-verkkolehtiAsiassa oli kyse tavaramerkki- ja mallioikeusloukkauksen arvioinnista. Markkinaoikeus käsitteli samassa oikeudenkäynnissä myös markkinaoikeudellisen riita-asian.
Työturvallisuuskeskus ry (jäljempänä kantaja) on rekisteröidyt kansalliset tavaramerkit numero 228756 Työturvallisuuskortti (sanamerkki luokassa 45), numero 272971 TYÖTURVALLISUUSKORTTI (sanamerkki luokissa 16, 35, 41 ja 45;) ja numero 270712 Työturvallisuuskortti ARBETSSÄKERHETSKORT OCCUPATIONAL SAFETY CARD (kuviomerkki, jossa on sanallinen osa, luokissa 9, 16, 35, 41 ja 45). Safedo Oyj ja Suomen Työturvakoulutus Oy (jäljempänä vastaajat) ovat käyttäneet elinkeinotoiminnassaan ilmaisuja ”Työturvakortti”, ”Työturvakortti verkossa” ja ”Työturvallisuuskoulutus” sekä myöntänyt asiakkailleen em. kortteja ja sille on merkitty verkkotunnus ”tyoturvakorttiverkossa.fi”.
Kantaja vaati, että markkinaoikeus (jäljempänä MAO) kieltää vastaajia jatkamasta em. tavaramerkkien loukkaamista käyttämällä tunnusta ”Työturvakortti” ja ”Työturvakortti verkossa” sekä verkkotunnusta ”tyoturvakorttiverkossa.fi”. Kantaja vaati lisäksi MAO:ta kieltämään vastaajia jatkamasta kantajan yhteisömallien loukkaamista, määräämään vastaajia suorittamaan korvauksen ja hyvityksen tavaramerkkien loukkaamisesta, korvauksen yhteisömallien loukkaamisesta sekä hävittämään vastaajien kannekirjelmän liitteiden mukaiset ”Työturvakortti” ja ”Työturvallisuuskoulutus” -kortit hävitettäväksi. Lisäksi kantaja vaati MAO:ta velvoittamaan vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut ja asianosaiskulut viivästyskorkoineen. Kantaja perusti vaatimuksensa siihen, että sen tavaramerkit ovat laajalti tunnettuja.
Vastaajat vaativat, että MAO hylkää kantajan kanteen ja velvoittaa kantajan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut sekä asianosaiskulut viivästyskorkoineen.
MAO totesi olevan riidatonta, että yhtäältä kantajan sekä toisaalta vastaajan tarjoama hyödyke on työturvallisuuden parantamiseen tähtäävä koulutus ja että osapuolten tarjoamat palvelut ovat samoja tai vähintään samankaltaisia siten kuin tavaramerkkilain 5 §:ssä tarkoitetaan.
MAO totesi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkkien välillä on sekaannusvaara, jos kohdeyleisö saattaa erehtyä kyseisten tavaroiden tai palvelujen alkuperästä eli luulla, että aikaisemman tavaramerkin kattamat ja myöhemmällä tavaramerkillä markkinoidut tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai toisiinsa taloudellisesti liittyvistä yrityksistä. Sekaannusvaaran arvioinnissa on kysymys kokonaisarvioinnista, jossa on otettava huomioon kaikki kyseisen yksittäistapauksen merkitykselliset tekijät. MAO katsoi kantajan sanamerkin sekä sen kuviomerkin olevat heikosti erottamiskykyisiä kyseessä oleville palveluille. Siten MAO katsoi, ettei vastaajat ole loukanneet kantajan tavaramerkkioikeuksia tavaramerkkilain 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Laajalti tunnetun tavaramerkin suojan arvioinnissa MAO päätyi siihen, etteivät kantajan sanatavaramerkit ja kuviotavaramerkki ole laajalti tunnettuja.
Arvioituaan merkkien sekaannusvaaraa ja laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa, MAO päätyi välituomiossaan siihen, ettei vastaajat loukanneet kantajan tavaramerkkioikeuksia ja hylkäsi kanteen siltä osin kuin se on perustettu tavaramerkkioikeuksien loukkaukseen.
Arvioituaan tavaramerkkiloukkausta MAO arvioi väitettyä mallioikeuden loukkausta. MAO totesi olevan riidatonta, että kantajalla on rekisteröidyt yhteisömallit numero 003832682-0001 ja numero 003832682-0002. Edelleen MAO totesi yhteisömallien suojan laajuuden olevan varsin suppea. Vertailtuaan osapuolten elinkeinotoiminnassaan käyttämiä kortteja, MAO totesi niiden välisten erojen olevan varsin selkeitä ja että asiantunteva käyttäjä saa vastaajan ”Työturvallisuuskoulutus”-nimisestä kortista erilaisen yleisvaikutelman kuin kantajan yhteisömalleista.
Arvioituaan kantajan yhteisömallien suojan laajuutta ja vertailtuaan osapuolten elinkeinotoiminnassaan käyttämiä kortteja, MAO päätyi siihen, että vastaajat eivät loukanneet kantajan mallioikeuksia ja hylkäsi kanteen siltä osin kuin se on perustettu mallioikeuden loukkaukseen.
Markkinaoikeus hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitti kantajan korvaamaan vastaajien oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut viivästyskorkoineen.
(PI)