-verkkolehtiTapauksessa Voith Patent GmbH (jäljempänä vastaaja) oli hakenut suomalaista patenttia keksinnölleen nimeltä ”Method and device for starch application”. Patentti- ja rekisterihallitus (jäljempänä PRH) on 31.5.2019 myöntänyt edellä mainitulle keksinnölle patentin numero FI 127948. Valmet Technologies Oy (jäljempänä kantaja) on 28.2.2020 tehnyt PRH:lle väitteen edellä mainittua patenttia vastaan ja vaatinut sen kumoamista kokonaisuudessaan. PRH on 27.10.2021 tekemällään päätöksellä pysyttänyt mainitun patentin voimassa muutetussa muodossa.
Kantaja on vaatinut markkinaoikeudessa (MAO), että MAO kumoaa PRH:n valituksenalaisen päätöksen ja kumoaa patentin numero FI 127948 kokonaisuudessaan, eikä ota asian arvioimisessa huomioon vastaajan 7.9.2022 esittämiä uutta ensisijaista patenttivaatimusasetelmaa ja vaihtoehtoisia patenttivaatimusasetelmia 2–5 ja 7–11 käsiteltäväksi. Lisäksi kantaja on vaatinut, että MAO velvoittaa vastaajan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.
Vastaaja on vaatinut ensisijaisesti, että MAO hylkää kantajan valituksen ja pysyttää patentin voimassa. Toissijaisesti vastaaja on vaatinut, että jos MAO kumoaa PRH:n valituksenalaisen päätöksen, asia palautetaan vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 2–21 osalta PRH:lle uudelleen käsiteltäväksi. Kolmassijaisesti vastaaja on vaatinut, että jos MAO kumoaa PRH:n valituksenalaisen päätöksen, patentti numero FI 127948 pysytetään voimassa jonkin vaihtoehtoisista patenttivaatimusasetelmista 2–21 mukaisessa muodossa. Lisäksi on vaadittu oikeudenkäyntikulujen korvaamista viivästyskorkoineen.
Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnon 28.1.2022 mukaan valituksessa ei ole esitetty sellaista, jonka perusteella valituksenalaista päätöstä tulisi muuttaa.
Asiassa oli kyse siitä, käsittääkö MAO:n tarkasteltavana olevien patenttivaatimusasetelmien patenttivaatimuksissa esitetty keksintö sellaista, joka ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksen perusasiakirjasta. Toiseksi asiassa on kysymys siitä, onko tarkasteltavana olevan patentin selitys niin selvä, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää mainituissa patenttivaatimuksissa esitettyä keksintöä. Kolmanneksi asiassa on kysymys siitä, eroaako patenttivaatimuksissa esitetty keksintö olennaisesti asiassa esitetystä tunnetusta tekniikasta. Tapauksessa oli siten kyse lisätystä materiaalista, selityksen riittävyydestä ja keksinnöllisyydestä.
Siltä osin kun kantaja on vaatinut, ettei markkinaoikeuteen 7.9.2022 saapuneita ensisijaista patenttivaatimusasetelmaa ja vaihtoehtoisia patenttivaatimusasetelmia 2–5 ja 7–11 oteta markkinaoikeuden käsiteltäväksi, MAO viittaa ratkaisukäytäntöön (esim. KHO:2018:101) ja toteaa, että uusien patenttivaatimusten esittäminen on vakiintuneesti ollut sallittua markkinaoikeudessa toimitettavan valituskäsittelyn yhteydessä.
Tapauksessa MAOn tarkasteltavana olevassa ensisijaisessa patenttivaatimusasetelmassa ja vaihtoehtoisissa patenttivaatimusasetelmissa 2–4, 6–10, 12–15 ja 17–20 on itsenäinen menetelmävaatimus 1 ja itsenäinen laitevaatimus 6. Mainituissa patenttivaatimusasetelmissa on lisäksi epäitsenäiset menetelmävaatimukset 2–5 ja epäitsenäiset laitevaatimukset 7–9. Vaihtoehtoisissa patenttivaatimusasetelmissa 5, 11, 16 ja 21 on itsenäinen menetelmävaatimus 1 ja epäitsenäiset menetelmävaatimukset 2–5.
Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman osalta MAO toteaa ensinnäkin, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan perusasiakirjasta on käytävä ilmi piirteiden kokonaisuus. Perusasiakirjan selityksessä esitettyjä toisistaan irrallisia suoritusmuotoja ei ole mahdollista yhdistää, ellei niiden välillä ole esimerkiksi viittausta taikka alan ammattimiehen osoitettaisi muutoin niitä yhdistävän. Ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäinen patenttivaatimus 6 on muodostettu yhdistämällä perusasiakirjan patenttivaatimuksien 7, 8 ja 9 piirteitä, eikä kaikille itsenäisen patenttivaatimuksen 6 piirteille ei perusasiakirjassa ole edellytettyä opastusta. Näin ollen patenttivaatimuksen 6 piirteiden J, K ja L2 yhdistelmä perustuu yksittäisten piirteiden mielivaltaiseen yhdistämiseen, eikä mainittu yhdistelmä siten käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi perusasiakirjasta. Vastaavilla perusteilla myöskään patenttivaatimuksen 1 D, E ja F2 piirteiden yhdistelmä ei käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi perusasiakirjasta. Edellä oleva huomioon ottaen MAO katsoo, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman itsenäiset patenttivaatimukset käsittävät sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksesta sitä tehtäessä. Ensisijainen patenttivaatimusasetelma ei siten ole hyväksyttävissä.
Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 2–5 osalta MAO katsoo, että ensisijaisen patenttivaatimusasetelman tarkastelun yhteydessä esitetyillä perusteilla myös vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 2–5 itsenäiset patenttivaatimukset sisältävät sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksesta sitä tehtäessä. Vaihtoehtoiset patenttivaatimusasetelmat 2–5 eivät siten ole hyväksyttävissä. Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 6 osalta MAO katsoo, että asetelman itsenäiset patenttivaatimukset ovat suoja-alaltaan laajemmat kuin PRH:n hyväksymät itsenäiset patenttivaatimukset. Vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 6 ei siten jo tästä syystä ole hyväksyttävissä.
Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 7 osalta MAO viittaa ensisijaisen patenttivaatimusasetelman yhteydessä lausuttuun ja katsoo, ettei vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 7 itsenäinen patenttivaatimus 6 käsitä sellaista, joka ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksesta sitä tehtäessä. Perusasiakirjan patenttivaatimuksista on löydettävissä tuki sille, että patenttivaatimukset 7, 8 ja 9 voidaan yhdistää, sillä MAO katsoo, että perusasiakirjassa on ollut selkeä kirjoitusvirhe ja patenttivaatimuksessa 8 on ollut tarkoitus viitata patenttivaatimukseen 7.
MAO on tässä yhteydessä arvoinut selityksen riittävyyttä, sillä kantaja on esittänyt, ettei alan ammattimies voi selityksen perusteella käyttää patenttivaatimuksissa esitettyä keksintöä, koska selityksestä ei käy ilmi kaikkia tarvittavia seikkoja. MAO toteaa, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan keksinnön selitys voidaan katsoa riittämättömäksi, jos asiassa esitettyjen todennettavissa olevien seikkojen perusteella on syytä vakavasti epäillä selityksen riittävyyttä. MAO toteaa, että tässä tapauksessa kysymyksessä on standardoitu menetelmä, jonka mukaiset mittaukset voidaan toteuttaa kaupallisesti saatavilla olevilla mittauslaitteilla ja katsoo siten, että tarkasteltavana olevan patentin selitys on niin selvä, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää patenttivaatimuksissa esitettyä keksintöä.
Lisäksi MAO on patenttivaatimusasetelman 7 yhteydessä arvioinut myös keksinnöllisyyttä. MAO toteaa ensinnäkin, että ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että keksinnöllisyyden arvioinnissa käytettävää lähintä tekniikan tasoa edustaa tyypillisesti viitejulkaisu, josta käy ilmi tarkasteltavassa patenttivaatimuksessa esitettyyn keksintöön nähden samaan tarkoitukseen kehitetty tai samaan tavoitteeseen pyrkivä ratkaisu. Sitten MAO arvioi keksintöä piirre kerrallaan ja päätyy toteamaan, ettei patenttivaatimuksen 6 mukainen laite eroa olennaisesti viitejulkaisusta D1 tunnetusta tekniikasta minkään piirteistä K, L1 ja L2 osalta. Mainittu laite ei siten eroa olennaisesti kyseisestä viitejulkaisusta tunnetusta tekniikasta, eikä vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 7 siten ole hyväksyttävissä.
Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 8 osalta MAO katsoo, että asetelman itsenäiset patenttivaatimukset sisältävät sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksesta sitä tehtäessä. Vaihtoehtoinen patenttivaatimusasetelma 8 ei siten ole hyväksyttävissä. Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelmien 9 ja 10 osalta MAO toteaa ensinnäkin, että asetelmien itsenäiset patenttivaatimukset eivät käsitä sellaista, mikä ei ole käynyt ilmi patenttihakemuksesta sitä tehtäessä. MAO on kuitenkin arvioinut asetelmien yhteydessä keksinnöllisyyttä ja toteaa jälleen, ettei patenttivaatimuksen 6 mukainen laite eroa olennaisesti viitejulkaisusta D1 tunnetusta tekniikasta. Vaihtoehtoisen patenttivaatimusasetelman 11 yhteydessä MAO toteaa jälleen, että käsitellyt piirteet eivät muodosta olennaista eroa viitejulkaisusta D1 tunnettuun tekniikkaan nähden, eikä asetelma siten ole hyväksyttävissä.
Vaihtoehtoisten patenttivaatimusasetelmien 12–21 osalta MAO katsoo, että ne sisältävät lisättyä materiaalia, koska perusasiakirjasta ei käy selvästi ja yksiselitteisesti ilmi, että ainakin yksi teloista voi olla taipumasäädellyn telan ohella myös jokin muu taipumakompensoitu tela. Lisäksi osa asetelmista sisältää myös muuta lisättyä materiaalia ja osaltaan viitataan jälleen viitejulkaisuun D1. Vaihtoehtoiset patenttivaatimusasetelmat 12–21 eivät ole hyväksyttävissä.
Ensisijainen patenttivaatimusasetelma ja vaihtoehtoiset patenttivaatimusasetelmat 2–21 eivät ole hyväksyttävissä. PRH:n valituksenalainen päätös on siten kumottava, ja asia on palautettava PRH:lle patentin numero FI 127948 kumoamista varten. MAO hylkää sekä kantajan että vastaajan vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
(RK)