-verkkolehtiA vaati, että MAO määrää B:lle SopMenL 7 §:n mukaisen väliaikaisen kiellon käyttää sen markkinoinnissa toiminimeä ”Taxi på Åland”. A oli yksityinen elinkeinonharjoittaja, joka harjoitti Ahvenanmaalla taksiliikennetoimintaa rekisteröidyllä ja väitetysti vakiintuneella toiminimellä ”Ålands Taxi”. B puolestaan markkinoi internetsivuillaan omaa taksiliikennetoimintaansa tunnusmerkillä ”Taxi på Åland”. A:n mukaan B:n markkinointi oli harhaanjohtavaa ja vahingoitti A:n liiketoimintaa. B:n markkinointi sai kuluttajissa aikaan vaikutelman A:n ja B:n välisestä yhteistyöstä.
B vaati, että MAO ensisijaisesti jättää tutkimatta ja toissijaisesti hylkää A:n vaatimuksen. Sen mukaan A:n vaatimus oli selvästi perusteeton. B:n käyttämä ilmaisu ei mitenkään voinut olla sekoitettavissa A:n toiminimeen, vaan ilmaisun tarkoitus oli ainoastaan kuvata B:n harjoittaman liiketoiminnan toimialaa. A:n vaatimus oli joka tapauksessa perusteeton, koska internetsivuja, joilla tunnusmerkkiä ”Taxi på Åland” oli käytetty, ei enää ollut olemassa, eikä A edes ollut väittänyt, että B olisi käyttänyt riidanalaista ilmaisua myös jossain muualla.
MAO totesi, ettei asiassa ollut perusteita jättää A:n vaatimusta tutkimatta. SopMenL:ssa ei säädetä perusteista, joiden nojalla lain 7 §:n mukainen väliaikainen kielto voidaan määrätä. MAO viittasikin ratkaisunsa perusteluissa aikaisemman SopMenL:n (1061/1978) esitöihin, joiden mukaan väliaikainen kielto tulee määrätä lähinnä sellaisissa tapauksissa, joissa on todennäköistä, että väitetty totuudenvastainen ja harhaanjohtava menettely tullaan vähintään samassa laajuudessa kieltämään myös asian lopullisessa ratkaisussa. Lisäksi KKO:n ratkaisukäytännön mukaan väliaikaista kieltoa määrättäessä tulee ottaa huomioon asian laatu ja kiireellisyys sekä kiellon määräämisen tai määräämättä jättämisen vaikutukset sekä asian osapuoliin että kuluttajiin.
MAO katsoi, että ilmaisun ”Taxi på Åland” mahdollinen sekoitettavuus A:n toiminimeen ei automaattisesti tarkoittanut, että B:n markkinointi olisi ollut harhaanjohtavaa. Ottaen huomioon käsillä olevan prosessin summaarisuus sekä B:n ilmoitus siitä, ettei markkinoinnissa käytettyjä internetsivuja enää ollut olemassa, MAO totesi, että väliaikaisen kiellon määräämiselle ei ollut perusteita.
Tuomioistuin hylkäsi A:n vaatimuksen.
(MM)