-verkkolehtiAsiassa oli kyse tavaramerkin erottamiskyvystä ja erottamiskyvyn saavuttamisesta käytön kautta. Kesko Oyj (jäljempänä valittaja) vaati markkinaoikeutta (jäljempänä MAO) kumoamaan valituksenalaisen päätöksen ja palauttamaan asian Patentti- ja rekisterihallitukselle (jäljempänä PRH) haetun tavaramerkin ”OMAN KYLÄN KAUPPA” rekisteröimistä varten.
Valittajan mukaan PRH katsoi virheellisesti haetun tavaramerkin olevan kuvaileva ja siten erottamiskyvytön hakemuksen kattamille palveluille luokassa 35. Valittaja esitti, ettei PRH arvioinut haettua tavaramerkkiä kokonaisuutena ja että merkki on joka tapauksessa tullut erottamiskykyiseksi merkin laajan käytön kautta.
PRH lausui, että esitetty näyttö on pääasiassa ollut vain sellaista, jossa merkkiä on käytetty yhdessä muiden tavaramerkkien kanssa, eikä se kerro haetun merkin erottamiskyvystä itsenäisesti. Merkistä syntyvä mielikuva helposti saatavilla olevista vähittäismyymäläpalveluista on kuvaileva.
Tavaramerkkilain 11 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan erottamiskykyisenä ei pidetä merkkiä, joka voi kuvailla tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa, palvelujen suoritusajankohtaa taikka muuta niiden ominaisuutta.
Markkinaoikeus arvioi sekä haetun merkin kuvailevuutta että erottamiskyvyn saavuttamista käytön perusteella. MAO totesi kuvailevuuden osalta, että tavaramerkin kuvailevuutta tarkastellaan kussakin yksittäistapauksessa suhteessa rekisteröinnin kattamiin tavaroihin tai palveluihin. Huomioon on otettava lisäksi se, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin. MAO totesi edelleen, että sanamerkkiä on pidettävä kuvailevana, jos ainakin yksi sen mahdollisista merkityksistä on sellainen, että se ilmaisee asianomaisten tavaroiden tai palveluiden ominaisuuden. MAO katsoi, että kohdeyleisön voidaan katsoa ymmärtävän esillä olevassa asiassa haetun merkin viittaavan välittömästi vähittäismyyntiä harjoittavaan liikkeeseen, joka sijaitsee kuluttajan omanaan pitämässä kylässä, eikä merkki sellaisenaan kykene ilmaisemaan palveluiden kaupallista alkuperää. Siten haettua merkkiä on pidettävä kuvailevana kaikille kyseessä oleville luokan 35 palveluille.
Käytön perusteella saavutetun erottamiskyvyn osalta MAO totesi, että erottamiskyvyttömänä pidetyn tavaramerkin on katsottu tulleen käytön kautta erottamiskykyiseksi, mikäli asianomainen kohderyhmä tai ainakin merkittävä osa siitä tunnistaa tavaramerkin perusteella kyseisen tavaran tietyn yrityksen tavaraksi ja että merkin on tullut olla erottamiskykyinen rekisteröintihakemuksen tekohetkellä. MAO katsoi, että vaikka haettua merkkiä on osoitettu käytetyn useissa eri markkinointikanavissa, ei toimitetut tiedot ja tilastot osoita merkin tulleen erottamiskykyiseksi käytön kautta. Merkkiä on lisäksi käytetty pääasiassa muiden tunnusten kanssa, eikä ole esitetty selvitystä siitä, että yleisö mieltäisi merkin itsessään osoituksen palvelujen alkuperästä. Siten MAO katsoi asiassa esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioiden, ettei asiassa esitetty näyttö osoita, että haettua merkkiä olisi käytetty valittajan palveluiden tavaramerkkinä niin kauan ja laajalti, että se olisi saavuttanut erottamiskyvyn kohdeyleisönsä keskuudessa kyseessä oleville palveluille käytön kautta ennen merkin rekisteröintihakemuksen tekemistä.
Edellä mainituilla perusteilla MAO katsoi, että haettu merkki OMAN KYLÄN KAUPPA ei ollut erottamiskykyinen hakemuksen kattamille palveluille luokassa 35 ja siten hylkäsi hakemuksen.
(PI)