-verkkolehtiMuokattu ja viety tietokantaan 14.7.2011/TH
Immunex Corporation oli hakenut patenttia keksinnölle nimeltä Interleukiini-15-antagonisteja hakemuksella nro 20060080, joka oli jaettu suomalaisesta hakemuksesta nro 973361, jonka tekemispäivä oli 21.2.1996. Kantahakemukselle oli 13.11.2009 myönnetty patentti nro 120497. Kantahakemus oli jatkettu kansainvälisestä hakemuksesta nro PCT/US96/02520
Patentti- ja rekisterihallitus oli 6.2.2009 hylännyt hakemuksen, koska itsenäiset patenttivaatimukset 1, 6, 7 ja 8 eivät ilmaisseet täsmällisesti, mitä patentilla haluttiin suojata. Vaatimus 1 ei kuvannut täsmällisesti monoklonaalista vasta-ainetta, eikä määrittelyn perusteella ollut mahdollista tehdä kattavaa vertailua tunnettuun tekniikkaan. Sama koski vaatimukseen 1 viittaavia vaatimuksia 6, 7 ja 8. Ammattimies ei patenttivaatimusten perusteella voinut käyttää keksintöä. Keksinnön sovellusmuotoina esitettiin monoklonaaliset vasta-aineet, jotka saadaan hybridoomista, joiden ATCC-talletusnumerot ovat HB-12061, HB-12062 ja HB-12063. Näiden hybriloomatalletusten ei kuitenkaan katsottu olevan osa hakemusta nro 20060080, koska ne eivät sisältyneet kansainväliseen hakemukseen nro PCT/US96/02520 eivätkä siten olleet osa hakemusta nro 20060080 sen tekemispäivänä 21.2.1996. Patenttivaatimusten toisinnettavuutta ei ollut näytetty toteen. Hakemuksessa ei ollut kuvattu yhtään patenttivaatimuksen 6 mukaista farmaseuttista koostumusta tai patenttivaatimusten 7 tai 8 kohteena olevaa farmaseuttisen koostumuksen käyttöä lääkkeen valmistamiseksi. Monoklonaaninen vasta-aine oli määritelty epätäsmällisesti ja koska alan ammattimiehelle on ilmeistä valmistaa sitä käyttäen sinänsä tunnettua monoklonaanisten vasta-aineiden valmistustekniikkaa, vaatimuksen 1 kohde ei eronnut olennaisesti tunnetusta tekniikasta.
PRH:n valituslautakunta kumosi PRH:n päätöksen ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Hakemuksessa kuvatut ja patenttivaatimuksessa 1 nimetyt sekvenssit rno 1 ja nro 2 ovat IL-15 molekyylejä, joita on mutagenisoitu keksinnön mukaan IL-15-antagonistin tuottamiseksi. Sekvenssien rakenne oli kuvattu hakemuksen selityksessä yksityiskohtaisesti, ne olivat uusia, ja niitä vastaan muodostetut monoklonaaliset vasta-aineet olivat myös uusia. Sekvenssit nro 1 ja nro 2 olivat selityksen perusteella alan ammattimiehen valmistettavissa. Valituslautakunta katsoi, että alan ammattimies pystyi alalla yleisesti käytössä olevilla tekniikoilla valmistamaan monoklonaalista vasta-ainetta hakemuksessa kuvattuja antigeenejä eli sekvenssejä nro 1 ja nro 2 vastaan. Hybrodooman talletusta ei vaadittu keksinnön toisinnettavuuden vuoksi. Antigeenit olivat uusia, eivätkä niiden ominaisuudet olleet alan ammattimiehelle ilmeisiä. Niitä vastaan muodostetun monoklonaalisen vasta-aineen arvokkaat ominaisuudet eivät myöskään olleet alan ammattimiehelle ilmeisiä ja se täytti olennaisen eron vaatimuksen suhteessa tunnettuun tekniikkaan. Keksintö oli kuvattu patenttivaatimuksissa täsmällisesti ja alan ammattimies pystyi käyttämään keksintöä selityksen perusteella.