-verkkolehtiVastaaja julkaisi kolmesti viikossa ilmestyvää ilmaisjakelulehteä samalla alueella, jossa kantaja julkaisi kuudesti viikossa ilmestyvää tilattavaa paikallislehteä. Kantaja vaati, että vastaajaa SopMenL:n säännösten nojalla sakon uhalla kielletään
1. vertailemasta oman Riihimäki ja Ympäristölehti -nimisen julkaisunsa jakelumäärää kantajan maksullisen Riihimäen Sanomat -nimisen sanomalehden levikkiin,
2. käyttämästä ilmaisuja ”jakelulevikki” tai ”levikki” tms. jakelunsa suuruutta tai kattavuutta kuvaavaa ilmaisua, joka on omiaan antamaan kuvan jakelun rinnastamisesta tarkastetun levikin omaaviin lehtiin, ja
3. käyttämästä markkinoinnissaan ilmaisuja ”maksatko tilausmaksun ilmaisjakelulehdestä?”, ”me haluamme, että ilmoituksista ei tarvitse maksaa tilausmaksua”, ”montako kertaa viikossa voi jakaa 6-päiväisen tilatun lehden ilmaiseksi ja ottaa tilausmaksun 6:sta päivästä?” ja ”käyttämällä ilmoittajaliikkeittemme tuotteita ja palveluja, päätät montako lehteä viikossa saat luettavaksesi ilman ikävää tilausmaksua” tms. ilmaisua, joka on omiaan antamaan mielikuvan siitä, että sanomalehden tilaajat maksaisivat ilmoituksista tai että sanomalehden tilausmaksun maksaminen olisi kielteinen asia.
Vastaajan mainoksissa oli pylväitä käyttäen vertailtu vastaajan julkaisun ilmaisjakelulukuja ja kantajan julkaisun maksullisia kappaleita koskevia lukuja ja korostettu eroa näiden välillä. Vertailu koski sanottuja jakelu- ja levikkilukuja tiistaina, torstaina ja viikonloppuna, jolloin vastaajan julkaisu ilmestyi ja jaeltiin. Siinä ei oltu huomioitu, että kantajan julkaisu ilmestyy kuudesti viikossa. Vastaajan julkaisun ilmaisjakeluluvut eivät MT:n mukaan olleet olleet vertailukelpoisia kantajan tilattavan ja maksullisen julkaisun levikkilukujen kanssa. Mainoksessa ei oltu esitetty kaikkia vertailun oikeellisuuteen vaikuttavia seikkoja eikä vertailu antanut oikeaa kokonaiskuvaa osapuolten julkaisuista. Menettely oli hyvän liiketavan vastaista.
Vastaaja oli myös käyttänyt julkaisunsa jakelusta ilmaisua levikki, joka viittasi MT:n mukaan lehden maksullisuuteen. Koska kyse oli kuitenkin ilmaisjakelusta, vastaaja oli menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti käyttäessään ko. ilmaisua. Ilmaisu ”jakelulevikki” ei sen sijaan ollut antanut sellaista kuvaa markkinoinnin kohderyhmälle, että kyse olisi maksullisesta julkaisusta, joten sitä käyttämällä vastaaja ei ollut menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.
Kantajan 3. vaatimuskohdassa tarkoitetut ilmaisut olivat MT:n mukaan kantajan julkaisua väheksyviä ja ne olivat loukanneet kantajaa. Vastaaja oli ko. ilmaisuja käyttämällä menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.
MT kielsi SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla vastaajaa 200.000 markan sakon uhalla markkinoinnissaan vertailemasta ilmaiseksi jaettavan julkaisunsa jakelumäärää maksullisen lehden levikkiin, käyttämästä ko. ilmaisjakelusta ilmaisua levikki sekä käyttämästä kilpailijan maksulliseen lehteen viitatessaan edellä mainittuja väheksyviä ilmaisuja.
(MT)