-verkkolehtiTapauksessa oli kyse tekijänoikeusriidasta, joka koski B:n käsikirjoittaman ja ohjaaman Toivon tuolla puolen -elokuvan lavastusta. Kyseessä olevan elokuvan lopputeksteissä lavastajiksi oli merkitty kolme henkilöä, joista yksi oli kantaja A. Kaksi muuta olivat elokuvan rekvisitöörinä toiminut D sekä lavasterakentaja C. A vaati, että markkinaoikeus vahvistaisi hänet elokuvan ainoaksi lavastajaksi. Lisäksi A vaati hävitettäväksi elokuvan fyysiset kopiot, joissa lavastajiksi oli merkitty hänen lisäkseen myös D ja C.
A vaati lisäksi tuotantoyhtiö Sputnik Oy:ltä korvauksia tekijänoikeuden loukkaamisesta. A vaati toissijaisesti, että markkinaoikeus velvoittaisi Sputnik Oy:n suorittamaan hänelle 25.000 euroa perusteettoman edun palautuksena.
Sputnik Oy kiisti A:n vaatimukset vedoten siihen, että työsopimuksessa oli sen mukaan sovittu A:n tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitettujen taloudellisten oikeuksien luovuttamisesta Sputnik Oy:lle. Lisäksi Sputnik Oy vetosi siihen, ettei ensisijaisesti A:lle tai kenellekään muulle ollut syntynyt yksinomaista tekijänoikeutta elokuvan lavastukseen.
Työsopimuksen mukaan A oli palkattu elokuvan lavastajaksi ja hänen vastuullaan oli ollut lavastussuunnitelman luominen ja lavastustyön johtaminen sen osalta, mikä on tapana. Vastaavasti D oli palkattu rekvisitööriksi ja C lavasterakentajaksi. Elokuvan lopputeksteissä oli kohdassa lavastus mainittu D, C ja A, tässä järjestyksessä.
Markkinaoikeuden mukaan asiassa oli ensi sijassa kysymys tekijänoikeudesta elokuvaan liittyvään ja siitä väitetysti erotettavissa olevaan itsenäiseen lavastusteokseen. Kysymys elokuvan lopputekstien virheellisyydestä oli markkinaoikeuden mukaan merkityksellinen vain, jos elokuvasta voidaan erottaa itsenäinen lavastusteos.
Markkinaoikeus katsoi, että lavastuksella oli kanteessa tarkoitettu elokuvan taustaa, jota vasten näyttelijöiden suoritukset näkyvät erityisesti silloin, kun tämä maisema ja esineistö on edellyttänyt olennaisia toimenpiteitä. Elokuvassa näkyvään yleiseen visuaaliseen ilmeeseen olivat puolestaan vaikuttaneet myös esimerkiksi puvustus, valaistus ja kuvaus.
Todistelusta ilmeni, että A oli lavasterakentajien ja maalareiden työtä johtaen toteuttanut kohtausten lavastamisen. Lavasterakentaja ja lavastemaalari kertoivat nähneensä lavasteiden rakennusvaiheen aikana B:tä korkeintaan satunnaisesti. Esitetyn todistelun perusteella A ja B olivat lisäksi käyneet läpi kuvauspaikkoja ennen kuvausten alkamista, jolloin B oli muun ohella pyytänyt muutoksia tehtäviksi tai todennut kohteen olevan hyvä. Kun A oli muissa tehtävissä kuvauspäivinä, tarpeelliseksi havaittuja muutoksia olivat B:n ohjeistamina toteuttaneet lähinnä D ja C.
Markkinaoikeus piti mahdollisena, lavasteisiin tehdyistä muutoksista huolimatta, että A:n toteuttamaan lavastukseen saattoi liittyä tekijänoikeudellisesti merkityksellistä luomistyötä.
Markkinaoikeus totesi, että lavastus oli syntynyt useiden henkilöiden eri vaiheissa tapahtuneen vuorovaikutuksen seurauksena, mutta ettei kyseistä elokuvaa voida pitää lavastuksen osalta yhteenliitettynä teoksena. Vaikka lavastukseen liittyisi merkittävääkin henkistä luomistyötä, ei siitä kuitenkaan sellaisenaan ja välttämättä seuraa, että elokuvan lavastus olisi elokuvasta erotettavissa oleva itsenäinen teos. Markkinaoikeus katsoi, että lavastus oli keskeinen osa käsillä olevaa elokuvaa eikä elokuvasta ollut erotettavissa kanteessa tarkoitettua itsenäistä ja omaperäistä lavastusteosta. Elokuvan lopputekstien väitettyä virheellisyyttä ei tämän seurauksena ollut tarpeen arvioida. Näin ollen ensisijaiset vaatimukset oli hylättävä.
A:n toissijaisen vaatimuksen mukaan Sputnik Oy oli hyötynyt perusteettomasti hänen kustannuksellaan maksamalla hänelle oikeuksien luovutuksesta olennaisesti vähäarvoisemman vastasuorituksen kuin hän olisi edellyttänyt, mikäli hän olisi ollut tietoinen, ettei häntä tulla kreditoimaan lavastusteoksen yksinomaisena tekijänä.
Markkinaoikeus totesi, että vaatimuksessa ja sen tueksi esitetyissä perusteissa oli pikemminkin kysymys työsopimuksessa sovittujen suoritusten uudelleenarvioinnista tai oikeustoimen pätemättömyydestä tai kohtuullistamisesta kuin yleisestä perusteettoman edun palautuksesta. Markkinaoikeus katsoi, ettei ollut ensinnäkään tehtävissä johtopäätöstä, että työsopimusta olisi pidettävä rauenneena tai pätemättömänä taikka että sen kohtuullistamiselle olisi edellytyksiä. Myöskään sitä, että Sputnik Oy:lle olisi syntynyt perusteetonta etua ei ollut todistettu. Markkinaoikeus hylkäsi kanteen tältäkin osin ja velvoitti A:n korvaamaan Sputnik Oy:n oikeudenkäyntikulut ja asianosaiskulut viivästyskorkoineen.
(EH)