
MaO totesi asiassa annetun selvityksen (mm. markkinointitutkimukset) osoittavan, että tavaramerkki OIVARIINI oli ollut vuonna 2012 ja oli edelleen laajalti tunnettu tavaramerkki.
MaO:n mukaan keskivertokuluttaja oli toukokuussa 2012 ymmärtänyt sanan ”riini” viittaavan voikasvirasvalevitteisiin ja ilmaisevan niiden levittyvyyttä. Vastaajan mainokset olivat eronneet selvästi kantajan mainoksista. MaO katsoi, että vastaaja ei ollut, sen markkinointia kokonaisuutena arvioiden, käyttämällä tunnusta KEIJURIINI tai sanaa ”riini” luonut mielikuvaa kantajan tunnetuista tavaramerkeistä OIVARIINI tai VOIMARIINI taikka mielleyhtymää näihin. Vastaaja ei siten ollut oikeudettomasti käyttänyt hyväkseen kantajan tavaramerkkeihin liittyvää mainetta ja tunnettuutta.
MaO hylkäsi hakemuksen.
(MO)