-verkkolehtiAsiassa oli kyse siitä, että valittaja A ei ollut uudistanut verkkotunnustaan ja vastaaja oli merkinnyt tunnuksen nimiinsä. Viestintävirasto ei ollut hyväksynyt A:n vaatimusta verkkotunnuksen merkitsemisestä valittajan käyttöön. Markkinaoikeudessa valittaja vaati päätöksen hylkäämistä ja vetosi siihen, että verkkotunnus X.fi oli aiemmin ollut hänen henkilökohtaisessa ja perheensä sekä yritystoimintansa käytössä ja verkkotunnus oli jäänyt erehdyksessä uudistamatta. Verkkotunnuksen poistuminen edellä todetusta käytöstä oli valittajan mukaan aiheuttanut ja aiheuttaa vahinkoa ja haittaa.
Markkinaoikeus totesi, että asiassa ei oltu esitetty eikä ollut muutoinkaan ilmennyt, että valittajan viittamassa verkkotunnuksen poistamisessa ja merkitsemisessä myöhemmin B:n käyttöön olisi toimittu sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 169 §:n 2 ja 5 momentissa vastaisesti. Asiassa oli siten kysymys siitä, oliko verkkotunnus sen merkitsemishetkellä lain 166 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla vastannut tai muistuttanut valittajan suojattua nimeä tai merkkiä.
Markkinaoikeus viittasi verkkotunnuslain esitöihin ja KHO:n antamaan päätökseen taltionumero 2728, joista ilmeni periaate, jonka mukaan verkkotunnuksen poistaminen käsillä olevalla perusteella on tarkoitettu sovellettavaksi ilmeisen selvissä tapauksissa. Ratkaisussa KHO 2006:41 oli myös todettu, että Viestintäviraston toimivallan on katsottava rajoittuvan tapauksiin, joissa on ilmeisen selvää, että peruutettavaksi vaadittu verkkotunnus oikeudettomasti perustuu peruuttamista vaatineen suojattuun nimeen tai tunnukseen.
Markkinaoikeuden mukaan valittajalla ei ollut verkkotunnuksen merkitsemishetkellä verkkotunnusta vastaavaa rekisteröityä suojattua nimeä tai merkkiä. Markkinaoikeus korosti, että pelkkä sukunimi ei ole sellaisenaan laissa tarkoitettu suojattu nimi. Myöskään mitään verkkotunnusta muistuttavaa rekisteröityä suojattua nimeä tai merkkiä ei oltu esitetty tai tullut ilmi. Markkinaoikeus katsoikin valittajan perustaneen vaatimuksensa lähinnä siihen, että nimi X tai X.fi olisi verkkotunnuksena, tavaramerkkinä taikka toiminimenä vakiintunut.
Markkinaoikeus totesi, että sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa suojatulla nimellä tai merkillä on tarkoitettu muun ohella toiminimilaissa tarkoitettua vakiintunutta nimeä tai toissijaista tunnusta taikka tavaramerkkilaissa tarkoitettua vakiinnutettua tavaramerkkiä. Verkkotunnuksen aiempi ”vakiintunutkaan” käyttö ei siten ole sellaisenaan sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa tarkoitettu peruste verkkotunnuksen poistamiselle.
Markkinaoikeus totesi vielä, että toiminimen, toissijaisen tunnuksen tai tavaramerkin vakiintumisen tulisi olla siitä mahdollisesti esitettävän näytön perusteella sellaisella tavalla ilmeisen selvää, ettei sen toteaminen edellyttäisi Viestintävirastolta ja siten myöskään tässä valitusasiassa markkinaoikeudelta sen laatuista tunnusmerkkioikeudellista arviointia, joka oli käsiteltävissä vain riita-asiassa. Tässä tapauksessa markkinaoikeuden mukaan näyttöä valittajan toteamasta vakiintumisesta ei oltu esitetty, eikä verkkotunnuksen voitu siten katsoa myöskään vastaavan tai muistuttavan mitään valittajan vakiinnutettua suojattua nimeä tai merkkiä.
Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoi, että asiassa ei ollut perusteita verkkotunnuksen merkitsemiselle valittajan käyttöön. Markkinaoikeus hylkäsi valituksen.
(EH)