-verkkolehtiMarkkinaoikeuden (MAO) ratkaisussa oli kyse tavaramerkin erottamiskyvyn arvioinnista.
A (jäljempänä valittaja) vaati MAO:ta kumoamaan valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) päätöksen ja palauttamaan asian PRH:lle uudelleen käsiteltäväksi.
Asiassa valittaja oli suunnitellut pieneläinpyydyksen, josta käytetään nimeä ”KANU”. Nimi oli rekisteröity valittajalle tavaramerkiksi vuonna 2020. PRH oli vuonna 2022 päätöksellään hyväksynyt J Ala-Ikkelä Oy:n hakemuksen tavaramerkin mitätöimisestä. Valittajan mukaan PRH oli katsonut virheellisesti valituksenalaisessa päätöksessään, että tavaramerkin rekisteröinti oli mitätöitävä erottamiskyvyttömyyden vuoksi. Lisäksi valittaja koki olevansa oikeutettu luottamuksensuojaan tavaramerkin rekisteröintipäätöksen osalta ja asiassa tulisi arvioida vain sitä, onko rekisteröinnin jälkeen tapahtunut muutoksia, jotka ovat muuttaneet tavaramerkin luonnetta.
PRH:n mukaan valituksessa ei ilmennyt mitään sellaista, minkä perusteella tavaramerkin voitaisiin katsoa olevan erottamiskykyinen ja antaisi aiheen muuttaa valituksenalaisen päätöksen. J Ala-Ikkelä Oy vaati, että MAO hylkää valituksen ja palauttaa asian PRH:lle uudelleen käsiteltäväksi myös vilpillistä mieltä koskevan mitätöintiperusteen osalta.
MAO totesi ratkaisussaan, että kyseessä olevassa asiassa ei voi vedota luottamuksensuojaan, kun kyse on tavaramerkkilaissa nimenomaisesti säädettyjen tavaramerkin rekisteröinnin ehdottomien hylkäys- ja mitätöintiperusteiden soveltamisesta. Lisäksi MAO totesi, että asiassa ei ollut kysymys valittajan vilpillisen mielen arvioinnista tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekemishetkellä. MAO:n mukaan asiassa oli keskeistä se, oliko tavaramerkki ollut sen rekisteröinnin hakemisajankohtana erottamiskykyinen ja oliko PRH menetellyt lainmukaisesti mitätöidessään tavaramerkin tavaramerkkilain 53 §:n mukaisessa hallinnollisessa menettelyssä.
MAO:n mukaan asiassa esitetyn selvityksen mukaan valittajan kehittämään pyydykseen oli alettu yhdistää sana ”kanu” eri kirjoitusasuissa sen jälkeen, kun pyydyksestä oli ollut julkaisu Metsästäjä-lehdessä vuonna 1989. Toisaalta muutkin tahot olivat sen jälkeen alkaneet käyttää sanaa ”kanu” viitatessaan eri valmistajien ja myyjien häkkiloukkuihin. MAO katsoi, että asiassa ei käy ilmi, että sana ei olisi alunperin ollut erottamiskykyinen. Tavaramerkin rekisteröinnin hakemispäivään mennessä sanaa oli kuitenkin alettu käyttämään yleisesti nimityksenä häkkiloukuista. MAO katsoi tämän perusteella, että tavaramerkki ”KANU” oli sen rekisteröinnin hakemispäivänä 22.10.2020 ollut elinkeinotoiminnassa yleisesti käytetty nimitys hakemuksen luokan 21 kattamista tavaroista ”Eläinten pyydykset”. Tavaramerkkilain 11 §:n 2 momentin mukaan erottamiskykyisenä ei pidetä merkkiä, josta on tullut elinkeinotoiminnassa yleisesti käytetty nimitys tavarasta tai palvelusta.
MAO totesi, että valituksenalaisen päätöksen lopputuloksen muuttamiselle ei ollut perusteita ja hylkäsi valituksen.
(MP)