-verkkolehtiMarkkinaoikeuden ratkaisussa oli kyse asiakirjojen esittämisvelvollisuuden arvioinnista.
Purac Biochem B.V (jäljempänä Purac) vaati markkinaoikeutta määräämään Arctic Biomaterials Oy:n (jäljempänä Arctic) ja A:n tuomaan markkinaoikeuteen eurooppapatentin loukkauksen arvioinnin kannalta merkityksellisiä asiakirjoja. Arctic ja A vaativat, että MAO hylkää Puracin vaatimukset, sillä luovutettavaksi vaadituissa asiakirjoissa on kyse Articin ja A:n liikesalaisuuksista eikä perusteita liikesalaisuuden murtamiseksi ole käsillä.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen, jos asiakirjalla voi olla merkitystä näyttönä.
Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaan esittämisvaatimuksen kohteena olevien asiakirjojen tulee olla riittävän yksilöityjä, asiakirjoilla tulee olla merkitystä näyttönä pääasiassa ja asiakirjojen tulee olla vastapuolen hallussa. Lisäksi arvioinnissa tulee ottaa huomioon mahdollisten liikesalaisuuksien merkitys esittämisvelvollisuuden kannalta.
Esitetty näyttö huomioon ottaen MAO katsoi, että Arctican hallussa olevien asiakirjojen sisältämillä tiedoilla on huomattava salassapitointressi suhteessa Puraciin, jota on pidettävä Arctican kilpailijana. Asiakirjojen määrääminen salassapidettäväksi ei kuitenkaan tehokkaasti suojaisi Articin salassapitointressejä, sillä Puracilla olisi asianosaisena oikeus saada tieto asiakirjoista salassapitomääräyksen estämättä.
Vaikka esittämisvaatimusten kohteena olevilla asiakirjoilla olisi sinänsä voinut olla merkitystä todisteena, MAO:n mukaan asiassa oli annettava suurempi painoarvo sille, että asiakirjojen määräminen tuotavaksi markkinaoikeuteen merkitsisi liikesalaisuuksien paljastumista Arctican kilpailijalle. Koska asiassa ei ollut käsillä sellaisia erittäin painavia syitä, joiden perusteella liikesalaisuuden suoja olisi voitu murtaa, MAO totesi, ettei Puracin vaatimuksia voida toteuttaa.
Edellä esitetyin perustein MAO hylkäsi Puracin asiakirjan esittämistä koskevat vaatimukset.
(NN)