-verkkolehtiAsiassa oli kyse tavaramerkin sekaannusvaaran arvioinnista. Valituksessaan Oatly AB (jäljempänä valittaja) vaati, että markkinaoikeus kumoaa patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen ja palauttaa asian patentti- ja rerkisterihallitukselle Compagnie Gervais Danonen (jäljempänä vastaaja) tavaramerkin kumoamista varten. Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen alaisessa päätöksessä rekisteröinyt vastaajan tavaroille tavaramerkin numero 276291 PLANTGHURT muun ohella luokassa 29. Valittajalle on aikaisemmin rekisteröity EU-tavaramerkit numero 17618786 GURT ja numero 1628766 OATGURT sekä kansainvälisen rekisteröinnin perusteella Suomea koskeva tavaramerkki numero 1046244 HAVREGURT. Myös kaikki valittajan tavaramerkit on rekisteröity muun ohella erilaisille tavaroille luokassa 29.
Valittaja esitti, että vastaajalle rekisteröity tavaramerkki PLANTGHURT aiheuttaa tavaramerkkilain 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun sekaannusvaaran valittajan tavaramerkkeihin. Valittaja esitti, että merkit ovat samankaltaisia ja sekaannusvaara on olemassa, sillä merkit on muodostettu toisiaan vastaavalla tavalla sekä merkkien lausuntatapa on ja niiden tuottama kokonaisvaikutelma on samankaltainen. Tämän lisäksi sekaannusvaaran mahdollisuutta lisää valittajan mukaan se, että valittajan rekisteröidyt sanamerkit muodostavat tavaramerkkiperheen, jossa kaikki merkit sisältävät erottamiskykyisen osan ”gurt” joko yksin tai yhdessä etuliitteen kanssa.
Vastaaja esitti, ettei tavaramerkit ole samankaltaisia, sillä ne ovat ulkoasultaan, lausuntatavaltaan ja merkityssisällöltään erilasia. Vastaajan mukaan merkkien samankaltaisuutta tulee arvioida kokonaisuutena, jonka vuoksi samankaltaisuutta ei tule arvioida pelkästään merkkien loppuosien perusteella.
Asiassa on riidatonta, että valittajan ja vastaajan vertailtavat tavarat ovat samoja tai samankaltaisia. Markkinaoikeuden arvioitavana oli siten se, ovatko myös vertailtavat merkit samoja tai samankaltaisia siinä mielessä, että sekaannusvaaran voidaan katsoa olevan olemassa. MAO nostaa esille, että tavaramerkkien vertailua koskevassa arvioinnissa on kyse kokonaisarvioinnissa, jossa otetaan huomioon tavaramerkkien ulkoasu, lausuntatapa tai merkitysisällön samankaltaisuuden osalta tavaramerkeistä syntyvä kokonaisvaikutelma, ja huomioon on otettava erityisesti merkkien erottamiskykyiset ja hallitsevat osat.
MAO totesi, että vertailtavat tavaramerkit, lukuun ottamatta valittajan tavaramerkkiä GURT, ovat kaksiosaisia eikä niistä ole erotettavissa hallitsevia osia. Vertailussa vain merkkien jälkimmäisiä osia ”gurt” ja ”ghurt” voidaan pitää ulkoasultaan ja lausumistavaltaan samankaltaisina. Koska vertailtavien merkkien alkuosat ovat kuitenkin lausuntatavaltaan ja ulkoasultaan erilaisia, MAO katsoi, että merkit ovat lausuntavaltaan ja ulkoasultaan vain heikosti samankaltaisia. MAO:n mukaan tavaramerkkien samankaltaisuutta ei kaikki tekijät huomioon ottaen lisännyt se, että merkkejä on kuitenkin merkityssisällöltään pidettävä jossakin määrin samankaltaisina.
EUT:n oikeuskäytäntöön viitaten MAO totesi, että sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö voi luulla, että tavarat ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksestä. MAO nosti myös esille, että vaikka tavaramerkit eivät olisi samankaltaisia, sekaannusvaara voi silti olla olemassa, jos merkeillä varustetut tavarat ovat samankaltaisia ja aikaisemmin rekisteröity tavaramerkki on erittäin erottamiskykyinen. Kokonaisarvioinnin perusteella MAO totesi, että valittajan tavaramerkkejä ei ole pidettävä erottamiskyvyltään erityisen vahvana, sillä valittajan esittämän näytön perusteella sanamerkit on tullut ymmärtää enemmän tuotetta kuvaaviksi, kuin kaupallista alkuperää osoittaviksi tunnuksiksi.
MAO totesi, että tavaramerkkiperheen olemassaolo edellyttää, että tavaramerkkiperheen muodostavia tavaramerkkejä on riittävä määrä ja että tällaiseen perheeseen kuuluvat aikaisemmat tavaramerkit ovat jo markkinoilla. Tapauksessa valittaja on esittänyt ainoastaan HAVREGURT merkillä varustettujen tuotteiden osalta näyttöä siitä, että tuotteet ovat Suomen markkinoilla. MAO totesi EUT:n oikeuskäytäntöön viitaten, ettei yhdestä tuotteesta esitettyä näyttöä voida laajentaa koskemaan muita valittajan tavaramerkkejä. Näin ollen MAO katsoi, ettei valittajan tavaramerkit muodosta väitettyä tavaramerkkiperhettä.
Ottaen huomioon tavaramerkkien heikko samankaltaisuus sekä valittajan tavaramerkkien heikko erottamiskyky, MAO katsoi, ettei vastaajan tavaramerkki PLANTGHURT aiheuta sekaannusvaaraa valittajan tavaramerkkeihin (GURT, OATGURT ja HAVREGURT) edes siltä osin, kun merkit kattavat samoja tavaroita. Täten markkinaoikeus hylkäsi valittajan valituksen.
(NN)