-verkkolehtiAsiassa oli kyse sen arvioinnista, oliko patentin patenttivaatimusten mukainen keksintö keksinnöllinen siihen nähden, mikä oli tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.
Vacon Oy (jäljempänä kantaja) vaati markkinaoikeutta (MAO) kumoamaan Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) valituksenalaisen päätöksen 11.1.2017 ja kumoamaan patentin numero FI 124495 (jäljempänä myös patentti) kokonaisuudessaan sekä velvoittamaan ABB Schweiz AG:n (jäljempänä vastaaja) korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Kantaja esitti vaatimuksensa perusteeksi, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa olennaisesti siitä, mikä on ollut tunnettua ennen patenttihakemuksen tekemispäivää ja että alan ammattimiehen on katsottava päätyvän patenttivaatimuksen mukaiseen ratkaisuun ilman keksinnöllistä panosta.
Vastaaja vaati MAO:ta hylkäämään valituksen.
Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.
Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, jos patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty.
MAO totesi, että kysymyksessä oleva patentti koostuu menetelmään kohdistuvasta itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1, tietokoneohjelmatuotteeseen kohdistuvasta itsenäisestä patenttivaatimuksesta 8 ja sähkökäyttöön kohdistuvasta itsenäisestä patenttivaatimuksesta 9 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 1–7 ja 10–15. Aiemmin julkaistut viitejulkaisu OD1, OD2 ja OD3 edustavat patenttivaatimuksiin nähden lähintä tekniikan tasoa.
MAO arvioi patenttivaatimusten keksinnöllisyyttä kolmen osaongelman ratkaisuun em. viitejulkaisujen valossa. Arvioituaan osaongelmia erikseen, MAO katsoi, ettei yhdenkään osaongelmien ratkaisuista ole katsottava eroavan olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää. Patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa olennaisesti siitä, mikä on ollut tunnettua ennen patenttihakemuksen tekemispäivää. Vastaavasti myöskään tietokoneohjelmatuotteeseen kohdistuvan itsenäisen patenttivaatimuksen 8 ja sähkökäyttöön kohdistuvan itsenäisen patenttivaatimuksen 9, jotka patenttivaatimukset sisältävät samat tekniset piirteet kuin itsenäinen patenttivaatimus 1, mukaisten keksintöjen ei ole katsottava eroavan olennaisesti tunnetusta tekniikasta. Siten kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä patenttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla keksinnöllisenä eikä siten patentoitavissa olevana.
Oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta MAO totesi, että asian laatu ja tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että lopputuloksesta huolimatta kantaja pitää oikeudenkäyntikulunta vahinkonaan.
MAO katsoi edellä todetuin perustein, että kysymyksessä oleva patenttivaatimusasetelma ei ollut hyväksyttävissä. Siten MAO kumosi PRH:n valituksenalaisen päätöksen 11.1.2017 ja palautti asian PRH:lle patentin kumoamista varten. MAO hylkäsi kantajan esittämän vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.
(PI)