-verkkolehtiVolkswagen AG vaati MAO:a vahvistamaan, että vastaaja vannetukku.fi Oy loukkaa Volkswagen AG:n kansainvälisen mallirekisteröinnin mukaista mallia ja kieltämään vastaajaa jatkamasta loukkausta maahantuomalla, varastoimalla, maasta viemällä, käyttämällä, tarjoamalla, markkinoimalla ja myymällä Fit for Vw Reperbahn –vanteita, jotka olivat identtisiä Volkswagenin mallin kanssa. Lisäksi kantaja vaati, että MAO velvoittaa vannetukku.fi Oy:n suorittamaan Volkswagen AG:lle kohtuullisena korvauksena mallin käyttämisestä ja vahingonkorvausta kantajalle aiheutuneesta mainehaitasta ja goodwill-arvon menetyksestä.
Vannetukku.fi Oy myönsi kanteen mallioikeuden loukkauksen ja kohtuullista korvausta mallin käyttämisestä koskevan vaatimuksen osalta, mutta vaati, että kanne hylätään muilta osin. Vastaaja vetosi siihen, että vastaaja oli oma-aloitteisesti lopettanut vanteiden myynnin sekä tuhonnut varastossa jäljellä olleet kaksi vannetta saatuaan tietää Volkswagenin vaatimuksesta.
MAO totesi, kanne on hyväksyttävä kohtuullista korvausta mallin käyttämisestä koskevan vaatimuksen osalta myöntämisen perusteella. Kysymys mallioikeuden loukkauksesta ei ollut myöskään riitainen, joten MAO:n mukaan asiassa oli tarvetta lausua vain niistä kiistämisperusteista, joihin vannetukku.fi Oy vetosi.
Yhteisömalliasetuksen 89 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan, jos tuomioistuin havaitsee loukkauskannetta käsitellessään, että vastaaja on loukannut tai uhannut loukata yhteisömallia, se antaa vastaajaan kohdistuvan kieltomääräyksen jatkaa toimia, jollei ole erityistä syytä pidättyä kieltomääräyksen antamisesta. MAO huomautti, että kieltomääräyksen antamisen edellytyksiä arvioitaessa oli otettava huomioon, että nyt kysymyksessä olevaan asiaan liittyen MAO oli antamallaan turvaamistoimipäätöksellä kieltänyt vannetukku.fi Oy:tä sakon uhalla muun muassa käyttämästä vannemallia. Vannetukku.fi Oy oli turvaamistoimiasiaa käsiteltäessä kiistänyt mallioikeuden loukkauksen ja vasta nyt pääasian valmistelun aikana vastaaja oli todennut loukkauksen olevan riidaton. MAO katsoi, ettei asiassa ollut erityistä syytä pidättyä kieltomääräyksen antamisesta ja kielsi jatkamasta mallioikeuden loukkausta. MAO huomautti, että se, että loukkaus oli lakannut turvaamistoimipäätöksellä määrätyn kiellon jälkeen, ei ole syy olla hyväksymättä loukkausta koskevaa vahvistusvaatimusta.
Mallioikeuslain 36 §:n 1 momentin mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta loukkaa mallioikeutta, on velvollinen suorittamaan kohtuullisen korvauksen mallin käyttämisestä sekä korvauksen muusta vahingosta, jonka loukkaus on aiheuttanut. Mallioikeuslain esitöiden mukaan sikäli kuin asianomistaja voi näyttää kärsineensä mallioikeuden loukkauksen johdosta muutakin vahinkoa, esimerkiksi myynnin vähentymisestä sen johdosta, ettei tuotantovälineitä ole voitu mallioikeuden loukkauksen vuoksi käyttää, on myös tämä vahinko korvattava.
MAO:n mukaan myynnin menetyksen osalta Volkswagen AG ei ollut esittänyt, että tällaista menetystä oli varmasti tapahtunut, eikä se ollut esittänyt asiasta mitään näyttöä, vaan oli ainoastaan pitänyt menetystä mahdollisena. MAO katsoi, ettei asiassa ollut näytetty Volkswagenille aiheutuneen mallioikeuslain 36 §:n 1 momentissa tarkoitettua muuta vahinkoa, joten vahingonkorvausta koskeva vaatimus oli hylättävä.
(AH)