-verkkolehtiMAO:n käsiteltävänä olevassa asiassa oli kysymys SopMenL 6 §:n mukaisen kiellon määräämisestä. Julkisten ja hyvinvointialojen työttömyyskassa, Kuljetusalan Työttömyyskassa, Metallityöväen Työttömyyskassa, Paperityöväen Työttömyyskassa, Posti- ja Logistiikka-Alan Työttömyyskassa, Puualojen työttömyyskassa, Suomen Elintarviketyöläisten Työttömyyskassa, Sähköalojen Työttömyyskassa ja Teollisuusalojen työttömyyskassa (jäljempänä hakijakassat) vaativat MAO:tta kieltämään Yleistä työttömyyskassa YTK:ta 150 000 euron sakon uhalla käyttämästä markkinoinnissaan vertailua ja ilmaisuja, jotka hakijakassojen mielestä olivat SopMenL:n 2 ja 2 a §:n vastaisesti totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia. Lisäksi hakijakassat vaativat, että MAO velvoittaa YTK:n omalla kustannuksellaan julkaisemaan MAO:n päätöksen joko HS:ssa tai Kauppalehdessä.
Yleinen työttömyyskassa YTK vaati ensisijaisesti, että MAO jättää hakijakassojen hakemuksen tutkimatta. Tutkimatta jättämisen perusteeksi YTK vetosi siihen, että se ei ole SopMenL:n tarkoittama elinkeinonharjoittaja, johon kieltovaatimus voitaisiin kohdistaa. Hakemus oli jätettävä tutkimatta myös siksi, että työttömyyskassojen toimintaa valvovat viranomaiset olivat jo arvioineet YTK:n markkinoinnin hyväksyttävyyttä. Toissijaisesti hakijakassojen hakemus oli YTK:n mukaan hylättävä, koska sen markkinointi ei ollut totuudenvastaista eikä harhaanjohtavaa, joten siitä ei aiheutunut kantajille vahinkoa.
Ensimmäiseksi MAO otti ratkaisussaan kantaa siihen, oliko YTK SopMenL:ssa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja, johon 6 §:n mukainen kielto voidaan kohdistaa. Kyseisessä laissa ei ole määritelty elinkeinonharjoittajan käsitettä. MAO katsoi, että elinkeinonharjoittaja tulee SopMenL:n osalta määritellä yhteneväisesti kuluttajansuojaoikeuden kanssa. KSL:ssa elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan yksityisten lisäksi myös julkisia oikeushenkilöitä, jotka taloudellista hyötyä saadakseen tarjoavat kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan. Asian käsittelyssä kävi ilmi, että työttömyyskassat kilpailevat keskenään jäsenhankinnoista, minkä lisäksi laki edellyttää työttömyyskassoilta voiton tavoittelemista. Näin ollen MAO katsoi, että YTK on SopMenL:n tarkoittamassa mielessä elinkeinonharjoittaja.
MAO katsoi, ettei valvontaviranomaisten aikaisemmin suorittama osittainen arviointi YTK:n markkinoinnin hyväksyttävyydestä muodostanut estettä asian käsittelylle MAO:ssa SopMenL:n perusteella. Asiaa ei YTK:n vaatimalla tavalla voitu jättää tutkimatta.
Seuraavaksi MAO otti kantaa YTK:n markkinoinnin väitettyyn totuudenvastaisuuteen tai harhaanjohtavuuteen. MAO hylkäsi hakijakassojen kieltovaatimukset kaikkien paitsi yhden riidan kohteena olevan mainosvideon osalta, koska näissä videoissa ei ollut käytetty vertailevia ilmaisuja. Vain yhdessä riidan kohteena olevassa mainosvideossa oli MAO:n mielestä kyse vertailevasta markkinoinnista, koska siinä käytetyistä työttömyysturvan hintaa koskevista ilmaisuista voitiin epäsuorasti tunnistaa YTK:n kilpailijat tai niiden markkinoimat hyödykkeet. Keskivertopalkansaajalle saattoi kyseisen mainosvideon perusteella syntyä mielikuva siitä, että YTK oli hinnaltaan halvin työttömyyskassa. Tämä väite ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, ja näin ollen mainosvideo oli harhaanjohtava.
MAO ei kuitenkaan voinut hyväksyä hakijakassojen esittämiä kieltovaatimuksia myöskään harhaanjohtavan videon osalta, koska kyseiset kieltovaatimukset oli esitetty niin laajasti, että niiden hyväksyminen olisi johtanut siihen, ettei YTK olisi voinut markkinoinnissaan käyttää hintavertailua huolimatta siitä, miten sen markkinointi olisi käytännössä toteutettu. Koska hakijakassoille oli oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa huomautettu kieltovaatimusten sisällöstä, MAO päätyi hylkäämään kantajien kieltovaatimukset myös harhaanjohtavaksi katsotun videon osalta.
Lisäksi MAO hylkäsi hakijakassojen kieltovaatimuksen YTK:n verkkosivuillaan käyttämien ilmaisujen osalta, koska nämä eivät olleet vertailevia tai johtaneet keskivertopalkansaajia harhaan.
Tuomioistuin hylkäsi hakijakassojen hakemuksen kokonaisuudessaan.
(MM)