-verkkolehtiMarkkinaoikeuden ratkaisussa oli kyse yhteisömallien ja tekijänoikeuden loukkauksen arvioinnista sekä yhteisömallin mitätöintiä koskevan vastakanteen käsittelystä.
Tapauksessa TSG Associates LLP (TSG) vaati markkinaoikeutta (MAO) vahvistamaan, että Sharkmed Oy loukkaa TSG:n yhteisömalleja 000890801-0002 ja 002679142-0001 (ensimmäinen ja jälkimmäinen yhteisömalli) valmistamalla, tarjoamalla sekä saattamalla markkinoille Sharkmed-potilasluokittelukortin sekä loukkaa TSG:n SmartTag-potilasluokittelukortin tekijänoikeuksia valmistamalla ja saattamalla Sharkmed-potilasluokittelukortin yleisön saataville. Lisäksi TSG vaati, että MAO kieltää Sharkmedia jatkamasta yhteisönmallien ja tekijänoikeuden loukkausta, määrää Sharkmedin hävittämään TSG:n oikeuksia loukkaavat potilasluokittelukortit sekä velvoittaa Sharkmedin maksamaan TSG:lle hyvitystä ja vahingonkorvausta malli- ja tekijänoikeuksien loukkauksesta.
TSG esitti, että Sharkmedin potilasluokittelukortti on yleisvaikutelmaltaan samanlainen kuin TSG:n potilasluokittelukortit, jonka vuoksi osapuolten potilasluokittelukortit ovat välittömästi yhdistettävissä ja sekoitettavissa toisiinsa. Lisäksi TSG väitti, että Sharkmedin potilasluokittelukortti loukkaa TSG:n tekijänoikeuksia, sillä Sharkmedin potilasluokittelukortti on jäljitelmä, joka eroaa TSG:n korteista ainoastaan epäolennaisilta osin. Sharkmed kiisti TSG:n yhteisömallien ja tekijänoikeuden loukkauksen ja vaati vastakanteella, että MAO julistaa TSG:n yhteisömallirekisteröinnit mitättömiksi, sillä ne eivät täytä yhteisömalliasetuksen uutuus- ja yksilöllisyysvaatimuksia.
Asiassa MAO arvioi ensin, tuliko TSG:n yhteisömallit julistaa mitättömiksi vastakanteessa esitetyin perustein. Yhteisömalliasetuksen mukaan malli voidaan suojata yhteisömallilla ainoastaan, jos se on uusi ja yksilöllinen.
MAO arvioi ensimmäisen yhteisömallin uutuutta ja yhteisöllisyyttä suhteessa Sharkmedin esittämiin todisteisiin TSG:n aikaisemmasta SmartTag-potilasluokittelukortista. Koska TSG:n potilasluokittelukortti ei käynyt kokonaisuudessaan ilmi Sharkmedin esittämistä todisteista, MAO totesi, ettei asiassa ollut mahdollista tehdä luotettavia päätelmiä siitä, millainen SmartTag-kortti on kokonaisuudessaan. Esitetyistä todisteista oli kuitenkin nähtävissä, että SmartTag-potilasluokittelukortin osiot erosivat asettelultaan ja tekstiosuudeltaan TSG:n ensimmäisestä yhteisömallista. Vaikka täydellinen vertailu ei ollut mahdollista, MAO katsoi, että ensimmäinen yhteisömalli oli uusi, sillä se erosi TSG:n SmartTag-kortista muutoinkin kuin vain epäolennaisilta yksityiskohdilta.
Yhteisömallin yksilöllisyyttä koskevassa arvioinnissa MAO nosti esille, että mallin luojan vapautta rajoittivat esillä olevassa asiassa ainoastaan potilaan hoidon kiireellisyyttä osoittavat eri väriset osat, punainen, keltainen, vihreä, sininen, valkoinen ja musta sekä värejä täydentävät numerot 1, 2, 3, 4 ja sanat ”odottava” ja ”kuollut”. Vaikka edellä mainitut piirteet määräytyivät MAO:n mukaan pääosin mallin teknisen käyttötarkoituksen mukaan, ne jättivät mallin luojalle kuitenkin siinä määrin valinnan vapautta, että niitä koskevat erot oli mahdollista ottaa huomioon mallin yksilöllisyyttä koskevassa arvioinnissa. Ottaen huomioon erot numeroiden ja tekstiosioiden asemoinnissa ja ulkoasussa, MAO katsoi, että asiantunteva käyttäjä sai ensimmäisestä yhteisömallista erilaisen yleisvaikutelman kuin SmartTag-potilasluokittelukortista.
Jälkimmäisen yhteisömallin osalta MAO arvioi, muodostiko TSG:n ensimmäinen yhteisömalli esteen jälkimmäisen yhteisömallin uutuudelle ja yksilöllisyydelle. Arvioinnissa MAO nosti esille, että mallioikeusjärjestelmän tavoitteena on kannustaa uutta muotoilua eikä sen tulisi siten estää mallioikeuden suojaaman tuotteen edelleen kehittelyä. Täten pienetkin muutokset voivat saada suojaa, jos niillä on tuotekehittelyn kannalta keskeinen merkitys. MAO katsoi, että jälkimmäisen mallin sisältyvä vaaleanharmaa taustavari ja ihmisvartalon ympärillä olevat pienikokoiset prosenttiluvut olivat epäolennaisia yksityiskohtia. Sen sijaan jälkimmäiseen malliin lisätyt suurikokoiset kirjaimet sekä numeroita sisältävien osien alle lisätyt tekstiosuudet eivät olleet MAO:n mukaan niin huomaamattomia, että niitä olisi voitu pitää epäolennaisina yksityiskohtina.
Edelleen MAO katsoi, että vaikka jälkimmäiseen yhteisömalliin tehdyt muutokset olivat sinänsä mallin luojan vapauden piirissä, mallin ulkomuotoon oli tehty vain vähäisiä, yksityiskohtia koskevia muutoksia. Näin ollen MAO katsoi, ettei asiantunteva käyttäjä saanut jälkimmäisestä yhteisömallista aikaisemmasta yhteisömallista poikkeavaa yleisvaikutelmaa. Koska yhteisömalli ei täyttänyt yksilöllisyysvaatimusta, MAO julisti yhteisömallin mitättömäksi ja hylkäsi sitä koskevat väitteet yhteisömallin loukkauksesta.
Yhteisömalliasetuksen mukaan yhteisömallin suojan piiriin kuuluvat kaikki mallit, joista asiantunteva käyttäjä ei saa erilaista yleisvaikutelmaa. Ottaen huomioon mallin luojan melko laaja vapaus potilasluokittelukortin suunnittelussa, MAO katsoi, etteivät vähäiset erot korttien kuvituksessa, kuvioinnissa ja värityksessä riittäneet muodostamaan asiantuntevalle käyttäjälle erilaista yleisvaikutelmaa korteista. Sillä, että korttien tietosivut olivat eri järjestyksessä ja korttien ääriviivat olivat toisistaan poikkeavat, ei ollut MAO:n mukaan vaikutusta korteista syntyvään yleisvaikutelmaan. Myöskään ulkomuotoon vaikuttamattomilla seikoilla, kuten tekstin asiasisällöllä ei ollut merkitystä. Edellä esitetyin perustein MAO katsoi, että Sharkmedin potilasluokittelukortti kuului tarkastelun kohteena olevan yhteisömallin suojan piiriin ja sen saattaminen markkinoille loukkasi TSG:n yhteisömalliin perustuvia yksinoikeuksia.
Yhteisömallia koskevien väitteiden lisäksi asiassa oli kyse siitä, oliko TSG:llä tekijänoikeus edellä mainittuihin potilasluokittelukortteihin, ja oliko Sharkmed loukannut TSG:n tekijänoikeuksia saattamalla Sharkmed-potilasluokittelukortin yleisön saataviin. Asiassa esitetyn todistelun perusteella MAO totesi, että potilasluokittelukortteja on mahdollista toteuttaa useilla eri tavoilla siitä huolimatta, että potilasluokittelukortteihin sisältyy vakiintuneita elementtejä. Myös potilasluokittelukortteihin valittavien tietokenttien sisällöt voivat heijastaa tekijän luovia valintoja.
Edelleen MAO katsoi, ettei asiassa esitetystä todistelusta käynyt ilmi, että korttien käyttötarkoitus olisi rajannut tekijän vapautta tehdä luovia valintoja tai sitä miten eri tietokentät asemoidaan potilasluokittelukortissa ja miten niiden sisältö on esitetty. Myöskään potilasluokittelukortin tekoa ohjaavat seikat, kuten kortin selkeys ja käytettävyys, eivät MAO:n mukaan poistaneet tai olennaisesti vähentäneet värien, grafiikan tai asettelun merkitystä potilasluokittelukorttien suunnittelussa. Ottaen huomioon potilasluokittelukorttien visuaaliset elementit ja asettelu MAO katsoi, että TSG:n potilasluokittelukortit olivat siinä määrin itsenäisiä ja omaperäisiä, että ne ilmentivät tekijänsä vapaita ja luovia valintoja ja ylittivät tekijänoikeussuojalta vaadittavan teoskynnyksen. Koska Sharkmedin potilasluokittelukortti erosi TSG:n korteista pääosin ääriviivojen muodostaman ulkoasun ja yksittäisten sivujen asettelun suhteen, MAO katsoi, että Sharkmedin potilasluokittelukortissa oli kyse tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitetusta muunnelmasta, jonka saattaminen yleisön saataviin loukkasi TSG:n tekijänoikeuksia.
Asiassa esitetyin perustein MAO vahvisti Sharkmedin loukanneen TSG:n ensimmäistä yhteisömallia sekä potilasluokittelukortteihin kohdistuvia tekijänoikeuksia. MAO kielsi Sharkmedia jatkamasta loukkaavaa menettelyä ja määräsi yhteisömallia ja tekijänoikeuksia loukkaavat potilasluokittelukortit hävitettäviksi. Lisäksi MAO julisti TSG:n jälkimmäisen yhteisömallin mitättömäksi.
MAO velvoitti Sharkmedin maksamaan TSG:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.
(NN)