-verkkolehtiMarkkinaoikeuden (jäljempänä MAO) ratkaisussa oli kyse patentin keksinnöllisyyden arvioinnista.
Asiassa Anstar Oy (jäljempänä kantaja) vaati, että MAO julistaa mitättömäksi Peikko Group Oy:n (jäljempänä vastaaja) patentin numero FI 118817 sekä velvoittaa vastaajan korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 108 119,85 eurolla viivästyskorkoineen. Vaatimuksiaan kantaja perusteli sillä, että riidanalainen patentti sisältää lisättyä materiaalia eli patentin itsenäinen patenttivaatimus 1 sisältää sellaista tietoa, jota ei ilmennyt hakemuksesta. Lisäksi kantajan mukaan patenttia ei voida patenttivaatimuksen 1 tietojen perusteella pitää keksinnöllisenä. Kantajan toissijainen kanneperuste oli se, että patentti on tarkoittanut keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies olisi voinut patentin perusteella käyttää keksintöä.
Vastaaja puolestaan vaati MAO:n hylkäävän kanteen sekä velvoittavan Anstar Oy:n korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 70 826,40 eurolla viivästyskorkoineen. Kanteen hylkäämistä vastaaja perusteli sillä, että patentti ei sisällä lisättyä materiaalia ja että patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö on keksinnöllinen. Lisäksi MAO päätti käsitellä myös Peikko Group Oy:n nostaman patentin loukkausta koskevan riita-asian samassa oikeudenkäyntimenettelyssä.
MAO:n mukaan asiassa oli ensin käsiteltävä sitä, onko hakemukseen lisätty materiaalia ja sen jälkeen arvioitava keksinnöllisyyttä. Patentin patenttivaatimukseen 1 sisältynyttä ilmaisua ”Teräspalkki, joka on sovitettu toimimaan yhdessä betonin kanssa – -” oli patentinhakumenettelyn aikana muutettu siten, että myönnetyssä patentissa sen itsenäinen patenttivaatimus 1 on kuulunut tältä osin ”Reunarakenteena toimiva teräspalkki, joka on sovitettu toimimaan yhdessä betonin kanssa – -”. Tämän johdosta sekä siksi, että perusasiakirjaan sisältynyt ”epäsymmetrinen” -määrite oli jätetty patenttivaatimuksesta 1 pois, oli kantajan mukaan seurannut se, että patentti oli tullut käsittämään lisättyä materiaalia.
MAO katsoi, että ilmaisu ”reunarakenteena toimiva” koski patentin käyttötarkoitusta. Ilmaisu ei MAO:n mukaan johtanut siihen, että patenttivaatimus 1 olisi tullut sisältämään lisättyä materiaalia. Termin ”epäsymmetrinen” osalta MAO katsoi, että termi ei ollut lisämäärite palkin rakenteelle, vaan se luonnehti kyseessä olevaa rakennetta. Myös tämän termin osalta MAO päätyi siihen lopputulokseen, että patenttivaatimusta 1 ei ollut muutettu kantajan esittämän perusteella sellaisella tavalla, että patentti olisi tullut käsittämään sellaista, mikä ei ole ilmennyt perusasiakirjassa. MAO siis katsoi, että asiassa ei ollut kantajan esittämän perusteella perusteita julistaa patenttia mitättömäksi sen johdosta, että patentti käsittäisi sellaista, mikä ei ollut ilmennyt hakemuksesta, kun hakemus oli tehty.
Riidanalaisen patentin keksinnöllisyyttä arvioidessaan MAO totesi, että patentin lähimpänä tunnetun tekniikan tasona oli pidettävä deltapalkkia. Kyseessä oleva patentti koskee reunarakenteena toimivaa teräspalkkia, joka toimii yhdessä betonin kanssa kantavana liittorakenteena. MAO katsoi deltapalkin olevan kehitetty samaan tarkoitukseen kuin patentin mukaisen palkin. Patentin kohteena olevan keksinnön oli tarkoitus muokata deltapalkkia niin, ettei sen käyttö reunarakenteena edellytä lisätyötä asennuksen yhteydessä. Keksinnöllisyyden arvioon vaikutti MAO:n mukaan se, kuinka paljon keksintö poikkesi lähimmästä tunnetusta tekniikan tasosta eli deltapalkista. MAO katsoi patentin joidenkin ominaisuuksien osalta olevan samanlainen kuin deltapalkki sekä totesi, että se ei eronnut olennaisesti deltapalkista piirteiden F ja G osalta, kun huomioitiin myös alan ammattimiehen yleistieto. Tämän johdosta MAO tuli arviossaan siihen lopputulokseen, että patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ei katsottu eroavan olennaisesti lähimmästä tunnetun tekniikan tasosta, joten keksintöä ei voitu pitää keksinnöllisenä tarkasteltavana olevaan tunnettuun tekniikkaan nähden.
MAO hyväksyi Anstar Oy:n kanteen patentin julistamisesta mitättömäksi, koska patentin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintö ei voitu pitää keksinnöllisenä. MAO julisti patentin numero FI 118817 mitättömäksi ja velvoitti Peikko Group Oy:n korvaamaan Anstar Oy:n oikeudenkäyntikulut 85 076,53 eurolla viivästyskorkoineen. Lisäksi MAO hylkäsi Peikko Group Oy:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ja katsoi, että patentin mitätöinnin johdosta ei ollut tarpeen lausua asiassa muista esityistä väitteistä.
(MP)